Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Kierkegaardin lempipeli

Olen kieltämättä huono pelaamaan pelejä läpi, myönnetään. Uuden konsolisukupolven kohdalla olen silti saanut pidettyä kiinni siitä, että ensin yksi peli läpi, sitten seuraava kiikariin ja hankintaan.

Ihanainen Jade Raymond sai minut vakuutettua siitä, että Assassin's Creed on minun eurojeni ja aikani arvoinen. Ehkä kyse oli enemmän siitä, että Jade itse olisi vaivan arvoinen, mutta ei pelikään ihan kiville karahtanut. Ihan.

Tähän mennessä koko maailma ja naapurisi ovat kuulleet Assassinin suuresta käänteestä, joka on pelin perusasetelmassa alusta asti. Ihan muikea käänne, varsinkin Metal Gear Solid 2:n fanina, mutta en ole vieläkään kovin vakuuttunut sen varsinaisesta tarpeellisuudesta pelin kannalta. Keskiaikainen salamurhaajaooppera olisi toiminut ihan yksikseenkin. Jotenkin tuli sellainen kuva, että Jade on todennut "hei, tässä vois olla tämmöne peruslähtökohta, mut hei mä meen ny hoiteleen ton keskiaikapuolen kasaan et hoitakaa te tää perusjuttu loppuun" ja kadonnut hiukset liehuen kulman taakse. Sen jälkeen koko kehitystiimi on huokaissut syvään ihastuksesta, unohtanut koko jutun ja lähtenyt pubiin.

Tämä tulee varsin ilmeiseksi loppuratkaisun kohdalla. Assassin's Creed on kyllä ehdolla ainakin vuoden 2007 "eniten (ja tökeröimmin) kesken jäävä peli" -palkinnon saajaksi, mahdollisesti hakaten myös monen aiemman vuoden kandidaatit. Peli oli jo hypetetyiltä lähtökohdiltaan varsin hyvä, ja keskiaikaosuus toimii mielestäni varsin nappiin. Ei se nyt ihan niin muikeaa ole kuin trailereissa, mutta sangen hyvää mättöä. Splinter Cell päivänvalossa ja muiden ihmisten keskellä.

Tekstitykset välianimaatioissa olisivat tosin ihan kiva sana, sillä en pysty enkä halua koko aikaa luukuttamaan ääniä niin kovalla, että saisi selvää itämaisista erisnimistä. Mihin ihmeeseen tässä sitten tarvittiin tuota lähtökohtahölmöilyä, paitsi antamaan mukamas perustelut jatko-osalle? Voi Jade! (Kerrankin muuten tuottajakultti eikä ainainen ohjaajakultti)

Kaikkine nihkeilyineenkin varsin hyvätunnelmainen peli, joten jatko-osa on odotuslistalla. Harmi vain, että sen odotus piti ylivarmistaa tökeröllä lopetuksella sen sijaan, että olisi jättänyt tyylikkäästi veden kielelle.

Kirjaudu kommentoidaksesi