Puhuva kukko ratkaisi mysteerin - katso kuvat!

Kun L.A. Noire ja Wolf Among Us kohtaavat, syntyy Chicken Police; Film Noir -henkinen etsivätarina puhuvilla eläimillä. Kyllä kiitos!

Kun herra Kukkonen kissanaisen kohtasi

Legendaarisen Chicken Police -kaksikon toinen puolisko, kukkoherra Sonny Featherland odottelee hyllytettynä eläkepäiviään, kun hän saa yhteydenoton. Hämyisen klubin omistaja ja varsinainen kissanainen, Natasha Catzhenko on saanut ikäviä uhkauksia ja pyytää apua tapauksen selvittämiseen. Alkaa seikkailu, josta ei yllättäviä juonenkäänteitä puutu.

Tarina etenee jutustelemalla, kyselemällä, kuulustelemalla sekä tutkimalla ympäristöä. Välillä tutkaillaan todistusaineistoa, ja mietitään, miten ne liittyvät käsillä olevaan keissiin. Kerätyt tiedot tallentuvat päiväkirjaan, josta löytyy kattavasti tietoa hahmoista sekä itse maailmasta ja tapahtumien taustoista.

Eläinvaltakunnan ongelmat tuntuvat tutuilta nykypäivän menoa seuranneelle. Väkivalta, rasismi, korruptio ja yleinen epätoivo tekevät arjesta kovin harmaata. Synkkyyteen asti ei kuitenkaan vajota, sillä huumori ja valonpilkahdukset siellä täällä pitävät positiivista fiilistä yllä. Runsas dialogi on pullollaan mielenkiintoisia tiedonmurusia, mutta ennen kaikkea kunnon läpänheittoa ja kettuilua.

Hienosti rytmitetty tarina pitää otteessaan loppuun asti, eikä tylsiä hetkiä nähdä. Ainoastaan hieman väkisin väännetyn oloinen todisteiden yhdistely jo tiedettyjen ilmiselvyyksien avulla tuntuu turhalta ja rikkoo tunnelmaa hieman.

Kananloistoa

Yllättäen ilmiselvät leffoissa tuhanteen kertaan nähdyt kliseet eivät häiritse, vaan ne suorastaan sopivat eläinmaailmaan. Tästä kuuluu kiitos hienolle käsikirjoitukselle, mutta etenkin loistavalle ääninäyttelylle. Hienosti toteutettujen keskusteluiden ansiosta hahmot vaikuttavat uskottavilta ja maailma eläväiseltä. Tulee sellainen olo, että kyllä rotan kuuluukin kuulostaa New Jerseyläiseltä mafiapomolta. Äänimaailman kruunaa loistelias soundtrack, joka sopii kokonaisuuteen erinomaisesti.

Hymy leviää kasvoille, kun ihmisvartaloihin liitetyt eläimen päät alkavat ensimmäistä kertaa puhua.

Jos äänimaailma on enemmän kuin kohdillaan, niin sitä on totisesti myös visuaalinen puoli. Hymy leviää kasvoille, kun ihmisvartaloihin liitetyt eläimen päät alkavat ensimmäistä kertaa puhua. Yhdistelmä kuulostaa kammottavalta, mutta tekijätiimi on panostanut visuaaliseen ilmeeseen, ja kokonaisuus näyttää erinomaiselta – jopa uskottavalta. Lukuisat eläintarhassa ja Photoshopin parissa vietetyt tunnit eivät siis ole menneet hukkaan.

Kerrassaan herkullinen kanapaisti

Kokonaisuus on kerrassaan loistava, mutta pientä moitittavaakin on. Esimerkiksi tiedon etsiminen päiväkirjasta on välillä työlästä, kun uusia tiedonmurusia ei merkitä erikseen. Yhdessä tapauksessa oleellinen informaatio ilmestyi jopa etukäteen kirjasen sivuille, mikä spoilasi tulevia tapahtumia hieman. Toinen suurempi ongelma liittyy kirjoitettuun dialogiin, joka ei aina vastaa hahmojen puhetta. Mainittakoon myös, että kursori katosi pariin kertaan ruudulta, jolloin peli piti käynnistää uusiksi. Nämä pienet ongelmat eivät kuitenkaan vaikuta oleellisesti kokemukseen, eikä niitä aina edes välttämättä huomaa.

Vaikka pääpaino on tarinassa ja audiovisuaalisessa toteutuksessa, niin pelillisellä puolella teos kaipaisi hieman haastetta ja syvyyttä. Yksinkertaisissa kuulusteluissa ja todisteiden yhdistelyssä ei voi oikeastaan epäonnistua. Aina saa yrittää uusiksi, mikäli onnistuu jotenkin mokaamaan. Tämä syö iloa jonkin verran, mutta onneksi jo seuraava ruudulle ilmestyvä puhuva eläin vie harmituksen mennessään.

Chicken Police lukeutuu ehdottomasti vuoden yllättäjiin ja on varsin suositeltava kokemus. Tarina imaisee mukaansa ja toteutus hivelee silmiä, korvia sekä mieltä. Maailma kaipaa ehdottomasti lisää tämän kaltaisia huolella toteutettuja riskinottoja!

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi