Loppuvuoteen siirretty (uutinen) No Time to Die jäänee viimeiseksi Daniel Craigin 007-seikkailuksi. Britti ehti näytellä legendaarista nimikkoroolia viidessä James Bond -elokuvassa. Avausosa Casino Royale vie sarjan uuteen, synkempään suuntaan Pierce Brosnanin sekavan ja yliampuvan Die Another Day'n (2002) jälkeen. Ikonisen agentin tarina aloitettiin ikään kuin uudestaan Craigin hypätessä tuplanollan saappaisiin: vakava, jopa haavoittuva 007 valloitti katsojien sydämet rikkoen myös lipputuloennätyksiä.

Otin tehtäväkseni katsoa kaikki Craigin Bondit uudestaan ennen No Time to Die -ensi-iltaa. Kuinka hyvin toisiinsa kietoutuvat toimintaelokuvat ovat pitäneet aikaa, ja mikä tunnuskappaleista rokkaa edelleen?

Tämä juttu sisältää juonipaljastuksia kaikista Craigin Bond-leffoista.

Casino Royale

casino-royale-3.jpg

Casino Royalen tyylikäs, mustavalkoinen alkukohtaus esittelee katsojalle kuinka Bond saa tuplanolla-statuksensa – luvan tappaa. Brutaalista aloituksesta siirrytään Afrikan mantereelle, jossa akrobaattinen parkour-kohtaus kuvaa hyvin uuden Bondin lähestymistapaa ongelmiin. Siinä missä elastinen terroristi hyppii ketterästi pienistä väleistä, James juoksee läpi väliseinien ja ajaa kauhakuormaajalla talot nurin.

Liian usein 007:n ympärillä vaikuttavat naiset ovat mukana vain ulkonäkönsä ja sukupuolensa vuoksi, mutta Eva Greenin näyttelemä Vesper Lynd nousee Craigin Bondien tärkeimmäksi hahmoksi. Judi Dench loistaa M:n roolissa, CIA:n Felix Leiterin tehdessä myös ensiesiintymisensä. Casino Royale kärsii pienistä rytmitysongelmista ikuisuuden kestävän pokeripelin takia, mutta muuten se on oiva toimintaelokuva ja agenttijännäri. Vesperin kuolema toimii sysäyksenä niin tuleville tapahtumille kuin Bondin henkilökohtaiselle kostotarinalle.

Edesmenneen Chris Cornellin You Know My Name on puhdas rock-biisi. Se kuvastaa hyvin tuoreen agentin räjähtävää energiaa ja voimaa. Kappale soi elokuvan aikana useasti myös orkestraalisena versiona.

Quantum of Solace

quantum of solace.jpg

Quantum of Solace jatkuu suoraan edellisosan tapahtumista. Surunmurtama ja holtiton Bond kaahaa komeassa takaa-ajokohtauksessa herra White autonsa takakontissa. Siinä missä Casino Royalen juoni on melko suoraviivainen, niin Marc Forsterin ohjaama jatko-osa lisää palettiin Quantum-rikollisjärjestön ja epämääräisen suunnitelman hallita valtioiden vesivarantoja.

Mukana on myös ikäviä tuulahduksia elokuvasarjan menneisyydestä, kuten Gemma Artertonin esittämä Strawberry Fields – hahmo, jonka ainoa tarkoitus on lämmittää Bondin sänkyä pari minuuttia tapaamisesta. Fieldsin kohtalo on suora kumarrus kohti 007 ja Kultasormi -elokuvaa. Eniten leffa kuitenkin kärsii pääpahiksen karismattomuudesta ja ylipäätänsä unohdettavasta juonesta. Quantum of Solace on neljästä Craigin elokuvasta heikoin, vaikka se tarjoaa pari pätevää toimintakohtausta.

Jack White oli rohkea valinta esittämään jatko-osan tunnuskappaletta. Rosoista tyyliä täydentää duetto Alicia Keysin kanssa. Ei ehkä se perinteisin Bond-tunnari, mutta surisevat kitarat ja rytmiä dominoiva piano toimivat edelleen.

Skyfall

Skyfall.jpg

Skyfall on ensimmäinen Sam Mendesin ohjaamista 007-seikkailuista. M:n menneisyyden haamujen ympärille nivoutuva jännäri on todennäköisesti neljästä elokuvasta ehjin kokonaisuus, mutta lähempää tarkkailua käsikirjoitus ei kestä. Okei, kyseessä on fiktiivinen agenttitarina – mutta silti Javier Bardemin esittämän pääpahiksen "vuosien" suunnitelma on naurettava yhdistelmä sattumaa, tuuria ja olettamuksia.

Miksi ihmeessä tietoturvanero yhdistää hakkerin tietokoneen lähiverkkoon? Tai eikö Raoul Silvan olisi ollut helpompi toteuttaa kostonsa ilman suurta pakoa läpi Lontoon metrotunnelien? Kun ummistaa silmänsä juonenkäänteiden tyhmyydelle, tarjoaa Skyfall viihdyttävän parituntisen lisäksi upeita maisemia ja taidokasta ohjausta. Samalla Bondin ja M:n suhde syventyy aina lopun surullisiin tapahtumiin asti. Vakiokaarti kasvaa Q:lla, Mallorylla ja Eve Moneypennylla.

Adelen Skyfall on mahtipontinen veto, ja sopii mallikkaasti elokuvan henkilökohtaiseen tunnelmaan. Kappale on lähempänä klassista Bond-tunnaria kuin kahden aikaisemman filmin rokahtavat biisit.

Spectre

spectre.png

Jokainen uusista Bondeista alkaa erittäin vakuuttavasti, eikä Spectre eroa porukasta. Alun Meksikon visiitissä näkyy Mendesin kädenjälki, mutta sen jälkeen tarina hajoaa pahasti käsiin. Monica Bellucin esittämä leski on mukana vain kaatuakseen sänkyyn miehensä tappajan kanssa, eikä Bautistan esittämä yksiulotteinen pahis tarjoa elokuvalle mitään uutta. Kuten elokuvan nimi viittaa, niin tarinan keskiössä on klassinen SPECTRE-rikollisjärjestö ja sen vetäjä, Christoph Waltzin esittämä Blofeld.

Käsikirjoitustiimi on sitonut Jamesin ja Blofeldin lapsuudet väkinäisesti yhteen, minkä lisäksi tarina poukkoilee paikasta toiseen. Kidutuskohtauksen motiivit jäävät pimentoon, ja varjoissa toimivan rikollisneron käyttäytymiseen olisi kaivannut moniulotteisuutta ja nyansseja. Blofeld esittäytyy pelkkänä pahana ilman suurempaa tarkoitusperää.

Writing's On The Wall eroaa muista teoksista huomattavasti. Brittiläisen Sam Smithin kappale maalailee traagista tunnelmaa M:n kuoleman jälkeen.

No Time to Die

No Time to Die.jpg

Uutukaisen tuotanto ei ole ollut helpoimmasta päästä. Ohjaaja vaihtui Danny Boylesta Cary Joji Fukunagaan, käsikirjoitusta on viilattu moneen kertaan, eikä Craigin osallistuminen projektiin ollut selviö. No Time to Die jatkaa Spectren juonikaarta, sillä mukana on muun muassa Christoph Waltzin esittämä Blofeld, mies SPECTRE-rikollisjärjestön takana. Elokuvalla on mittaa lähes kolme tuntia, mikä ei lupaa hyvää.

Filmin nimeä kantava tunnuskappale maalailee melankolisia ja traagisia tunnelmia. Billie Eilisihin esittämä kappale on hyvin perinteinen, jopa turvallinen Bond-tunnari, joka muistuttaa Adelen Skyfall-vetoa.