V niin kuin valju

Mikäli alkuperäinen V-Rally herättää pääkopassasi kultaisia muistoja, tarkoittaa se vain yhtä asiaa: olet jo vanha. Vuonna 1997 PlayStationille saapunut ensimmäinen osa oli Colin McRae Rallyn ohella yksi niitä harvoja konsolikaahailuita, jotka yrittivät ottaa genren tosissaan pelkän arcade-menon sijaan. Pelaajat arvostivat tyyliä, ja Eden Gamesin luomus pomppasi kuukausiksi myyntilistojen kärkeen Euroopassa. Loistavan ja sisältörikkaan nimikkeen menestys oli täysin ansaittua.

Hyvien myyntien seurauksena parin vuoden päästä saatiin nauttia entistä hiotummasta jatkosta, joka esitteli muun muassa kosolti hauskuutta tarjonneen neljän hengen moninpelin. Sarjan vauhti alkoi kuitenkin hiipua seuraavalle konsolisukupolvelle siirryttäessä, eikä kolmas osa hurmannut enää yhtä suvereenisti bensalenkkareiden sydämiä.

Viidentoista vuoden radiohiljaisuuden jälkeen miltei unholaan jäänyt nimi saa hieman yllättäen lisäluvun saagaansa. Tämä mahdollistetaan julkaisija Bigbenin rahoilla ja Kylotonn Entertainmentin kehittämänä. Kyseinen parivaljakko ei poimi ensimmäistä kertaa hedelmiä muiden hylkäämistä koreista, sillä viime keväänä ranskalaiset toivat suomalaisille kovin tutun Flatout-sarjan takaisin parrasvaloihin. Päristelyt ovat toki muutenkin kehittäjän leipälaji, sillä Kylotonnin meritteihin lukeutuu muun muassa pari edellistä WRC-peliä.

Sillisalaattia vauhdinnälkään

V-Rally 4 ei keskity pelkästään pikataipaleiden tahkoamiseen. Mukaan mahdutetaan rallycrossia, rantakirpuilla kisaamista, extreme-haasteita sekä hillclimb-tapahtumia. Sillisalaattia pyritään niputtamaan järkeväksi kokonaisuudeksi uramoodin avulla. Kahisevaa kerätään ensin kisa kerrallaan, ja ennen pitkää päästään ajamaan moniosaisempia kokonaisuuksia isompien tienestien toivossa. Henkilökuntaa voi palkata niin markkinointiin kuin auton kehitykseen ja korjaukseenkin. Tulokset näkyvät suurempina rahasponsseina sekä entistä kilpailukykyisempänä kalustona.

Uran alkumetreillä eteneminen tuntuu mielenkiintoiselta, ja ensiaskeleet etenkin klassisempien takavetorakettien puikoissa tarjoavat kivaa vaihtelua ainaisiin WRC-tykkeihin. Punaisen langan puuttuessa hommasta katoaa kuitenkin maku kovin nopeasti. Esimerkiksi perinteisessä rallissa kukin ”erikoiskoe” ajetaan eri maassa, mutta silti autostaan pitäisi korjata vaurioita annetun ikkunan puitteissa – ikään kuin siirtymien välillä ei todellisuudessa olisi jopa tuhansia kilometrejä. Samoin jokaisen etapin jälkeen jaetaan kylmästi pistepotit sijoituksen mukaan, eikä perinteistä kokonaisaikaa mitata lainkaan.

Toisaalta jatkuvuuden puute on välillä hyväksikin, sillä tekoälyn suoritukset vaihtelevat naurettavan paljon kisasta toiseen. Perusvarmalla suorituksella voi ensin kurvailla kymmenen sekunnin turvin voittoon, kun seuraavalla pätkällä jäädäänkin puoli minuuttia porukasta ilman järkevää syytä. Kelloa vastaan ajamisen ohella sama pätee rallicrossiin. Normaalisti koko vastuskatras jää nielemään tomua jo ensimmäisellä kierroksella, mutta toisinaan lähtöön mahtuu yksittäinen superkuski, joka kaasuttaa karkuun lähes yli-inhimillisellä nopeudella.

Seuraavasta risteyksestä unholaan

V-Rally 4:n suurin ongelma on ylipäätään punaisen langan kadottaminen, myös muutoin kuin uramoodissa. Lopputuloksesta ei oikein pysty päättelemään, onko kehittäjä alunperin tavoitellut vakavahenkisempää simulaatiota vai puhtaampaa arcadea. Tällaisenaan se ei onnistu miellyttämään oikein kummankaan tyylisuunnan ystäviä. Rattituntuma on hyvin kiikkerä, joten perinteinen ohjain muodostuu fiksummaksi tavaksi kurvailla. Soralla ja lumella meno on vielä jokseenkin vauhdikasta, mutta asfaltilla pienetkin korjausliikkeet johtavat auton holtittomaan heittelyyn, mikä raastaa kapeilla reiteillä hermoja. Alustasta riippumatta luontevaa tuntumaa ja ennen kaikkea ajamisen hauskuutta on hyvin vaikea onkia esiin, toisin kuin genren parhaissa tuotoksissa.

Samaa kaksijakoisuutta on havaittavissa teknisellä puolella. V-Rally 4 näyttää toisaalta virkistävän omintakeiselta kirkkaan väripalettinsa ja tietynlaisen piirrosmaisen tyylinsä vuoksi. Kokonaisuutta ei voi silti sanoa varsinaisesti kauniiksi siloiteltujen promokuvien ulkopuolella, ja ruudunpäivitys on lähempänä siedettävää kuin kiitettävää. Valaistuksen kanssa on selkeitä ongelmia: toisinaan tie katoaa tyystiin näkyvistä yli-innokkaiden HDR-efektien käytön vuoksi ainakin PlayStation 4 Pro:lla. Äänet pärisevät sen suuremmin tunteita herättämättä, mutta kartturi saisi olla paremmin tehtäviensä tasalla kuskipolon elämää helpottaakseen.

V-Rally 4 ei ole varsinaisesti huono peli, mutta vaikea sitä on kenellekään suositella

V-Rally 4 ei ole varsinaisesti huono peli, mutta vaikea sitä on suositellakaan. Nykyään ralligenressä on niin kova taso jo alelaarin puolella, ettei toivottoman keskinkertaisella suorituksella yksinkertaisesti enää pärjää. Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustaja todetakseen, että Kylotonnin yritys nostaa klassikko takaisin parrasvaloihin jää melkoiseksi torsoksi. Tuskin tätä kahdenkymmenen vuoden päästä kukaan enää kaiholla muistelee.

Kirjaudu kommentoidaksesi