World of Warcraft: Battle for Azeroth

Muhevaa morppailua uuvuttavilla uutuuksilla

Kaksi vuotta sitten ilmestynyt Legion-laajennus osoitti, että pian 14-vuotiaassa World of Warcraftissä riittää vielä pontevasti puhtia. Flopanneen Warlords of Draenorin karvas maku kaikkosi kielen päältä, kun Blizzard hemmotteli pelaajia uusilla toimivilla mekaniikoilla sekä tasaiseen tahtiin toimitetulla laatusisällöllä. Niinpä elokuun puolivälissä ilmestynyt Battle for Azeroth pääsi aloittamaan uransa täysin eri pohjalta kuin edeltäjänsä – mutta samalla paketilla on edessään vallan vaikea rupeama Legionin saavutuksiin yltämiseksi.

Azerothin joukot onnistuivat päihittämään ylivoimaisen demoniarmeijan ja palauttamaan rauhan rakkaaseen kotiinsa, kiitos kaikkien kansojen yhteistyön sekä tarunhohtoisten artefaktiaseiden. Legioonan johtaja Sargeras ehti kuitenkin ennen vangitsemistaan iskeä planeetan kokoisen miekkansa maan syvyyksiin. Azerothin veri alkoi pulputa pinnalle azeriteksi nimettynä kristallisoituneena aineena, jonka tuhovoima kävi nopeasti selväksi. Alliance ja Horde aloittivat kilpavarustelun, jonka tuoksinassa lähimenneisyyden opetukset ja kuoleva planeettaparka unohtuivat nopeasti. Pian kalvat kolisivat ja loitsut leimahtelivat samoilla taistelukentillä, joilla oltiin oteltu rinta rinnan yhteistä vihollista vastaan vain hetkeä aiemmin.

Battle for Azeroth on mukavan massiivinen laajennuspaketti.

Kepeillä kantimilla keikkuva alkuasetelma sekä näennäisen sokeasti hirmuhallitsijaansa seuraavat hordelaiset ovat syystä herättäneet närää yleisössä, mutta taustalta voi tavoittaa kehittäjien terävän suunnitelman: Ensin houkutellaan vanhat pelaajat takaisin klassisella Alliance vastaan Horde -asetelmalla, ja sitten ensimmäisessä sisältöpäivityksessä paljastetaan, että tapahtumien taustalla olivatkin manipuloivat Old Godit. Näin maksimoidaan myynnit, mutta pidetään myös uskollisemmat wowittajat tyytyväisinä.

Ken kaavaan kajoaa

Perusasioita ei ole tökitty tikulla. Laajennus nostaa tasokattoa totutusti kymmenellä ja levittää sankareiden eteen uutta tannerta tömisteltäväksi. Teemaan sopivasti Alliance ja Horde aloittavat urakkansa omilta erillisiltä saariltaan, mutta korkeimman kokemustason saavuttamisen jälkeen seikkailut laajenevat täysimittaisesti kummallekin alueelle.

Taistelumekaniikka on pysynyt ennallaan, eikä hahmoluokkiin ole tehty juuri muutoksia.

Kokemuspisteet kilahtavat kukkaroon tehtäviä tekemällä ja luolastoja läpäisemällä. Toimeksiannot seuraavat tuttua, ajoittain kuivaksi käyvää kaavaa, jota kuitenkin piristetään yhä vahvemmalla panostuksella tarinaan ja presentaatioon. Uudella tekniikalla toteutetut välivideot kärsivät hieman kankeudesta, mutta päästävät pelaajahahmon mukaan toimintaan. Lisäksi jokaisen alueen tarjonta muodostaa entistä kiehtovamman ja sulavamman kerronnallisen kokonaisuuden.

Mukaan on murjottu peräti kuusi uutta pelattavaa rotua, jotka tosin ovat hieman yksinkertaistaen vain erivärisiä versioita ja olemassa olevista mölliäisistä. Tässä kohtaa on silti turha lähteä syyttämään Blizzardia laiskuudesta, sillä järjestely pohjautuu suoraan yhteisöltä saatuun palautteeseen.

Käsityöläisammattien kehittämistä on suoraviivaistettu tehtäviä ja sattumanvaraisuutta vähentämällä.

Aseita azeritesta

Legion uudisti maksimitason mekaniikkoja Mythic+-hittipelimuodolla, päivittäistä grindaamista monipuolistavilla World Questeilla sekä hahmonkehitystä laajentavilla artefaktiaseilla. Battle for Azeroth pyrkii vastaamaan haasteeseen pörhentämällä pakettia kahdella uudella pelimuodolla ja hieman muunnellulla artefaktijärjestelmällä.

Artifact Powerin kerääminen on siis yhä yksi sankareiden keskeisimmistä tavoitteista, mutta tällä kertaa energialla päivitetään aseen sijasta maagista medaljonkia. Olkapää-, rinta- ja pääsuojiin on nimittäin upotettu erilaisia bonuksia, joiden aktivoiminen vaatii tarpeeksi korkean kaulakorutason. Lisäeduilla on parhaimmillaan suuri vaikutus hahmon taistelutehokkuuteen, mutta valikoimaa vaivaavat mielikuvituksettomuus ja epätasapaino.

Azerite-varusteiden myötä jätetään kokonaan hyvästit tier-bonuksille.

Suurin osa kyvyistä on passiivisia bonuksia, joiden olemassaolon huomaa vain kasvaneesta vahinkomäärästä – ainoastaan kourallinen vaikuttaa suoraan varsinaiseen pelikokemukseen. Pelaajille tarjotaan myös näennäisesti valinnanvaraa, mutta todellisuudessa tavoittelemisen arvoisia kykyjä on vain muutamia.

Lisäeduilla on parhaimmillaan suuri vaikutus hahmon taistelutehokkuuteen, mutta valikoimaa vaivaavat mielikuvituksettomuus ja epätasapaino.

Matalimman tasovaatimuksen traiteillä on suurin vaikutus hahmon ominaisuuksiin, kun taas korkeimpien tasojen saavuttamisesta palkitaan vaisummilla bonuksilla. Ratkaisu estää valtavien erojen syntymisen Artifact Powerin määrän perusteella, mutta toisaalta tekee loppupään kykyjen avaamisesta kaikkea muuta kuin palkitsevaa.

Tuskaisten ideariihien raa'at hedelmät

Kahdesta uutuusmoodista tutummaksi on kuukauden aikana muodostunut Island Expeditions, joka lähettää kolmen pelaajan ryhmän pienehkölle saarelle. Määränpäässä on tarkoitus kerätä azeritea vihollispuolta nopeammin vastaan tulevia hirviöitä surmaamalla, arkkuja avaamalla ja kiviä hakkaamalla. Käytännössä saarella edetään kartalla näkyvistä azerite-keskittymistä toisiin, ja välillä toimintaa maustavat kohtaamiset hieman vahvemman pikkupomon tai vastapuolen ryhmän kanssa.

Uutuuspelimuodot tuntuvat olevan mukana lähinnä uutuuden itsensä vuoksi.

Koukun on tarkoitus piillä siinä, että viholliset ja aarteet sijoitellaan jokaisella vierailukerralla sattumanvaraisesti. Lisäksi korkeimmilla vaikeustasoilla on käytössä täysin uusi tekoäly, joka onnistuu tekemään vastapuolesta huomattavasti totuttua ihmismäisemmän. Saariseikkailuissa voi toki halutessaan ottaa mittaa ihan oikeistakin ihmisrodun edustajista.

Piristysyrityksistä huolimatta tutkimusmatkat alkavat maistua varsin pikaisesti kuivahtaneelta karahkalta, sillä tasapaksujen vihollislaumojen ja pikkupomojen lahtaaminen ei ole järin viihdyttävää toimintaa – ei vaikka taistelu käytäisiin eri nurkan takana kuin viime vierailulla. Ihka aitoja pelaajia vastaan hommassa on piirun verran enemmän pointtia, mutta silloinkin hohtoa himmentää kunnollisten palkintojen puute. Pelimuotoon ei tee mieli palata viikoittaisen Artifact Power -potin saavuttamisen jälkeen.

Seuraavan lisärin teemaa ei edes yritetä pitää piilossa.

Toinen uutuus Warcraft-sarjan reaaliaikastrategiajuurilta ideoita ammentava Warfronts, jonka pääasiallinen tarkoitus on pitää yllä vaikutelmaa sotatilasta ja tarjota kasuaalikalleille siedettävillä tasoilla olevia varusteita. Varsinaisessa päätaistelussa kerätään resursseja, pystytetään rakennuksia ja otellaan tasapaksua tekoälyä vastaan yhdessä 19 muun pelaajan kanssa. Laajempi kokonaisuus pitää sisällään myös vihollisia täyteen ripotellun ulkoilma-alueen, jota voi niin ikään hyödyntää heikomman hahmonsa varusteluun.

Alliance ja Horde ottavat osaa päätaisteluun vuorotellen parin viikon sykleissä, joten Liittouman soturit eivät ole arvostelun julkaisuhetkellä päässeet testaamaan tulokasta vielä kertaakaan. Sotarintaman vaikutus kokemukseen jää näin ollen toistaiseksi hyvin pieneksi.

Uutta hupia vanhoissa merkeissä

Siinä missä uutuudet jättävät toivomisen varaa, jatkavat vanhat aktiviteetit viihdyttävän vahvoina. Kymmenen tuoretta luolastoa kantaa pitkälle jatkuvan etenemisen ja taitojen testaamisen mahdollistavan Mythic+-muodon ansiosta. Toinen toistaan kovempaa lyövien ja enemmän osumaa kestävien vihollisten lisäksi haastetta tuovat viikoittain vaihtuvat lisäefektit, kuten kuollessaan räjähtelevät viholliset. Hittipelimuoto pärjää sellaisenaan läpi toisenkin laajennuksen.

Pari kertaa vuorokaudessa vaihtuvat World Quest -tehtävät puolestaan vastaavat yhä päivittäisestä pakertamisesta ja tekevät grindaamisen yksitoikkoisuudelle sen, mitä tehtävissä on.

Hei, olen perillä pelin meemeistä!

Tekijät pyrkivät vastaamaan myös pelaajien välisten spontaanien tappeluiden perään haikailevien nostalgianiilojen toiveisiin. Erillisistä PvE- ja PvP-servereistä on luovuttu, ja jokainen voi valita nappia painamalla, haluaako maustaa seikkailujaan PvP-rähinöillä vai ei. War Moden voi aktivoida ainoastaan oman ryhmittymänsä pääkaupungissa, ja rohkeudesta palkitaan kymmenen prosentin lisällä tehtävien raha- ja kokemuspistepotteihin. Houkuttimella ei luonnollisesti ole todellista merkitystä tason 120 sankareille, joten vastaan pitäisi tulla suurimmaksi osaksi kahinoihin motivoituneita pelureita.

Korkealla keskiarvolla

Alansa parhaimmistoon lukeutuva audiovisuaalinen toteutus pitää massiivista rakennelmaa kasassa. Kehittäjät ylittävät jälleen itsensä ja repivät vanhasta moottorista irti paikoin pakahduttavan vaikuttavia maisemia. Vaihteluakin tarjoillaan runsaasti, sillä edessä siintää niin synkkää metsää, vehreää viljelysmaata kuin aavikkoa ja viidakkoa. Yksityiskohtien ja hahmojen vaatimattomat piirtoetäisyydet sekä ruudunpäivityksen yskiminen korkeimmilla asetuksilla raudan laadusta riippumatta muistuttavat silti välillä roolipelivanhuksen iästä.

Horden joukot surmasivat tämänkin idyllisen kylän siviilit. Väkivaltaisesti.

Musiikkipuolella kuullaan useita säväyttäviä raitoja, joita myös käytetään taidokkaasti. Maltillisemmat taustasäveletkään eivät jää unohdettaviksi ujelluksiksi, vaan niihin kiinnittää aika ajoin huomiota oikeista syistä. Ääninäyttelijät sinetöivät paketin hoitamalla roolinsa mallikkaasti ilman korvaan sattuvia huteja.

...se tuo pöytään valtavan määrän mukavaa möyhittävää ja avaa pelaajan ympärille kauniin massiiviroolipelimaailman, jossa riittää mielekästä tekemistä niin tosiraidaajalle kuin söpöjä lemmikkieläimiä keräilevälle satunnaissankarille.

Battle for Azeroth ei ole teknistä puolta lukuun ottamatta missään tapauksessa yhtä tuore ja järisyttävä tapaus kuin edeltäjänsä. Siitä huolimatta se tuo pöytään valtavan määrän mukavaa möyhittävää ja avaa pelaajan ympärille kauniin massiiviroolipelimaailman, jossa riittää mielekästä tekemistä niin tosiraidaajalle kuin söpöjä lemmikkieläimiä keräilevälle satunnaissankarille. Tulevat päivitykset paljastavat, mihin suuntaan kokonaisarvosana lopulta luiskahtaa.

Galleria: 
ladataan kommentteja...