Sukellus mytologiaan

Mytologioissa riittää ammennettavaa. Muinaisten sankarien kommellukset ovat loputon aarreaitta, josta riittää kerrottavaa ihmiskunnan loppuun asti. Kukapa ei olisi kiinnostunut vaikkapa jättiläisten ja väkivahvojen jumalien kansoittamasta maailmasta? Peliteollisuuskin on tajuamassa tämän. Sorminäppäryyttä vaativien pelien lisäksi se yrittää välillä kertoa tarinoita. Kekseliäs esimerkki tästä on pirujen kurmottamiseen keskittyvä Dante''s Inferno. Sen innoittajanahan on toiminut italialaisen Dante Alighierin runoelma Jumalainen näytelmä. Siinä Dante kulkee helvetin piirien läpi ja päätyy taivaaseen asti.

God of War -pelitkin hyödyntävät valmiita tarinoita. Ne sukeltavat kreikkalaisen mytologian veriseen ja miehekkääseen maailmaan. God of War III on nimestään huolimatta pelisarjan viides julkaisu. Numeroitujen nimikkeiden lisäksi sarjaan kuuluvat myös Chains of Olympus- ja Betrayal-sivutuotteet. Ne piirtävät laajaa tarinallista kaarta, jossa päähahmo Kratosin tarinaa käydään läpi eri näkökulmista. Keskiössä on kuitenkin toiminta. Se ei ole ihme, koska päähenkilönä on sodan jumala.

Kratos on kreikkalaisen mytologian marginaalihenkilö, mutta God of Wareissa vilisee myös tunnetumpia hahmoja Minotauroksesta, Herkuleesta, Poseidonista ja kumppaneista lähtien. Kreikkalaisia tarinoita käytetään kekseliäästi; suurimmalla osalla tapahtumapaikoista ja kohdatuilla hahmoilla on kirjalliset esikuvansa. Ja mikäs siinä, sillä mytologioissa tapellaan jatkuvasti. Jumalilla on aina menossa jokin kärhämä, eikä näiden rähinöiden sijoittaminen toimintapeliin ole ollenkaan mahdoton ajatus.

Ryminää ja ryskettä

God of War III:ssa on kysymys melkein pelkästään darwinistisesta tappamisesta. Kratos nousee Olympos-vuorelle tavoitteenaan pistää kirjojen jumalat halki, poikki ja pinoon. Lopullisena päämääränä on isäukko Zeus, joka ehti aiemmin jo tappaa oman poikansa. Onneksi kreikkalaisen mytologian manalakin on konkreettinen paikka, joten kuolema on näissä piireissä lähinnä hidaste, ei este.

God of War III on siinä mielessä tuttu ja turvallinen jatko-osa, että se ei yritäkään muuttaa edellisten osien rakennetta. Rymistelyä piisaa alusta loppuun. Heti kättelyssä huomaa kuinka audiovisuaaliseen toteutukseen on panostettu. God of War III on julmetun komean näköinen. Tapahtumapaikat on toteutettu huolellisesti, eikä peli hidastele hektisimmilläkään hetkillä. Onneksi tekijät muistavat välillä painaa jarrua. Taisteluiden väliset rauhallisemmat hetket antavat pelaajalle mahdollisuuden vilkuilla kauniita maisemia.

Äänimaailmakin on mainio, kuten elokuvatunnelmaa hamuavalta videopeliltä sopii odottaakin. Orkesteri pauhaa ja ääninäyttelyssä saadaan jälleen nauttia TC Carsonin, Corey Burtonin ja muiden huippuosaamisesta. Raaka kreikkalainen maailma on toteutettu isolla rahalla. Sen huomaa, sillä God of War III on eräs viime aikojen teknisesti miellyttävimmistä julkaisuista.

Onneksi ei kuitenkaan pelkästään, sillä pelattavuuskin on kuosissa. Ohjattavuus on edellisten God of Warien kaltainen, mutta pientä viilailua on havaittavissa. Tappeleminen on tasapainoisempaa, sillä Kratoksella on käytössään uusia aseita ja liikkeitä. Perusmiekat ovat edelleen erinomaisia välineitä vihollisten tappamiseen, mutta pelin varrella saa käyttöönsä myös nyrkkiraudan ja piiskan kaltaisia miehekkäitä aseita. Ohjattavuutta on parannettu, eivätkä kaoottisetkaan taistelutkaan tunnu enää niin arpapeliltä kuin ennen. Näppäimet reagoivat painalluksiin paremmin. Oikea-aikainen painallus johtaa nyt entistä todennäköisemmin tehokkaampaan vastahyökkäykseen. Vihollisetkaan eivät enää välttele pelaajaa yhtä paljon kuin ennen.

Ongelmanratkaisut ovat taisteluiden ohella miellyttävintä antia. Välillä eteen tulee pähkäilyä vaativia tilanteita, jotka ovat vastakohta muun pelin rymistelylle. God of War III:ssa aivonystyröitä joutuu käyttämään enemmän kuin sarjan muissa peleissä, sillä pulmatilanteita tulee vastaan tämän tästä. Tekijät ansaitsevat kiitosta siitäkin, että ongelmatilanteet on toteutettu kekseliäästi. Eteenpäin pääseminen tuntuu mielekkäältä myös siksi, että Kratos saa palkkioksi aseita ja parannuksia kykyihinsä.

Seikkailua ryyditetään välianimaatioilla, mutta juoni on kiinnostavista hahmoista ja tapahtumapaikoista huolimatta yhdentekevä. Afrodite-jumalattaren seksikohtauksesta on noussut poru, mutta se on loppujen lopuksi vain pieni osa peliä. Ja miksei olisi, sillä kreikkalaiset jumaluudet ovat väkivallanhimonsa lisäksi tunnettuja seksuaalisuudestaan. God of War III:n parasta antia ovat kuitenkin lukuisat loppuvastustaistelut, joissa kohdataan toinen toistaan voimakkaampia jumalia. Loppupomoja on enemmän kuin ensimmäisessä God of Warissa, mutta vähemmän kuin God of War II:ssa. Myös teknisen toteutuksen erinomaisuus pääsee kunnon rytinöissä oikeuksiinsa.

Lajinsa viimeinen

God of War III on laatutyötä. Se ansaitsee viisi tähteä, vaikka toistaakin loppujen lopuksi vain aiempia innovaatioita. Kratoksen uudet edesottamukset ovat kuitenkin niin mielenkiintoisia, että ne kannattaa kokea. Zeuksen kyykyttämiseen johtavat tapahtumat jäävät lopulta toiseksi näyttävälle toiminnalle. Rytinää tarvitaan, mutta God of Warin nykykonsepti on kaluttu loppuun. Toivottavasti tekijät kaivavat hatusta uusia ideoita, sillä sarjaan on luvassa lisää julkaisuja. God of War III nousee joka tapauksessa parhaimpien toimintapelien joukkoon.