Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

God of War III

Sukellus mytologiaan

Mytologioissa riittää ammennettavaa. Muinaisten sankarien kommellukset ovat loputon aarreaitta, josta riittää kerrottavaa ihmiskunnan loppuun asti. Kukapa ei olisi kiinnostunut vaikkapa jättiläisten ja väkivahvojen jumalien kansoittamasta maailmasta? Peliteollisuuskin on tajuamassa tämän. Sorminäppäryyttä vaativien pelien lisäksi se yrittää välillä kertoa tarinoita. Kekseliäs esimerkki tästä on pirujen kurmottamiseen keskittyvä Dante''s Inferno. Sen innoittajanahan on toiminut italialaisen Dante Alighierin runoelma Jumalainen näytelmä. Siinä Dante kulkee helvetin piirien läpi ja päätyy taivaaseen asti.

God of War -pelitkin hyödyntävät valmiita tarinoita. Ne sukeltavat kreikkalaisen mytologian veriseen ja miehekkääseen maailmaan. God of War III on nimestään huolimatta pelisarjan viides julkaisu. Numeroitujen nimikkeiden lisäksi sarjaan kuuluvat myös Chains of Olympus- ja Betrayal-sivutuotteet. Ne piirtävät laajaa tarinallista kaarta, jossa päähahmo Kratosin tarinaa käydään läpi eri näkökulmista. Keskiössä on kuitenkin toiminta. Se ei ole ihme, koska päähenkilönä on sodan jumala.

Kratos on kreikkalaisen mytologian marginaalihenkilö, mutta God of Wareissa vilisee myös tunnetumpia hahmoja Minotauroksesta, Herkuleesta, Poseidonista ja kumppaneista lähtien. Kreikkalaisia tarinoita käytetään kekseliäästi; suurimmalla osalla tapahtumapaikoista ja kohdatuilla hahmoilla on kirjalliset esikuvansa. Ja mikäs siinä, sillä mytologioissa tapellaan jatkuvasti. Jumalilla on aina menossa jokin kärhämä, eikä näiden rähinöiden sijoittaminen toimintapeliin ole ollenkaan mahdoton ajatus.

Ryminää ja ryskettä

God of War III:ssa on kysymys melkein pelkästään darwinistisesta tappamisesta. Kratos nousee Olympos-vuorelle tavoitteenaan pistää kirjojen jumalat halki, poikki ja pinoon. Lopullisena päämääränä on isäukko Zeus, joka ehti aiemmin jo tappaa oman poikansa. Onneksi kreikkalaisen mytologian manalakin on konkreettinen paikka, joten kuolema on näissä piireissä lähinnä hidaste, ei este.

God of War III on siinä mielessä tuttu ja turvallinen jatko-osa, että se ei yritäkään muuttaa edellisten osien rakennetta. Rymistelyä piisaa alusta loppuun. Heti kättelyssä huomaa kuinka audiovisuaaliseen toteutukseen on panostettu. God of War III on julmetun komean näköinen. Tapahtumapaikat on toteutettu huolellisesti, eikä peli hidastele hektisimmilläkään hetkillä. Onneksi tekijät muistavat välillä painaa jarrua. Taisteluiden väliset rauhallisemmat hetket antavat pelaajalle mahdollisuuden vilkuilla kauniita maisemia.

Äänimaailmakin on mainio, kuten elokuvatunnelmaa hamuavalta videopeliltä sopii odottaakin. Orkesteri pauhaa ja ääninäyttelyssä saadaan jälleen nauttia TC Carsonin, Corey Burtonin ja muiden huippuosaamisesta. Raaka kreikkalainen maailma on toteutettu isolla rahalla. Sen huomaa, sillä God of War III on eräs viime aikojen teknisesti miellyttävimmistä julkaisuista.

Onneksi ei kuitenkaan pelkästään, sillä pelattavuuskin on kuosissa. Ohjattavuus on edellisten God of Warien kaltainen, mutta pientä viilailua on havaittavissa. Tappeleminen on tasapainoisempaa, sillä Kratoksella on käytössään uusia aseita ja liikkeitä. Perusmiekat ovat edelleen erinomaisia välineitä vihollisten tappamiseen, mutta pelin varrella saa käyttöönsä myös nyrkkiraudan ja piiskan kaltaisia miehekkäitä aseita. Ohjattavuutta on parannettu, eivätkä kaoottisetkaan taistelutkaan tunnu enää niin arpapeliltä kuin ennen. Näppäimet reagoivat painalluksiin paremmin. Oikea-aikainen painallus johtaa nyt entistä todennäköisemmin tehokkaampaan vastahyökkäykseen. Vihollisetkaan eivät enää välttele pelaajaa yhtä paljon kuin ennen.

Ongelmanratkaisut ovat taisteluiden ohella miellyttävintä antia. Välillä eteen tulee pähkäilyä vaativia tilanteita, jotka ovat vastakohta muun pelin rymistelylle. God of War III:ssa aivonystyröitä joutuu käyttämään enemmän kuin sarjan muissa peleissä, sillä pulmatilanteita tulee vastaan tämän tästä. Tekijät ansaitsevat kiitosta siitäkin, että ongelmatilanteet on toteutettu kekseliäästi. Eteenpäin pääseminen tuntuu mielekkäältä myös siksi, että Kratos saa palkkioksi aseita ja parannuksia kykyihinsä.

Seikkailua ryyditetään välianimaatioilla, mutta juoni on kiinnostavista hahmoista ja tapahtumapaikoista huolimatta yhdentekevä. Afrodite-jumalattaren seksikohtauksesta on noussut poru, mutta se on loppujen lopuksi vain pieni osa peliä. Ja miksei olisi, sillä kreikkalaiset jumaluudet ovat väkivallanhimonsa lisäksi tunnettuja seksuaalisuudestaan. God of War III:n parasta antia ovat kuitenkin lukuisat loppuvastustaistelut, joissa kohdataan toinen toistaan voimakkaampia jumalia. Loppupomoja on enemmän kuin ensimmäisessä God of Warissa, mutta vähemmän kuin God of War II:ssa. Myös teknisen toteutuksen erinomaisuus pääsee kunnon rytinöissä oikeuksiinsa.

Lajinsa viimeinen

God of War III on laatutyötä. Se ansaitsee viisi tähteä, vaikka toistaakin loppujen lopuksi vain aiempia innovaatioita. Kratoksen uudet edesottamukset ovat kuitenkin niin mielenkiintoisia, että ne kannattaa kokea. Zeuksen kyykyttämiseen johtavat tapahtumat jäävät lopulta toiseksi näyttävälle toiminnalle. Rytinää tarvitaan, mutta God of Warin nykykonsepti on kaluttu loppuun. Toivottavasti tekijät kaivavat hatusta uusia ideoita, sillä sarjaan on luvassa lisää julkaisuja. God of War III nousee joka tapauksessa parhaimpien toimintapelien joukkoon.

Galleria: 

Kommentit

Kiitos arvostelusta! Kyseessä epäilemättä yksi Vuoden peli -ehdokkaista.

Sekä arvostelu että peli mainioita. Pieni huomautus vain, Kratos ei ole pelintekijöiden keksimä. Kratos löytyy Kreikan mytologiasta, vanhemmat ovat Pallas ja Styx. Veljet ovat Nike, Bia ja Zelus.

"Kekseliäs esimerkki tästä on pirujen kurmottamiseen keskittyvä Devil May Cry. Sen innoittajanahan on toiminut italialaisen Dante Alighierin runoelma Jumalainen näytelmä. Siinä Dante kulkee helvetin piirien läpi ja päätyy taivaaseen asti."

Nyt on tainneet pelit mennä sekaisin? Dante´s Inferno on kyseessä, eikä DMC, eikös vain? Tosin yhtäläisyytenä päähenkilön sama nimi.

Edit: ja tosiaan hyvä arvostelu vaikka en pleseä vielä omista. :) Kuitenkin vanhemmat GOWit on muistissa.

@Hinin:

Kyllähän se Dante's Inferno on. Varmaankin Esalla menny nimet sen takia sekasin, että on ajattellu useampia tämän tapaisia pelejä. Kyllähän me jokaiset tehdään inhimillisiä virheitä.

Mutta niin itse asiaan. Demon perusteella peli on yhtä mahtava kuin aiemmatkin sarjan osat ja tämäkin arvostelu houkuttelee entistä enemmän hankkimaan gowin, eli hankintaanhan tuo menee. Samoin myös gow collection. Esalle kiitos mahtavasta arvostelusta :)

Kiitos kehuista ja kritiikistä. Harmittavat asiavirheet on nyt korjattu, paranipahan mytologiatietämyksenikin tästä ainakin rahtusen.

Peli on tosiaan hieno, ehkäpä paras God of Wareista. Jatko-osilta toivoisi jotakin uutta, vaikka tuotantoarvot ovatkin nyt enemmän kuin kohdallaan.

Esa

Loistava arvostelu! Kyseessä ehdottomasti yksi tämän vuoden GOTY ehdokkaista. Suosittelen.

@Hinin ja Sentient6 :

Kyllä se ensimmäinen Devil May Cry on ottanut oman siivunsa Dante Alighierin tuotannosta. Siis paljon enemmän kuin pelkän päähähmon etunimen. Eli Esalla on ollut faktat hallussa.

Kun kuulin aikoinaan, että Visceral Games tekee pelin "Danten seikkailuista", niin ihmetytti hiukan minkä takia, kun kerran Capcom on jo ollut asialla. Kuitenkin Visceral Games on "uskollinen" aiheelle, kun taas Capcom on leikkaillut ja liimaillut juttuja aivan vapaasti omaan peliinsä.

@Katalamieli:

Ainakaan animessa tai pelisarjassa ei ole lainkaan Alighierin tuotannon jälkeä (tai suoranaisesti edes viittauksia siihen) ja uskoisin että tässä tapauksessa tarkoitettiin juurikin tuota uusinta juttuloista, koska puhuttiinhan siinä helvetin piireistä jne. :)

Tuosta animen viralliseen tarinajatkumoon kuulumisesta voi kiistellä. Kuitenkin mitä tulee itse peliin, niin sehän sisältää monia viittauksia Alighierin tuotantoon. Siitä ei ole minkäänlaista epäselvyyttä. Ei tarvitse kuin pelata itse peliä ja vähän ottaa selvää asioista, niin niitä yhteneväisyyksiä alkaa löytymään.

Kuten sanoin aikaisemmin, Visceral Gamesin peli on lähinnä uudelleensovitus. Capcomin versio taas on paremminkin "The Best of Dante Alighieri" osastoa.

Hm, en tiedä mitä God of Warin tekijät voisivat oikein muuttaa pelissä... esim. kontrollit ja pelattavuus ovat täydelliset (nojoo, sen päivityksen jälkeen ainakin). Ja jos menee muuttamaan esim. päähahmon, ei sekään oikein onnistuisi. Ehkäpä uudet pää-aseet? Nojaa...
Joka tapauksessa ainakin minusta peli on hiottu huippuunsa. Minua ei ainakaan haittaa etteivät tekijät kajonneet pahasti pelin perus-kaavoihin.

Kyllähän maukasta piirasta syö aina mielellään, kuin että menisivät sörkkimään kaavaa niin paljon että se mikä teki piiraasta hyvää häviää. ;)
Koska God of War yksi jätti todella vähän parantamisen varaa jos edes sitäkään.

Katala:

En toki kiellä epäsuoria viittauksia, mutta tässä ko. tapauksessa kuitenkin viitattiin dante´s infernoon. :)

Muuten hyvä arvostelu varmastikin onnistuneesta pelistä, mutta tahtoisin huomauttaa yhdestä asiasta: miksi ihmeessä ilmaus "darwinistinen tappaminen"? Tätä osaa pelaamattomana en voi varmaksi sanoa, mutta vahvasti epäilen, että Kratoksen käyttäytymisellä ei ole mitään tekemistä evoluutiobiologian tai luonnonvalinnan (niillä motiiveilla kuin luonnossa oikeasti toimitaan) kanssa.

Voihan lukija tietysti jättää pilkunviilaamisen vähemmälle ja ottaa kyseisen ilmauksen huumorilla. Silloin sen voisi ehkä käsittää tietoisuuden evoluutiosta tarkoittavan jumalten tappamista, jota ainakin sarjan edelliset osat sisälsivät runsaasti.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi