Metroid Prime

Odotuksen sietämätön tuska

Äärimmäisen odotetuilla videopeleillä on usein taipumus jäädä valtaisten ennakkopaineiden takia luultua huonommiksi elämyksiksi. Vuosia ennakkoon kehutut pelit voivat lopulta olla keskinkertaisia tuotoksia, jotka myyvät vain ja ainoastaan kuuluisan nimensä ansiosta. Lehdistön kuukausia ylistämät projektit voivat kokea äkillistä hyytymistä vääjäämättä lähestyvän ilmestymispäivän hengittäessä tiukasti niskaan. Lopputuloksena markkinoille voidaan tyrkätä heikolla purkkavirityksellä kokoon parsittu tekele, joka pettää ostajansa lähes jokaisella osa-alueella.

Metroid Prime ei ole yksi näistä peleistä. Retro Studiosin luomus on vuosien pitkäjänteisen kehitystyön tulos. Shigeru Miyamoton ja kumppaneiden valvovan silmän alla työstetty titteli on joka suhteessa loppuun asti mietitty kokonaisuus, jonka synnytysprosessi ei suinkaan ollut täysin kivuton. Tekijöiden peruessa aiempia peliprojektejaan ilkeät huhut alkoivat hiljalleen levitä. Metroidin legendaarisen nimen kerrottiin olevan liikaa Retron kaltaiselle kokemattomalle graafikkotiimille. Nintendon kumppaniinsa kohdistama vankkumaton usko kantoi kuitenkin ennen pitkää hedelmää. Vuoden 2002 E3-messuilla pelattavana versiona ollut aikainen Prime-versio käynnisti hypekoneiston jälleen täydellä teholla. Aiemmat haukut oli unohdettu yhdessä ohikiitävässä hetkessä. Maailma oli jälleen ihana paikka elää ja tuorein Metroid singahti välittömästi GameCuben odotetuimpien pelien joukkoon upouuden Zeldan rinnalle.

Lopputuloksena syntyi varteenotettava seikkailu, joka tekee kunniaa Nintendon legendaariselle pelisarjalle. Sopivina annoksina ensimmäisen persoonan näkökulmasta kuvattua räiskintää, tasohyppelyä ja seikkailua yhdistelevä keitos sai odotettua laimeamman vastaanoton Yhdysvalloissa, jossa sen sopivasti ennen joulua tapahtuneesta julkaisusta odotettiin GameCuben pohjamudissa rämpineiden myyntilukujen todellista pelastajaa. Valkoisella ratsulla ratsastava ritari lunasti lupauksensa laadullisesti, muttei taloudellisesti ollut mikään täydellinen jättipotti. Pohja oli kuitenkin valettu ja Euroopan lanseeraukseen tulleet kosmeettiset vaikeusasteuudistukset nostavat tuotoksen arvoa entisestään.

Puoleensavetävä seikkailu

Samus Aranin haalareihin astuttuaan pelaaja heitetään autioituneelle avaruusalukselle, jossa rakenteellisten vajavaisuuksien lisäksi ongelmia aiheuttavat kapuloita rattaisiin nakkaavat viholliset. Heti alussa edessä on noin puolen tunnin mittainen segmentti, joka toimii eräänlaisena johdantojaksona. Siinä pelin hyvin suunnitellut kontrollit iskostetaan pelaajan selkäytimeen näppärien käänteiden saattelemana. Samalla omaksutaan myös myöhemmässä vaiheessa äärimmäisen hyödyllisen skannausominaisuuden käyttöä.

Varsinaisen pelikokemuksen keskipisteenä toimivan Tallon IV -planeetan pinnalle päästessään palkkionmetsästäjäystävättärellemme selviää välittömästi, että taiteellisilta näytöiltään Metroid Prime on viehätysvoimainen kokonaisuus. Muinaisen avaruusoliosivilisaation raunioista koostuvat pelimaailmat vaihtelevat ahtaista käytäväkokonaisuuksista laajoihin ulkoalueisiin. Paikasta toiseen blasterin osumasta aukeavien ovien välityksellä. Ovelana yksityiskohtana latausajat saadaan täten piilotettua lähes kokonaan. Muutaman sekunnin verran liukuoven avautumista odotellessa peli etsii muistista seuraavan alueen sisältöä. Kikka on ovela ja se onnistuu ainakin periaatteessa tavoitteessaan eliminoida ruudun poikki hiljalleen matelevat latauspalkit.

Näppäriä visuaalisia yksityiskohtia viljellään runsaasti. Samusin visiiriin roiskuvat vesipisarat ja jättimäisistä laava-altaista kohoavat lämpöväreet toimivat muutamana esimerkkinä. Vastaavan laadunvalvonnan myötä maastot eivät näytä toistensa kopioilta ja lähes joka puolella on havaittavissa suorastaan häkellyttävä määrä pieniä yksityiskohtia. Panostaminen on kannattanut ja se sekä näkyy että kuuluu. Aiempien Metroid-pelien musiikit taituroineen Kenji Yamamoton loisteliaasta työstä saadaan nauttia myös tässä uuden sukupolven versiossa. Vibrantti taustamusiikki on monipuolista ja soveltuu eri tiloihin täydellisesti. Vaikutelmaa täydentää Dolby Pro Logic II -tuki, joka mahdollistaa koko huoneen alalla kaikuvien erinomaisten ääniefektien kuuntelemisen täydellä intensiteetillä.

Verkkainen ja palkitseva

Monisäikeisen pelimekaniikan tärkeimpiä virstanpylväitä ovat vähitellen löydettäväksi tarkoitetut kyvyt ja etenemistä helpottavat pukuun liittyvät lisäominaisuudet. Planeetan pinnalle laskeutuessaan pelaajan käytössä on vain pienempien avaruusmönkijöiden kurmottamiseen suunniteltu perusblasteri. Myöhemmässä vaiheessa eteen tulee lukuisia lisätavaroita, joita poimimalla Samus saa vähitellen takaisin seikkailun alussa tapahtuvan pukuvaurion kautta menettämiänsä kykyjä.

Heti kättelyssä pelaaja pystyy muuntautumaan pienempiin aukkoihin kätevästi mahtuvaksi morph-palloksi. Tätä ominaisuutta käytettäessä kamera siirtyy pelihahmon taakse tarjoten täten paremman näkövinkkelin analogisella tikulla hoidettavaan kierimiseen. Myöhemmässä vaiheessa opitaan mm. pommien jättämistä sekä uutta asetekniikkaa ohjusten ja muiden kätevien tuhovälineiden muodossa.

Vähitellen sisäistettävä pelattavuus onkin hyvin tasapainotetun pelitemmon ohella Samuksen tuoreen seikkailun parasta antia. Hitaasti käynnistyvä seikkailu vaatii jonkin verran panostamista, jotta kaikkia mukaan ängettyjä ominaisuuksia osaa arvostaa niiden vaatimalla tavalla. Verkkaisen etenemisensä takia Metroid Prime onkin enemmänkin rauhallinen tutkimusseikkailu nopeatempoisen räiskintäelämyksen sijaan. Tätä teoriaa tukevat myös mukaan laitetut erinomaisesti seikkailun rytmiin soveltuvat hyppelyosuudet. Itse toimintaakin on toki mukana runsain määrin, mutta suurin osa peliajasta kuluu kärsivälliseen tutkimiseen ja paikkojen perinpohjaiseen seulomiseen.

Muutenkin pelaajalla on useita samanaikaisesti suoritettavaksi tarkoitettuja tavoitteita. Suurimpana koukkuna näiden tehtävien läpäisyjärjestys on likipitäen vapaa. Ovelana yksityiskohtana yhden objektiivin saavuttaminen auttaa samalla muita. Uusilla kyvyillä varustettuna vanhoiltakin alueilta voi löytyä kokonaan uusia salapaikkoja. Tämä pitää pelikokemuksen tuoreena ja lisää näennäisilluusiota aidosta avaruusseikkailusta.

Skannaa ja etsi

Samuksen monitoimista taisteluhaarniskaa voi käyttää hyväksi lukittautumalla lähistöllä käveleviin kohteisiin. Vastaavasti mukana on myös eri ympäristöihin soveltuvia näyttöjä, joista tärkeimpää osaa näyttelee alusta lähtien käytössä oleva skannausvisiiri. Ympäristöä tarkasti tutkiskelemalla pelaajalle selvitetään temmellyskenttänä toimivan planeetan rappioon johtaneita vaiheita, Chozo-rodun tuhoa sekä muita juonellisia elementtejä. Vihollisia skannaamalla Samus kerää taas haltuunsa logia, jota lukemalla kunkin avaruusmönkijän heikkoja kohtia pystyy hyödyntämään parhaimmalla mahdollisella tavalla.

Ulkonäöltään maassa vipeltävät ja ilmassa liitelevät viholliset ovat vaikuttavia tuttavuuksia. Usein etovan muotonsa lisäksi myöhempiä vastuksia on myös siunattu kohtuullisella tekoälyllä. Kulmien takana ovelasti vaanivia vihulaisia telottaessa alkutaipaleella kohdatut tusinahirviöt vaipuvat nopeasti unholaan. Silloin tällöin vastaan tulee myös avoimia alueita suosivia loppuvastuksia, jotka valtavalla koollaan herättävät pakonomaista kunnioitusta. Kekseliäisyyttä huokuvien päähirviöiden kaatuessa elottomana tantereelle pelaajalle tarjotaan usein seikkailua hyödyntäviä lisäominaisuuksia. Näitä ovat aiemmin mainittujen erikoiskykyjen lisäksi tappavampia kauhugalleriatuttavuuksia vastaan tarpeeseen tulevat maksimienergiaa kohottavat energiatankit sekä ylimääräiset ohjukset.

Peli etenee alusta loppuun tarkasti porrastettuna kokemuksena. Asteittain kehittyvä seikkailu on palkitseva elämys, jossa kokee nykypeleille kovin harvinaista onnistuneisuuden tunnetta. Pelaamisen lopettaminen on vaikeaa ja sinne tänne ripoteltujen tallennuspisteiden käyttö ei kiinnosta addiktiivisen pelikokemuksen vietellessä Samusia jatkamaan vielä sen kuuluisan yhden kohdan verran. Lopputekstien jälkeenkin tekemistä riittää, sillä GC/GBA-linkkikaapelin ja Game Boy Advancen Metroid Fusionin omistajia kosiskellaan läpäisyn jälkeen avautuvilla erikoisominaisuuksilla.

Enemmän kuin osiensa summa

Täydellisyydessä on kuitenkin omat pienet särönsä. Tarinalinja pohjautuu vahvasti aiempien pelien juonenkäänteisiin. Tämä johtaa siihen, että kaikki vahvasti kerrotut koukerot eivät välttämättä aukea edelliset osat syystä tai toisesta välistä jättäneille. Soraääniä ovat myös aiheuttaneet uudelleensikiävät viholliset sekä uskomattoman laajan pelimaailman aiheuttamat väistämättömät eksymiset. Vaikka Retro Studiosin luomus ei missään nimessä vaikeusasteeltaan ole kovin turhauttava elämys, aiheuttavat monipuoliset ympäristöt silti väistämättömiä suvantovaiheita. Aina silloin tällöin pelaajalla menee sormi suuhun, kun seuraavaa tutkimuskohdetta ei millään tunnu löytyvän. Tästä umpikujasta selviää kuitenkin monesti perusrunkoon pultatulla hyödyllisellä vinkkisysteemillä, joka haluttaessa ohjastaa Aranin lähes kädestä pitäen seuraavaan tärkeään kohteeseen. Paikoin tuskastuttavaa navigointia helpottaa myös toimiva, reaaliajassa päivittyvä 3D-kartta.

Pienistä risuista huolimatta Metroid Prime on varsin harvinaislaatuinen elämys. Seikkailussa riittää purtavaa usean kymmenen tunnin edestä. Eheää kokonaisuutta täydennetään vaikuttavan teknisen toteutuksen ja kiehtovan pelikokemuksen kautta. Loppuun asti hiottu pelimaailma sisältää rutkasti tutkittavaa ja hidastempoisten seikkailupelien ystävät löytävät varmasti Tallon IV:n ympäristöistä mieleistänsä viihdettä. Tekijöinä häärineet Nintendo ja Retro Studios saavat ison sulan hattuunsa vanhan 2D-klassikon onnistuneesta muuntamisesta kolmiulotteiseen universumiin. On valitettava tosiasia, että pienien kauneusvirheidensä ansiosta Samuksen tuoreet edesottamukset eivät missään nimessä sovellu kaikille. Sitä ei kuitenkaan käy kiistäminen, etteikö Prime olisi yksi GameCuben parhaista peleistä tähän asti. Omassa kategoriassaan se jääkin historiaan laadullisena merkkipaaluna, josta kenenkään ei pitäisi jäädä paitsi.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi