Lost Soul Aside on totisesti osoitus siitä, että jo opiskellessa voi päästä pelialan syrjään kiinni. Olipa kerran Yang Bing, joka ponnisti maailmalle Kiinasta, Hebein lääniin kuuluvasta Hengshuin kaupungista. Valmistuttuaan kandiksi kotimaassaan Bing alkoi tekemään jo yliopisto-opintojen aikana videopelejä luokkakavereidensa kanssa. Harrastuksesta tuli lopulta sen verran vakavaa, että hän lähti opiskelemaan maisterintutkintoa Etelä-Korean puolelle vuonna 2013.
Seuraavana vuonna mies ryhtyi muun opiskelun ohella opettelemaan itsenäisesti Unreal Engine 4 -pelimoottoria sekä työstämään teosta, joka tunnettaisiin myöhemmin juurikin Lost Soul Asidena. Alkuvuodesta 2016 tutkinto oli suoritettu, ja saman vuoden heinäkuussa pelin ensimmäinen traileri näki päivänvalon, aiheuttaen kosolti positiivista pöhinää sekä mielenkiintoa niin Sonyn kuin Epic Gamesin silmissä. Pian tämän jälkeen Bing palasi Kiinaan, ja perusti seuraavan vuoden alussa oman pelifirmansa.
Vuoden 2017 aikana Lost Soul Aside liittyi osaksi PlayStationin China Hero Project -mentorointi- ja tukialoitetta, jonka tarkoitus oli auttaa nimenomaan Kiinassa toimivia pelinkehittäjiä luomaan (suoraan sivustoa lainatakseni) "uskomattomia pelejä, jotka saavuttavat maailmanlaajuisen yleisön". Lost Soul Aside keräsi pitkään mainetta yhden miehen projektina, mutta Bingin lisäksi devaustiimiin liittyi vuosien mittaan useampi kymmenen henkilöä.
On kuitenkin todettava, että vielä vuonna 2018 tiimin koon kerrottiin olevan vaivaiset yhdeksän ihmistä, joten teosta tehtiin pitkään todella pienellä porukalla, ja itse asiassa ihan julkaisupäivään saakka tiimin koko pysyi maltillisena. Aktiivisia kehitysvuosia on kuitenkin kaikkiaan ollut seitsemän, joten projektissa on kestänyt tolkuttoman pitkään kaikki mittarit huomioiden.
Mutta miksi kaikki tämä on oleellista? Koska Lost Soul Aside on täydellinen ja jopa tuskainen esimerkki siitä, ettei loputon kunnianhimo sekä kasa hyviä, mutta irrallisia ideoita yksin vielä riitä hyvään teokseen. Kun tähän yhdistää puisevan rytmityksen, kengännauhabudjetin ääninäyttelyn sekä toistuvasti ontuvan käsikirjoituksen, on keskinkertaisuus taattua.
Maailmanlopun meininki ja pikkusiskokin kiipelissä
Lost Soul Asiden lähtökohdat ovat sinällään ihan mielenkiintoiset, joskin fantasiaa uhkuvat. Pelaajan ohjastama päähenkilö Kaser ja hänen nuorempi sisarensa Louisa jäivät aikoinaan orvoiksi sodassa, jota käytiin Celestrian imperiumin ja Frostholdin kuningaskunnan välillä. He liittyivät tuolloin kumpainenkin GLIMMER-vastarintaryhmään, jonka päätarkoituksena oli lopettaa imperiumin tyrannia. Keisarikunnan pääkaupungissa järjestettävän juhlan aikana GLIMMER käynnistää operaation, jonka tarkoituksena on inspiroida kansaa nousemaan kapinaan. Tehtävä kuitenkin keskeytyy väkivaltaisesti, kun paikalle ilmestyvät mystiset voidraxit, nuo salaperäiset olennot toisesta ulottuvuudesta.
Voidraxit jättävät jälkeensä silkkaa tuhoa ja pyrkivät vieläpä riistämään kaupungin asukkaiden sielut, onnistuen varsin hyvällä prosentilla. Kaiken rytinän keskellä Kaser putoaa lopulta valtavaan maanalaisen laboratorioon ja kohtaa siellä vangittuna olevan lordi Arenan, lohikäärmemäisen voidraxin. Koska syyt, Noctis – anteeksi Kaser – vapauttaa Arenan, sulautuen samalla olennon olemukseen. "Lisäpowerin" turvin mies saa itselleen kykyjä, joiden turvin hän pääsee pakenemaan takaisin pinnalle.
Sisko-paralle käy kuitenkin huonosti, sillä yksi voidraxeista onnistuu kaappaamaan Louisan sielun. Seikkailu alkaa kunnolla, kun Kaser lähtee tovereineen reissuun, tavoitteenaan pelastaa Louisa sekä tietenkin koko maailma. Valitettavasti rytinällä käynnistyvä tarina laskee kierroksia melko pian viihdyttävän intro-osuuden jälkeen ja rytmitys äityy liian nopeasti jokseenkin puuduttavaksi.
Noctis lusis fantsumaailmassa (jos vois)
Lost Soul Aside on pesunkestävä toimintaroolipeli, josta tulee esteettisesti mieleen Final Fantasy XV ja toiminnallisesti Devil May Cry -sarja. Rakenteeltaan se muistuttaa elävästi PlayStation 2 -aikakautta, sillä Kaser tallailee lähes pelkästään lineaarisia polkuja pitkin ja itse pelaaminen koostuu pitkälti juoksentelusta sekä taistelemisesta. Avoimempia alueita on muutamia, mutta ne ovat mielestäni turhan harvassa eikä niitä valjasteta juuri muuhun kuin vauvatason pulmanratkontaan. Koko pakettia vaivaa isosti variaation puute, ja sinällään viihdyttävä taisteleminen äityy juonenkuljetuksen vähentyessä ja rytmityksen ontuessa yhä enenevissä määrin pakkopullaksi. Sentään ajoittaiset aikahaasteareenat tuovat hieman vaihtelua menoon.
Kuten tuli todettua, Lost Soul Asiden parasta antia on ehdottomasti viihdyttävän (ja paikoin vääristä syistä koomisen) alun ohella itse taisteleminen. Noc... Kaserin liikearsenaali on mukavan monipuolinen, sillä väistön ja parryamisen ohella mies voi sivaltaa miekallaan niin keveitä kuin voimakkaita iskuja sekä käyttää Arenan mahdollistamia taikoja. Systeemi rohkaisee myös mukavasti kokeilemaan erilaisia taktiikoita. Täten mähinöissä on painoa juuri sopivasti, ja Kaserin liikehdintä on miekkabaletteineen monesti kerrassaan upeaa katseltavaa – aivan kuin katselisi hyvin tuotettua animaatioelokuvaa.
Kykypuun rakentaminen on vielä ihan mielenkiintoista, mutta valitettavasti aivan kaikki muu ympärillä äityy yhdentekeväksi. Taisteluista saatavilla kokemuspisteillä voi sentään vielä voimistaa Kaserin ja Arenan ominaisuuksia, mutta kaikki muu kerättävä – kuten rohtoihin tarvittavat rehut tai jopa raha – kerääntyvät pohjattomiin taskuihin, kun ei niitä tarvitse juuri mihinkään. Tämä ei olisi niin iso ongelma, jos Lost Soul Asidella olisi mittaa maksimissaan työpäivän verran, mutta reissuun saa varata vähintään tuplaten sen verran aikaa.
Harrastajateatterin taikaa käännöskukkasilla, innottomuudella sekä ontuvalla käsikirjoituksella höystettynä
Audiovisuaalisesti teos on varsin ristiriitainen. Parhaimmillaan Kaser seikkailee varsin upeissa maisemissa ja ympäristöissä loistaa usein muutenkin mielikuvitus hienosti, mutta vaihtelua olisi voinut olla ehkä hieman enemmän. Lineaariselle pelille silmäkarkki on toki melkein elinehto, kapeat polut kun on hyvä koristella mahdollisimman hienoksi. Ääniefektit ovat hyvällä tasolla nekin, ja musiikki on itse asiassa parhaimmillaan todella hyvää. Ihmekös tuo: päätunnarin takaa löytyy Final Fantasyn ja Kingdom Heartsin parissa työskennellyt Yoko Shimomura, minkä lisäksi ainakin osan musiikista on säveltänyt muun muassa Devil May Cry 5:stä tuttu Cody Matthew Johnson.
Mutta sitten se kolikon toinen puoli. Viimeistelemättömyys näkyy muun muassa välinäytösten ja pelaamisen välisissä siirtymissä, kun monesti video äänineen vain stoppaa yhtäkkiä ja seuraavaan kohtaukseen siirrytään hyvin töksähtävästi. Tämän kanssa vielä pystyy elämään, mutta ontuva käsikirjoitus kärsii käännöskukkasista ja englanninkielinen ääninäyttely on lähes kaikkien hahmojen osalta harrastajateatterin tasolla. Kaser kuulostaa läpi seikkailun tympääntyneeltä, naishahmot taas siltä, että ne olisivat näytelty ja kirjoitettu aivan eri aikakaudella. Pompöösin pahiskavalkadin vielä kestää, ja Arenankin ääni on periaatteessa ihan siedettävä, mutta leijuva lohikäärme käy hänkin hermoille pidemmän päälle näsäviisaan ja monesti myös toistuvan dialoginsa ansiosta.
Korostan nyt vielä, että normaalisti pidän camp-huumorista, mutta mitä pidemmälle seikkailu eteni, sitä enemmän aloin vain skippailemaan keskusteluja huokailun saattelemana. Alkuun näyttelemisen kotikutoisuus nauratti kovastikin itseäni, mutta pidemmän päälle hommaan puutuu, joten jotain tässä on pielessä. Ja eikö Forspoken jo opettanut, ettei reissukumppani saisi olla ainakaan rasite pelaajalle? Eikä tietenkään saisi naureskella kun toiset yrittää tosissaan, mutta mitäs sanotte esimerkiksi alla olevasta roolisuorituksesta:
Ei mitään muuta, sanoisi Alanya Marketin mainoskeulakuva
Lost Soul Aside on kyllä harvinaisen harmittava tapaus. Yang Bing tiimeineen on onnistunut luomaan kosolti messevää toimintaa sekä pääosin hyvin suunniteltuja pomovastuksia sisältävän pläjäyksen, jossa grafiikka ja musiikki ovat reippaasti plussan puolella. Mutta lähes kaikki muu sen ympärillä on niin onttoa ja puisevaa, ettei meininkiä tahtonut millään jaksaa loppuun saakka. Ja pahoittelen jo etukäteen nillittämistä hinnasta, mutta kun teos rokottaa lompsan sisällöstä pyöreästi 70 euroa, pitäisi tietyt aspektit olla kyllä todella paljon paremmalla tolalla.
Sääli, todella mielenkiintoinen ja pitkä kehityskaari päättyi nyt aikamoiseen antikliimaksiin. Toisaalta, jos kaikki mieleiset toimintaroolipelit on jo läpäisty eikä keksi mitä seuraavaksi, voi Lost Soul Aside olla kannattava hankinta alelaarien syövereistä. Läpeensä huono kun se ei missään nimessä ole.
