Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Suomen peliala elää ja voi hyvin. Huippupelejä tupsahtelee sinivalkoisilta kehittäjiltä kuin liukuhihnalta: Keväällä Trials Rising päristeli motoristien sydämiin, ja elokuussa Control valloitti maailman kulkutaudin lailla. Nyt vuoroon pääsee Frozenbyten Trine 4: The Nightmare Prince, joka yrittää hurmata fysiikkapohjaisten pulmaseikkailujen ystävät satumaisella charmillaan.

Tuttu sankarikolmikko velho Amadeus, varas Zoya ja ritari Pontius joutuvat tällä kertaa kohtaamaan pahimmat painajaisensa, kun he jahtaavat maagikoulusta karannutta prinssiä. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään tavallinen kuninkaallinen, sillä nuori kruunupää kärsii erityisen häijyistä painajaisista, jotka ajoittain karkailevat hänen unistaan todellisuuteen. Ehtivätkö sankarimme pysäyttämään prinssin ennen kuin hänen mielikuvituksensa hurjimmat hirviöt pääsevät valloilleen?

Tarina jämähtää samalle matalalle tasolle Trine-sarjan muiden osien kanssa: se ei juurikaan sisällä hurjan jännittäviä juonenkäänteitä. Kertomus etenee koko ajan taustalla, mutta siihen ei tule kiinnitettyä kummempaa huomiota.

Aivoille ajateltavaa

Fysiikkapohjaiset pulmat ovat Trine-pelien suola, eivätkä vaikeustasoltaan koko ajan haastavammiksi muuttuvat puzzlet petä pelaajakuntaa tälläkään kertaa. Frozenbyten lempilapsen hienoimpiin puoliin lukeutuu se, että ongelmiin on aina useampi kuin yksi ratkaisu. Ja mikä ihaninta: Myös niitä sekopäisimpiä ideoita uskaltaa kokeilla, sillä peli ei rankaise ankaralla kädellä virheistä, vaan kannustaa luovaan ajatteluun.

Eteen putkahtavat kinkkiset ongelmat ratkaistaan ihan samalla periaatteella kuin aina ennenkin, eli käyttäen hyväksi kolmikon erikoiskykyjä. Pientä uutuuden tuntua tuovat mukanaan sankareiden taidokkaasti remontoidut taidot.

Taitava velho Amadeus loihtii maailmaan tuttuun tapaansa erilaisia esineitä aina perinteisistä kuutioista hallitsemattomasti pomppiviin kumipalloihin saakka. Ensin hän saa aikaan vain yhden vehkeen kerrallaan, mutta taitojen karttuessa maailmassa voi leijua yhtä aikaa vaikka kuinka monta erilaista härpäkettä. Alusta saakka joukon johtajana tunnettu maagi on vieläkin se eniten toimintaa kokeva hahmo, vaikka muutkin sankarit pääsevät estradille aiempaa useammin.

Näppäräsormisen varas Zoyan käyttämä jousipyssy on päivitetty monitoimisempaan mallin. Ehkä kätevin uusista taidoista on naisen ampuma köysi, jonka avulla hän pystyy yhdistämään toisiinsa kaksi pistettä luoden heiveröisen sillan. Sitä pitkin ystävykset kipsuttelevat syvien onkaloiden ja tappavien esteiden ylitse. Myöskin sankarittaren käyttämät elementaalinuolet helpottavat raskasta taivalta: jäänuolella pystyy jäädyttämään keikkuvia siltoja ja vipuja paikoilleen helpottaen niiden ylittämistä.

Voimakas ritari Pontius on aina jäänyt melko vähäiselle huomiolle. Kovin suurta muutosta ruutuajassa ei nähdä tälläkään kertaa, vaikka järkäle saakin hieman runsaammin näyttäviä hetkiä aivopähkinöiden parissa. Taisteluiden aikana mörssäri miekkoineen ja kilpineen tuntuu kuitenkin parhaalta vaihtoehdolta: painajaismaiset otukset kuolevat alta aikayksikön, kun mies pääsee sohimaan niitä terävällä sapelillaan. Lihaskimpun nerokkain uusi kyky lienee taikakilpi, jonka ansiosta hänellä on käytössään kaksi kilpeä yhtä aikaa. Toisen niistä voi vaikka jättää maahan suojelemaan pahiksilta tai heijastamaan kallion väliköistä pilkistäviä valonsäteitä.

Silmille sulateltavaa

Trine 4: The Nightmare Prince näyttää uskomattoman nätiltä, eivätkä sanat yksinkertaisesti riitä kuvailemaan pelimaailman kauneutta. Silmä lepää katsellessa näyttäviä ympäristöjä, joita on tarjolla aina lumisesta vuoristomaisemasta keijujen asuttamaan satumetsään, ja upeaa ulkonäköä pysähtyykin monesti ihailemaan. Peliin on ujutettu kerättävien esineiden lisäksi jopa muutamia viittauksia oikean elämän legendaarisiin otuksiin: Suomalaiset luonnonystävät saattavat hihkaista riemusta, kun he tunnistavat tutunoloisessa järvimaisemassa asustavan, suloisen pyöreän elukan.

Myös korville tarjotaan nautintoa, sillä pelin ääninäyttely sekä taustalla soivat sävelet kuulostavat todella hurmaavilta ja sopivat tarunhohtoiseen tunnelmaan kuin nakutettu.

Täyden kympin peli genressään, mutta…

Jos pelissä ei ole mitään vikaa, niin miksi arvosanaksi ei annettu täyttä viittä tähteä? Moninpelin aloittaminen on tehty hieman epäloogiseksi: Arvostelijamme ei pikaisen etsinnän päätteeksi löytänyt moninpeliin johtavaa vipstaakia, ja joutui läpäisemään koko seikkailun soolona. Trine-sarjahan tunnetusti on parasta viihdettä yhdessä ystävien kanssa samalta sohvalta nautittuna. Vaikka yksinpelissä ei ole mitään vikaa, ei se kuitenkaan voi nousta samalle tasolle kuin kimpassa pelattuna. Arvosana koskee siis pelkästään yksinpeliä.

Trine 4: The Nightmare Prince ei keksi pyörää uudestaan, vaan luottaa pelisarjan kahdessa ensimmäisessä osassa hyväksi todettuihin ratkaisuihin. Kaikki on suurempaa, kauniimpaa ja mahtipontisempaa kuin koskaan ennen, ja varsinkin aikaisempien luomusten fanit tulevat nauttimaan uusimman teoksen lumoavasta tarjonnasta. Frozenbyten päätös palata takaisin tuttuun ja turvalliseen malliin pienen harha-askeleen jälkeen on erittäin onnistunut.Trine-sarjan tulevaisuus näyttää kirkkaan valoisalta.

Trine-pelisarjan aiempien osien Switch-versioiden arvostelut voi lukaista seuraavista linkeistä: Trine Enchanted Edition, Trine 2: Complete Story ja Trine 3: The Artifacts of Power.

Päivitetty klo 15.22: Muokattu kappaletta, joka koskee Trine 4:n moninpeliä.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi