Senja Littmanin blogi

Ehkä nolointa mitä pelaajalle voi tapahtua on se, ettei hän yksinkertaisesti opi pelaamaan jotakin peliä.

Pidän itseäni keskitasoisena pelaajana: olen tähän saakka oppinut pelaamaan minulle tuntumattoman genren edustajia ilman sen suurempia vaikeuksia. Age of Wonders 4 on kuitenkin ensimmäinen poikkeus tähän sääntöön, sillä en yrityksistäni huolimatta oppinut pelaamaan kyseistä 4X-strategiaa niin hyvin kuin olisin halunnut.

Ennen pelin julkaisua törmäsin sosiaalisessa mediassa Age of Wonders 4:n mainoksiin, ja se muistutti minua etäisesti rakastamastani Heros of Might and Magic -pelisarjasta. Googlailun päätteeksi huomasin teoksen kuuluvan minulle täysin vieraaseen 4X-genreen. En antanut tämän pienen epäkohdan häiritä, sillä Age of Wonders 4 näytti ulkoisesti todella viehättävältä ja mielenkiintoiselta. Pienen mietinnän jälkeen uskaltauduin kokeilemaan peliä.

Minun olisi pitänyt pysyä tiukasti mukavuusalueeni sisäpuolella.

Jo oman hallitsijan ja kansan valitseminen tuntui kovin monimutkaiselta, sillä erilaisia yhdistelmiä oli kymmeniä. Hetken selailun jälkeen päätin tehdä kansastani rauhaa rakastavia haltijoita, jotka halusivat vain elää ja lisääntyä.

Aluksi itse pelaaminen sujui mukavasti. Opin vuoropohjaisen taistelun salat ilman ponnisteluja, eikä perusteiden opetteleminen tuntunut muutenkaan hankalalta. Pienen ohikiitävän hetken luulin, että tästä tulee miellyttävä kokemus.

Ongelma ei ole sinussa, vaan minussa

Age of Wonders 4 on oikeasti aloittelijaystävällinen. Klikkaamalla ruudulla näkyviä alleviivattuja asiasanoja avautuu ikkuna, jossa kyseinen sana selitetään auki. Omalla kohdalla ongelmaksi muodostui täysi kokemattomuus tässä genressä. Jouduin kurkkaamaan selityksen melkein jokaisesta sanasta, koska minulla ei ollut hajuakaan mitä ne tarkoittavat. Kulutin siis suuren osan peliajastani tietosanakirjaa lukemalla, mikä tietysti alkoi ajan myötä tuntumaan puuduttavalta.

Varmasti, jos 4X-genre on tuttu, ei tämän teoksen pelaaminen aiheuta kammottavia tuskanhuutoja.

Seikkailun edetessä mukaan tuli koko ajan enemmän huomioitavaa: Suhteiden ylläpitämistä vasallikaupunkien kanssa, omien kaupunkien rakentelemista, loitsukirjojen valitsemista sekä kokemuspisteiden ripottelemista taitopuihin. Ja vaikka mitä muuta. Voi herranjestas sentään.

Otetaan nyt esimerkiksi kaupungin rakentaminen. Rakennuksien valikoima on loputon, ja enhän minä osaa päättää mitä rakentaa ja missä järjestyksessä. Kaikki tuntuu vaikuttavan kaikkeen, joten päätöksien tekeminen on hankalaa.

Naapureiden kanssa on vaikea tulla toimeen

Kaiken kukkuraksi naapurivaltioiden päämiehet olivat aivan hirveitä huligaaneja. Yritin tulla toimeen kaikkien kanssa, mutta huonosti käyttäytyvät kruunupäät loukkasivat minua verbaalisesti kerta toisensa jälkeen. Aivan törkeää käytöstä! Vihamielisten naapureiden kanssa toimeen tuleminen on aivan oma lukunsa, ja tässäkin kohtaa jouduin taas hautamaan pääni tietosanakirjaan, eli kuluttamaan kaiken aikani lukemiseen.

Kaikkea on yksinkertaisesti liikaa, eikä oma aivokapasiteettini riitä sisäistämään tätä informaatiotulvaa. Vaikea ei ehkä ole oikea termi kuvaamaan Age of Wonders 4:ää, vaan käytän mieluummin sanoja yltiöpäisen monimutkainen.

Pelaaminen ei ollut hauskaa, vaan tuntui työläältä.

Kaikesta kitinästä huolimatta allekirjoittanutta suorastaan ketuttaa, etten kykene oppimaan tämän pelin saloja. Age of Wonders 4 vaikuttaa todella mukavalta ajanvietteeltä, mutta minulta ei vain riitä aikaa eikä tahdonvoimaa sen täydelliseen opetteluun.

Age of Wonders 4 on täydellinen peli – jollekin toiselle.

Miten on, kehtaako kukaan muu paljastaa karuja epäonnistumisiaan? Onko sinulla jokin peli, jonka opetteleminen on jäänyt puolitiehen syystä tai toisesta?

Kommentit

Omasta puolestani olen Paradoxin suurstrategioiden ystävä ja tavallaan tunnistan tunteen. Juju on hyväksyä se, ettei pelistä voikaan tietää kaikkea, eikä kaikkia lankoja voi pitää koko aikaa käsissään, mutta se ei myöskään ole aina tarpeellista.

Samaan tapaan, kuin monimutkaisten lautapelien tapauksessa, jossain kohtaa pitää vain lopettaa se ohjekirjan alaviitteen alaviitteiden plärääminen ja alkaa vain pelaamaan ja antaa Siperian opettaa.

Ja se on selvää melkein pelissä kuin pelissä, että ensimmäinen pelikerta on pelkkä harjoituskierros. Kun kokemus karttuu sen verran, että alkaa nähdä kaikki tekemänsä virheet, niin siinä vaiheessa on hyvä aloittaa ensimmäinen oikea peli ja siitä se hauska vasta oikeasti alkaa. Ja tähän voi tosiaan mennä useita tunteja aikaa.

P.S. ja ohjetekstejä parempi työkalu opetteluun on melkein aina YouTube, joka on fanien aloittelijoille tekemiä opastusvideoita pullollaan.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi