Ei ole sattumaa, että KonsoliFINin keskustelualueella Yakuza-ketju on kerännyt entistä enemmän keskustelua viime aikoina.

Uusin tätä herkkua tarjoileva julkaisu on Yakuza Kiwami 2, joka on uusioversio PlayStation 2:lle julkaistusta Yakuza 2:sta. Originaalia on kehuttu yhdeksi sarjan parhaimmista nimikkeistä, joten sulavalla Dragon-pelimoottorilla rakennettu uusioversio antaa odottaa julkaisulta suuria. Kukapa ei pitäisi tuotoksesta, jossa manageroidaan omaa kabareeklubia, piestään vihollisia syömäpuikkojen avulla, tehdään vessakäynneistä minipeli, tapellaan ninjojen kanssa ja otetaan useammat matsit Virtua Fighter 2 -mätkinnässä?

Kiwami tarkoittaa extremeä

Yakuza-pelit ovat japanilaista rikosdraamaa parhaimmillaan. Draamamaisuus tulee esiin juonenkäänteistä ja nimikkeiden tavasta käsitellä niitä. Kuoleman kynnyksellä horjuvat hahmot ehtivät kertoa polveilevan tarinan ennen menehtymistään, ja juonikuviot tuntuvat lopputekstien rullatessa kuin miltäkin Kauniit ja Rohkeat -jaksolta. Joka tilanteeseen tämä ei sopisi, mutta Yakuzan tapauksessa pieni höpsöys on hyvä asia. Tuotosten sankarina heiluva Kazuma Kiryu on puolestaan kuin supersankari, jonka maine kasvaa peli peliltä.

Kaikki edelliset asiat pitävät paikkansa myös Kiwami 2:n tapauksessa. Oikeastaan etenkin Kiwami 2:n tapauksessa. Tarinassa on kunnon pahis, romantiikan häivähdyksiä sekä aimo määrä pullistelua. Huumoriakaan ei ole unohdettu, sillä sivutehtävät vievät Kiryun usein mitä erikoisempiin tilanteisiin. Vähäeleinen sankarimme voi muun muassa sekaantua seksuaalissävytteiseen ääninäyttelyyn, joutua kiristysyrityksen uhriksi tai ottelemaan vaippapukuisten ikämiesten kanssa.

Nyrkit ja muut ulokkeet pystyssä

Taistelu on hyvin suuressa osassa Kiryun seikkailua sivutehtävineen kaikkineen, joten onkin ilo kertoa tämän puolen olevan varsin viihdyttävä kokonaisuus. Pääasiallisesti vahinkoa jaellaan kahdella eri hyökkäysnapilla ja heitoilla, mutta valikoimiin kuuluu myös muuta. Hupaisimmat lisät ovat Heat-hyökkäykset, joita voi käyttää erillisen mittarin täyttyessä. Oikein ajoitettu napinpainallus käynnistää näyttävän ja usein brutaalin hyökkäyksen, joka vaikkapa iskee vastustajan haarat edellä lyhtypylvääseen.

Myös sijainti sekä kädessä pidettävät esineet vaikuttavat muuveihin huomattavasti. Vihulaisia voi esimerkiksi tiputtaa alas sillalta tai höykyttää ulottuvilla olevan puumiekan avulla. Liikevalikoima vaihtelee huvittavasta väkivaltaiseen, joten aivan perheen pienimmille peliä ei uskalla suositella.

Sarjan aiemmissa osissa käytettävänä oli useampia eri taistelutyylejä, mikä ei valitettavasti päde uutukaiseen. Esineiden käyttö kuitenkin paikkaa osaltaan tätä puutetta. Normaalivaikeustasolla meno ei ylly missään vaiheessa liian vaikeaksi, etenkin mikäli hallitsee apuvälineiden käytön sekä vihollisten nakkelun toisiaan päin. Isojen joukkojen hallintaan heitot toimivat melkeinpä liiankin hyvin.

Sivutointa toisensa perään

Minipelejä on tarjolla kahmalokaupalla. Kiryu voi käyttää aikaansa muun muassa golfiin, mahjongiin, blackjackiin, shogiin, tikanheittoon sekä totta kai karaokeen. Myös virtsaamisesta on tehty eräänlainen yksinkertainen minipeli, koska miksipä ei. Vähiten yleisöä kaipaava ajanviete on naisten kuvaaminen valokuvausstudiossa. Hupi koostuu kieliopillisesti järkevien lauseiden muodostamisesta, minkä taustalla pyörii viekoittelevissa asennoissa kiehnäävä aito ihmisnäyttelijä. Aikamoista.

Isoja sivujuonteita ovat kabareeklubin pyörittäminen työntekijärekrytointeineen kaikkineen sekä rakennusfirman hallinnointi eräänlaisena toiminta- ja strategiapelin yhdistelmänä. Kumpaankin näistä huvituksista voi kuluttaa tunteja. Rentoutuminen onnistuu Club Sega -viihdekeitaassa, jonka suurimpiin valokeiloihin kuuluvat kolikkopeliversiot Virtua Fighter 2:sta ja Virtual-On-robottirymistelystä. Onpa tarjolla myös areena, jossa haastaa lukuisia vastustajia taisteluun. Tekemistä, vieläpä mielekästä sellaista, piisaa pitkäksi aikaa.

Enemmän tai vähemmän pienet asiat saavat halajamaan turistimatkaa Japaniin. Pelialueena toimivat Kamurocho ja Sotenbori ovat parhaimmillaan hienoa katsottavaa neonvalon loisteessa, eivätkä niihin sijoitetut ravintolat eksoottisine ruokineen auta tilannetta minkään vertaa. Nämä asiat ovat kenties yksityiskohtia, mutta ne tekevät paljon yleistunnelmalle.

Parhaan sivuosan Oscar-palkinto kuuluu tänäkin vuonna Majima Gorolle, joka on tuttu naamataulu myös edellisestä Kiwamista. Yhtä huvittavaksi hahmo ei tällä kertaa yllä, mutta erikoinen tuttavuus saa Kiwami 2:ssa oman tarinalinjansa. Päävalikosta erikseen aloitettava kokemus on lyhyt rypistys, mutta koska höpsön hahmon taitoja tai aseistusta ei voi kehittää, saa Majiman taistelutyylistä nopeasti mahansa täyteen. Yakuza 0:nsa pelanneet saanevat tästä tarinasta eniten irti.

Radio Japanin Mafia

Koska kyseessä on jatko-osa, on hyvinkin tuttu kysymys jälleen nostettava esille: voiko tästä pelistä nauttia ilman edellisen osan kokemista? Yakuza Kiwami 2:n tapauksessa ykkösosan pelaaminen ei ole pakollista, joskin suositeltavaa. Kiryu-sankarimme muistelee pelaajan niin halutessa koko edellisen osan tarinan seikkailun alkutahtien aikana, mutta viittauksia menneisiin tapahtumiin on ripoteltu moniin kohtiin tarinaa.

Pituutta seikkailulla piisaa, etenkin mikäli koluaa lisätehtävät ja minipelit kauttaaltaan läpi. Tarinan ja ehkä noin kolmasosan sivutehtävien kokemiseen meni noin 21 tuntia. Täysivaltaiseen kokemukseen voi ympätä kosolti lisätunteja.

Musiikki on enimmäkseen sähkökitaraisen rankkaa ja menevää. Internetistä on luettavissa nyrkinpuistelua, jonka mukaan osa alkuperäisistä kappaleista pesee niiden uudet versiot mennen tullen, mutta ilman nostalgialaseja pelattaessa ei valittamisen aihetta keksi.

Mutta ei niin paljon hyvää, ettei jotain naputtamistakin. Näkymättömät seinät rajaavat usein Kiryun matkaa, mikä tuntuu menneeltä maailmalta. Pelialueena toimivat Kamurocho ja Sotenbori eivät ole nykyaikaisiin avoimen maailman seikkailuihin tottuneelle kovinkaan suuria hiekkalaatikkoja, vaikka tutkittavaa piisaakin. Myös osa animaatioista olisi voinut kaivata hienoista loppusilausta, mutta kaikkinensa kyseessä on varsin muikea kokemus.

Suosittelemme

Tee itsellesi palvelus ja tutustu Yakuza-pelisarjaan. Jos tarvitset lisäpontta, käy lueskelemassa keskustelualueemme ketjua. Tai katso alla oleva pöhkö traileri. Hieno, eikö totta?

Kiwami 2 ei ehkä ole se paras lähtöruutu, etenkin koska tarinaa alusta valottavat Yakuza 0 ja ykkös-Kiwami ovat myös tarjolla PlayStation 4:lle. Se ei kuitenkaan tee uutukaisesta yhtään sen huonompaa kokemusta. Kyseessä on näet varsin toimiva uudelleenversiointi, josta riittää pelattavaa moniksi illoiksi.

Lisää, kiitos.