Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

TowerFall Ascension

Nahkarotsiin pukeutuneet rokkipoliisit ovat huudelleet keikoilla takarivistä jo vuosikymmeniä siitä, kuinka yhtyeestä riippumatta lähes kaikki debyytin jälkeen julkaistu tuotanto edustaa kaupallisuudessaan silkkaa kuraa. Liekö sama asenne saanut jalansijaa pelirintamallakin, sillä indien tarjonta on saanut monet pitkän linjan peliharrastajat kääntämään katseensa autotallistudioiden aikaansaannoksiin. TowerFall Ascensionin kehittänyt Matt Thorson on yksi melkoisesti mainetta niittäneistä puuhamiehistä. Matt Makes Games -nimen takana julkaistuja pelejä on yhdistänyt äärimmilleen viritetty vaikeusaste, eikä PlayStation 4:n verkkokauppaan ilmestynyt TowerFall tee poikkeusta.

Uusintayritys

TowerFall on yksinkertainen luolastoloikinta, jossa jousipyssyn kanssa seikkaileva pelaaja kuolee alvariinsa. Tässä operaatiossa edesauttavat vihollisaallot, joiden määrä aiheuttaa itkua ja porua etenkin vaikeimmissa kentissä. Alkuun seikkailu kaivoksen uumenissa tuntuu lähes mahdottomalta, sillä nuoliakin on vain rajatusti. Omat ammukset voi noutaa maaston reunamilta, joten osaavan seikkailijan käsissä ammuspaniikki on harvinainen tapahtuma merkkinä siitä, että elämässä on tehty kriittisiä virheitä. Ympäristöä tehokkaasti havainnoiva saalistaja hyödyntää pelin luuppimaisia kenttiä. Pienet kartat saavat nimittäin huomattavasti lisää pelivaraa, kun vasemmasta seinästä kulkemalla päätyy oikealle ja painovoiman mukana lattian läpi syöksähtävä tipahtaa katonrajasta vihollisten niskaan. Mahdollisuuksien hoksaamisessa menee hetki, mutta heureka-ajatuksen saanut huomaakin yhtäkkiä olevansa kykeneväinen suoriutumaan kentistä.

TowerFall Ascensionin kiinnostavin sisältö on yksin tai kaksin pelattava kampanja. Toisen seikkailijan myötä toimintaa hankaloitetaan yhden elämän pois nappaamisella. Vaikka yhden kentän suorittamisessa ei montaa minuuttia kulu, kuolemaa seuraavien uusintayritysten kanssa tarinatilan parissa saa kulumaan kymmenisen tuntia. Tämän jälkeen tarjolla on yksinpelaajalle haastetila sekä enintään neljän taistelijan turpakäräjät. Kelloa vastaan suoritettujen tehtävien parissa ei jaksa kauaa viihtyä, mutta moninpeli onkin asia erikseen. Julkaisun kauneus nousee parhaiten esille kavereita vastaan taistellessa: kyse on vain ja ainoastaan taidosta. Toisaalta se tekee kokeneen ja ensikertalaisen välisestä mittelöstä selvää pässinlihaa, vaikka selkäänsä saavaa suositaankin heti alkuun jaettavalla suojakilvellä.

Vaikka julkaisu on sinällään yksinkertainen ja sisällöltään melkoisen heikko, kokonaisuus nousee osiensa potenssiin. Vertailu Spelunkyyn on vaikeusasteen takia ihan asiallinen, mutta onneksi TowerFall osoittautuu huomattavasti miellyttävämmäksi kokemukseksi. Yksinpelaajan luolastoseikkailuun tarjottavat viisi elämää antavat sopivasti pelivaraa, vaikka haastetta piisaakin. Taitopohjaisuudella on tässä toki suuri arvo, mutta jokainen matsi tuntuu ennen kaikkea reilulta. Kuoleman koittaessa – ja se muuten koittaa usein – syyllistä ei tarvitse ikinä katsoa peiliä kauempaa. Ainainen varovaisuus ja hallittu toiminta ovat avaimet onneen, mutta yhtä lailla paniikin poissa pitäminen tuottaa hyviä asioita. Hätähousulle ei jää yhdestäkään kentästä muistoksi kuin itkuvirsi.

Hintansa väärti

Indielle ominaisesti tämäkään julkaisu ei juhli audiovisuaalisesti. Yksinkertainen pikseligrafiikka toimii muistutuksena niistä vanhoista hyvistä ajoista, jolloin pelit vaativat taitoa, naiset pukeutuivat säädyllisesti ja ADSL-verkkoyhteys oli porvarillinen huijauskeino. Äänimaailmaan soisi tarjottavan edes hitusen monipuolisempia suhinoita ja tilutuksia, mutta ei tuosta raaski rokottaa pisteitä. Pelaajan fokus on jatkuvasti niin syvästi toiminnassa, ettei ylimääräisille aistihäiriöille jää sijaa.

TowerFall Ascension on erinomainen latauspeli. Se vaatii opettelua, tarjoaa pettymyksiä ja aiheuttaa lopulta onnistumisen tunteita. Mitään ei anneta ilmaiseksi, mutta toiminta pysyy siitä huolimatta jatkuvasti reiluna. Moninpelaajille täydet pisteet ovat selviö, mutta yksinäisellä sudella verkkomoninpelin puute vie muutenkin rajallisesta sisällöstä leijonanosan pois. Vajaa 14 euroa TowerFallista on yhtä kaikki naurettavan vähän, eikä haastetta kaipaavalla ole ensimmäistäkään perustetta paketin ohittamiseksi.

TowerFall Ascension on saatavissa PlayStation Storesta hintaan 13,95€.

Galleria: 

Kommentit

"muistutuksena niistä vanhoista hyvistä ajoista, jolloin pelit vaativat taitoa, naiset pukeutuivat säädyllisesti ja ADSL-verkkoyhteys oli porvarillinen huijauskeino."

Voi voi, kyllä se porvareiden huijauskeino oli wanhoina hyvinä aikoina ISDN jos sitäkään.

Oli sekin, mutta kyllä se vastustajien ADSL oli viimeinen niitti itselleni Uni-Ballin ihmeellisessä maailmassa. Siellä ne itkivät siitä, kuinka pelaaminen oli mahdotonta pingin ollessa 50. Oma modeemipurkki huusi hoosiannaa, mutta timanttinen lukema 520 ei pelejä haitannut.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi