Petri Leskisen blogi
Raren kehittämä Sea of Thieves on julkaisustaan asti kiehtonut minua: avoin ulappa upeine maisemineen, itse merirosvoteema ja hullunkurinen ote. Olen ladannut pelin Game Passin kautta lukemattomia kertoja vaan todetakseni, ettei sitä ole kiva pelata yksin. Ja perheellisenä moninpeli ei vaan osu helposti aikatauluihin.
Sitten tuli lapsuuteni sankari Guybrush Threepwood (sekä ääninäyttelijä Dominic Armato) ja osoitti, että Raren pitäisi keskittyä tarinallisiin kokonaisuuksiin nyt ja tulevaisuudessakin.
The Legend of Monkey Island -tehtäväkokonaisuus koostuu kolmesta osiosta, joista ensimmäinen julkaistiin viime viikolla. Tulevat osat ilmestyvät ilmeisesti noin kuukauden välein. Tarina keskittyy Monkey Island 3:n jälkeiseen aikajanaan, Mêlée Islandille, jossa pelaaja lähetetään erakoituneen kuvernööri Threepwoodin perään. Arrr!
Katso, kolmipäinen apina!
Kaksi ensimmäistä apinasaaren seikkailua – varsinkin Monkey Island 2: LeChuck's Revenge – ovat itselleni todella rakkaita. Opin käytännössä englantia pelien parissa, sillä pulmia ratkottiin suomi-englanti-suomi-käsikirja kainalossa. Muistan vieläkin, miten legendaarinen monkey wrench -sanaleikkipulma aiheutti pikkupojalle harmaita hiuksia, tai miten Amiga 500:lla piti vaihdella diskettiä tuon tuosta. Nykypäivänä ei meinaa edes jaksaa bluray-levyä laittaa soittimeen.
Ron Gilbertin, Dave Grossmanin ja Tim Schaferin luoma universumi pursuaa muistettavia persoonia, Scumm Barin tapaisia legendaarisia paikkoja ja ajattomia vitsejä. Siksi Sea of Thievesin laajennus tuntuukin kuin lämpimältä halaukselta. Jo pelkästään Mêlée Islandin tutkiminen, kaikkien hienovaraisten yksityiskohtien huomaaminen ja tutut hahmot toivat sanoinkuvailematonta mielihyvää. Harvemmin tippa meinaa tulla linssiin, mutta lähellä oli, kun sumu hälveni, tuttu tunnusmusiikki kajahti soimaan ja tähdenlento vilahti yli saaren siluetin. Tervetuloa kotiin!
Kerro minulle Loomista
Tekijät ovat ylittäneet itsensä, sillä 3D-mallinnettu kaupunki pursuaa pieniä kunnianosoituksia alkuperäisteoksille. On meritähti laiturin alla, lokki päällä. Tutut veijarit juomassa grogia (minä myös mukana), yksinäinen tähystäjä huipulla. Ja tosiaan se tähdenlento. Ensimmäinen tehtäväkokonaisuus ei ole kovin pitkä taikka vaikea, mutta kunnioittaa osoita ja klikkaa -pelien konseptia unohtamatta Sea of Thievesin perinteitä.
En malta odottaa tulevia laajennuksia, joissa päästään tutkimaan lisää vanhoja muistoja ja vääntämään LeChuckin kanssa paremmuudesta. The Legend of Monkey Island nojaa vahvasti nostalgian varaan – ja hyväksyn sen täysin!
p.s. Lukekaa myös etunimikaiman valitukset viime vuonna julkaistusta Return to Monkey Islandista. Allekirjoitan ainakin osittain.
