Tarinallinen peli, jossa koetetaan selvitä hyisessä lumierämaassa. Kuin yhdistelmä The Long Darkia ja Firewatchia. Näin nimikettä kuvailtiin eri sortin kommenteissa ympäri internetiä, minkä ohella myös keskustelualueellamme traileri nostatti vertauksia Firewatchiin, tuohon klassikkoseikkailuun. Kaikki vaikutti vallan mainiolta.
Odotukset taisivat olla liian korkealla. Odotimme timantteja, mutta saimmekin hiekkaa. Näin ainakin kirjoitushetkellä.
Selviytymistä parillakin tapaa
Goldfire Studiosin työstämä Arctic Awakening on ensimmäisen persoonan tarinallinen seikkailu, joka sijoittuu hyiseen lähitulevaisuuden Alaskaan.
Sen piti olla rutiinilento, jolla Kai-lentäjä, tuomioistuimen Kaille määräämä terapiabotti sekä koneen takaosassa matkaava Donovan olivat viemässä muonaa ja varusteita syrjäiseen kolkkaan. Mutta sitten iskee mystinen myrsky ja koneen takaosa lakkaa olemasta. Donovan ehtii hyppäämään laskuvarjon kera ulos kyydistä, mutta Kai ja Alfie-botti rysähtävät lentokoneen etuosassa jonnekin päin maastoa.
Homman nimenä olisi selvittää, mitä ihmettä tapahtui, missä Donovan on, ja miten täältä pääsee pois.
Näistä lähtökuopista alkaa viiteen kappaleeseen jaettu tarina, jonka jokainen osanen kestää noin 1,5 - 2 tuntia. Luvassa on siis verrattain pidemmän puoleinen matka.
Pelaaminen on Kain ohjaamista, ajoittaista kiipeilyä ja valintojen tekemistä. Dialoginpätkät ja muut päätökset tehdään valitsemalla ruudulla näkyvistä vaihtoehdoista haluttu sitä vastaavaa nappia painamalla. Etenemistavat ja hahmojen väliset suhteet muuttuvat jonkin verran valintojen perusteella.
Päätösten tekeminen painikkeilla pelittää samaan tapaan kuin aiemmin mainitussa Firewatchissa, tuossa "kävelysimulaattorien" aatelisessa. Pelailu on itse asiassa muutenkin hyvin samanlaista kuin tuossa Campo Santo -studion klassikossa.
Eroa löytyy muun muassa siitä, että Kain on tarpeen syödä välillä ruokaa, jotta näkymät ruudulla eivät sumene liikaa. Onneksi mutusteltavaa löytyy sieltä ja täältä, joten suurta ongelmaa murkinan metsästys ei aiheuta. Touhu tuntuu hieman päälle liimatulta kuten myös hahmon pääkopan huoltaminen. Lentäjämme pitää nimittäin tasaisin väliajoin istahtaa kiviröykkiöiden viereen hengittelemään syvään, jotta myös mieli pysyy mukana menossa.
Niin ja leijaileehan menossa mukana koko ajan Alfie, tuo terapiabotti. Lähes kaikki pelin dialogi on peltipalleron ja Kain välistä jutustelua. Aluksi välit eivät ole kovinkaan lämpimät, lähinnä lentäjämiehen puolelta, mutta kymmenen tunnin aikana paljon voi tapahtua.
En ollut aluksi ihan varma, pidänkö Kain ääninäyttelijästä, mutta kyllä suoritus sai lopulta puolelleen. Alfie puolestaan kuulostaa alusta asti sääntöjä noudattavalta robotilta.
Musiikki sen sijaan on mukavan vähäeleistä ja soljuvaa, tilanteen mukaan. Sitä ei ole tarjolla kovin paljoa, mutta se sopii hyiseen kokemukseen kuin porkkana lumiukon naamatauluun.
Ulkoisesti seikkailu ei ole se komein ikinä ja muun muassa tiettyjen esineiden ulkoasu ei ole aivan ykkösluokkaa. Kovasti tulee mieleen The Long Dark. Osa jylhistä maisemista sen sijaan näyttää mainioilta ja Alfie on hauskan ilmeikäs vekotin. Toki pallerorobotti liikkuu ilmassa hitusen kankeasti.
Peli kaatuu useammin kuin korttitalo peilijäällä
Arvosteluversiota pelatessa oli selvää, että kyseessä ei ollut täysin valmis julkaisu. PC-versio olisi kuulemma ollut paremmassa jamassa kuin käsittelyssä ollut Xbox-tuotos. Tämä seikka selittänee ne lukuisat ongelmat, joita pelatessa tuli vastaan.
Peli nimittäin kaatui pelatessa noin viisitoista kertaa eli useammin kuin kerran per pelitunti. Useimmiten seikkailun pystyi käynnistelemään uudelleen ja jatkamaan suhteellisen vähän pelaamisen menetyksellä. Mutta silloin kun edellinen tallennuskohta on ollut kauempana, niin harmitus on suuri. Esimerkiksi lentokoneen ohjaamoon juuttuminen tapahtui harmilliseen saumaan, jolloin taukovalikon Restart Chapter -toiminto palautti noin kymmenminuuttisen pulinatuokion alkuun. Ei auttanut kuin kuunnella samat turinoinnit uudelleen.
Kertaalleen samainen kohtauksen aloittaminen alusta kadotti ympäristön kaikki valonlähteet ja muutti taivaan sekä maaston täysin violetiksi. Koeta siinä sitten pimeässä hapuilla oikeaan suuntaan. Vilkkuivatpa huonekalut ja itse asiassa päähahmon näkökykykin välillä päälle ja pois.
Välillä asioita tapahtui puutteellisin animaatioin tai pelaajaa ohjeistetaan seuraamaan oranssia valoa, jota ei näy missään. Etenkin jälkimmäinen asia harmitti, kun lähdin taaperruttamaan Kai-hahmoa väärään suuntaan monen minuutin verran. Ei muuta kuin taapertaen takaisin ja etsimään oikeaa reittiä.
Toisinaan ei ollut varmuutta siitä, onko itse tehnyt jotain väärin, vai onko peli jollain tapaa solmussa. Yhden esteen rikkominen heittelemällä sitä tavaroilla aktivoitui vasta kun asiaa kokeili kuudetta kertaa.
Osa tai kaikki edellä mainituista asioista luultavasti korjataan pelin saapuessa suuren yleisön ulottuville, mutta tätä kirjoittaessa ei ole mahdollista olla huomioimatta näitä kömmähdyksiä. Potentiaalia on vaikea arvostella, pitää keskittyä siihen, mitä on itse päässyt kokemaan.
Harmillisesti särmättävää olisi myös muuallakin kuin edellä mainituissa asioissa.
Seikkailu, jossa eksyy enemmän kuin löytää
Nimikkeessä on sellaistakin korjattavaa, joka ei ole kiinni pelkästään teknisistä hämmingeistä.
Seikkailussa on monia tilanteita, jolloin kohtaus tai tarina ei etene ennen kuin pelaaja on löytänyt jonkin tietyn olennaisen asian. Oli se sitten yksi pieni kameravärkki jossain nurkassa, isommalle alueelle sijoitettu vekotin tai tuhkaiseen lattiaan täydellisesti maastoutunut pieni koriste-esine. Näiden etenemiskohteiden etsiminen on epäkiinnostavaa ja pimeässä mustaa asiaa etsittäessä ikävällä tapaa haastavaa.
Seikkailussa on myös pitkiä kävelypätkiä vailla mitään merkittävää tapahtumaa tai dialogia. Toki näillä tuodaan ilmi se, että ollaan isossa lumierämaassa vailla muita kumppaneita kuin edellä liihotteleva Alfie-robotti.
Kiipeily on puolestaan ikävystyttävää analogitatin osoittelua eri suuntaan siinä toivossa, että Kai sattuu tarttumaan sellaiseen kiveen, jota pitkin hän suvaitsee kiivetä ylemmäs.
Lue myös: Ei kiitos, odottelen mieluummin tulevaa elokuvaversiota
Useammassa kohdin toivoisi pientä osviittaa siitä, mihin suuntaan nyt kuuluisi mennä. En tarkoita, että pelaajan ruudulla killuisi nuolia ohjaamassa oikeaan suuntaan, mutta lumisissa maisemissa taivaltaminen ristiin ja rastiin oikean suunnan etsimiseksi kävi nopeasti vanhaksi. Ehkä Alfie voisi hienovaraisesti vaikka vihjata, että älä nyt yritä kolmatta kertaa mennä pöpelikköön, mitä jos mentäisiinkin tuonne noin. Tai että tämä suunta, johon nyt on menty kymmenen minuuttia, on muuten väärä. Tai jotain.
Ainakin tähän puoleen on itse asiassa lupailtu apuja, joten tilanne voi olla parempi jo julkaisun paikkeilla. Hyvä.
Onnistuinpa muutamat kerrat myös ohittamaan juonen kannalta olennaisia asioita kävelemällä niiden ohi huomaamatta mitään. Tällöin pitkän matkan päähän palaaminen sen jonkin mystisen tärkeän asian perässä nyppi ja kovaa.
Jos ja kun tekniset ongelmat saadaan korjattua, niin tekemistä piisaa siis vielä näillä edellä mainituilla osa-alueilla. Tai sitten se ensimmäinen päivitys korjaa myös osan näistä jutuista. Epäilen, mutta on se toki mahdollista.
Kuten mainittua, on seikkailu jaettu viiteen alle kahden tunnin kappaleeseen. Omasta mielestäni kokemus on liian pitkä ja tarina tuntuu sen takia hitusen venytetyltä. Olisin itse trimmannut sisältöä kosolti, sillä tässä kymmentuntisessa seikkailussa olisi ainesta tiukkaan viiden tunnin taivallukseen.
Tarina on noin muuten ihan passeli. Ei maailmoja mullistava, mutta kyllä sen mieluusti koki. Sen alkutahdit yöstä kuuluvine äänineen lupailevat jotain niskavilloja nostattavaa, mutta jännittäväksi meno ei tämän hetken jälkeen ylly. Juonikuviot myös loppuvat suhteellisen äkisti. Tai jotain lisäepilogia olisin itse kaivannut.
Ehkä tästä vielä soiva peli saadaan myöhemmin
En haluaisi olla näin tyly Arctic Awakeningille. Se vaikutti lupaavalta ja siinä on ihan oiva idea pohjalla. Vielä kun saisi kaikki tekniset ongelmat kuntoon, niin arvosanan pystyisi kenties nostamaan hyvänä päivänä kolmeen tähteen.
Tällä hetkellä joudun antamaan ikävästi vain kaksi tähtöstä.
Potentiaalia on vaikea arvostella, pitää keskittyä siihen, mitä on itse päässyt kokemaan.
Lisää aiheesta:
