Buildings Have Feelings Too! on idealtaan ja ulkoasultaan vekkuli tuotos, mutta se ei valitettavasti tässä tapauksessa riitä. En haluaisi olla ilkeä, mutta en ymmärrä miten nimike on tällaisenä pistetty julki.

Näitä asioita suorastaan rakastelen

Blackstaff Gamesin uutukainen vastaa veikeään kysymykseen: mitä jos kaupungin talot olisivatkin eläviä ja tuntevia olentoja, jotka puhua pulputtaisivat ja jolkottaisivat paikasta toiseen? Hauska idea, kyllähän tästä persoonallisen ja mukavalta näyttävän pelin saa aikaan.

Toisin kuin muissa kaupunkinhallintaan ja -rakenteluun keskittyvissä nimikkeissä yleensä, katsotaan Buildingsin menoa sivusuunnasta naapurusto kerrallaan. Oheisista kuvista voi nähdä, että pytingit ovat sympaattisen näköisiä otuksia, jotka tönöttävät vierekkäin rivissä ja puhelevat omista tarpeistaan. Kun rakennus nappaa jalat alleen, heiluttelee se käsiään pontevasti edestakaisin. Suorastaan hauskan näköistä! Ja eri tyylin talot näyttävät mukavan erilaiselta savupiipullisista teollisuusrotiskoista korkeampiin toimistokolosseihin.

Noin, nyt käsittelimmekin sitten pelin suurimmat plussapuolet. Seuraavaksi joudun loukkaamaan rakennusten tunteita. Sori siitä.

Ja sitten on kaikki muu

Aivan ensimmäisenä on pakko todeta, että en pystynyt kokemaan Buildingsia loppuun asti. Pistin hommalle stopin oletettavasti noin puolivälissä. Nimikkeen ainokainen pelimoodi, joka tuntuu yhdeltä pitkältä tutoriaalilta, alkaa viktoriaaniselta aikakaudelta edeten aina nykyaikaan. Harmillisesti nykyaikaan asti en päässyt kohta mainituista syistä.

Buildings Have Feelings Too! on nimittäin todella työläs kokemus. Kun työpäivän päätteeksi käynnistää pelin, tuntuu kuin aloittaisi sivutoimisen työn.

Pelaajan ohjastamaksi annetaan ponteva hotellirakennus, joka suuntaa naapurustosta toiseen alueita kohentaen. Pääasiassa nimikkeessä on rakennusten hallinnointi, niiden rakentaminen, ajoittainen purkaminen ja etenkin näiden tiilikasojen tunteiden huomiointi. Ja ne tunteet, huh huh, ne tunteet.

Pytinkeihin voi sijoittaa erilaisia toimintoja aina vuokra-asunnoista teurastamoihin ja hotelleihin. Ja mikäli tönöjen paikat eivät ole toimivia, voi niitä kävelyttää lokaatiosta toiseen, joskin kankeasti vain yksi kerrallaan.

Rakentelun ohella olennaista puuhaa on tönöjen tähtiarvosanojen nostaminen. Kyseessä on ajatuksena yksinkertainen toiminne, mutta käytännössä rävellys on perin haastavaa. Taloissa olevat toimistot, kaupat ja muut nousevat yhdestä tähtiarvosanasta toiseen, kun niiden välittömään läheisyyteen sijoittaa heidän kaipailemiaan toimintoja. Esimerkiksi ravintola kaipaa ympärilleen muun muassa asukkaita, elintarvikepuotia ja ihmisasumuksia, jotta sen voi nostaa yhdestä tähdestä kahteen.

Kuulostaa loogiselta. Käytännössä homma on kuitenkin sekavaa, turhauttavaa ja tylsää puurtamista. Ohessa yksi esimerkki naapurustosta, jossa pitäisi pykätä pystyyn pankki, kunhan ensin opitaan miten niitä perustetaan.

Varoitus, nyt seuraa pitkä lause: jotta opin miten pankkeja rakennetaan, pitää minun päivittää lakitoimisto kolmen tähden arvoiseksi, mutta tähän kohennukseen tarvitsen toimiston viereen lehtimiesten asuttaman rakennuksen, mutta tätä varten on tarpeen oppia miten näitä toimituksia rakennetaan, joten joudun päivittämään konekirjoittajien rakennuksen maksimiarvoonsa, jota varten tarvitsen toimistotarvikkeita tuottavan rakennuksen, joka se, kuten kaikki muutkin tönöt, tarvitsevat viereensä tietyn tyylisiä rakennuksia, joiden tila on valitettavasti kortilla, koska tämä naapurusto on jostain syystä täynnä ränsistyneitä orpokoteja, joita ei voi purkaa tai siirtää, joten kaikkien näiden pytinkien sijoittaminen omille paikoilleen on hankalaa, minkä takia joudun käyttämään huomattavan pitkän ajan talojen oikean järjestyksen sommittelemiseen, jotta saan edes yhden osan edellä mainittua ketjua toimimaan.

Huh.

Koko hoito on pitkä ketju asioita, joiden kaikkien pitää osua kohdalleen, jotta homma toimii. Rakennuksia tulee liikuteltua paikasta toiseen huomattavan paljon, jotta juuri oikeat ehdot täyttyvät. Todella usein pelin kankeasta taukovalikosta pitää myös käydä kuikuilemassa, että mikäs rakennus tuotti niitä klemmareiden näköisiä asioita, mitä rakennusta kehittämällä saadaan aikaiseksi räätäleitä, mitä sitä, mistä tätä, mikä kuka missä hä.

Ja tätä samaa tylsää rakennusten sijoittelua, loputonta kehittelyä ja valikkojumppaa jatketaan kunnes tarpeeksi tavoitteita on saavutettu. Tällöin jokin alueen tönö säälii pelaajaa tarpeeksi päästääkseen hänet seuraavaan naapurustoon (kenttään). Ja tällä uudella alueella sama homma alkaa alusta, vieläpä samojen resursseina toimivien kultatiilien kera. Jos siis tuhlasit niitä aiemmin, kärsit siitä jatkossa.

Narinaa kuuluu portaikon ylimmän rappusen ohella koko talosta

Unohtaa ei myöskään sovi, että jos on päivittänyt jonkin rakennuksen sijoittelemalla sen ympäristöön tietyn tyylisiä rakennuksia, ei niitä kannata kävelyttää muualle. Osa pytingeistä alkaa nimittäin nurisemaan sillä sekunnilla, kun vieressä ei olekaan juuri hänen halajamaansa kalakauppaa tai metallityöpajaa. Muutamat hetket tätä ulinaa ja rakennuksessa oleva kauppa, toimisto tai asunto ajetaan alas. Mikään ei ole sen "mukavampaa", kuin huomata vaivalla päivitetyn kolmen tähden ravintolan pistäneen lapun luukulle, kun hetki sitten kävelytin hänen kaverinsa naapuruston toiseen päätyyn.

Esimerkiksi! Päivitin yhden rakennuksen, joka alkoi sillä sekunnilla uikuttamaan hänen naapureidensa olevan väärää sorttia. Koska en halunnut ajaa suurella vaivalla päivittämääni rakennusta saman tien alas, koetin siirtää sen naapurustoon, joka paremmin miellyttäisi sitä. Mitään sopivaa koloa ei löytynyt, mutta tämän rallin mukavana lopputuloksena oli, että yhtäkkiä noin viisi muutakin taloa ilmaisi tyytymättömyytensä ja pisti lapun luukulle. Jopa asuintalot näyttivät (vertauskuvainnollisesti) suuntaani kivistä keskaria. Ihanaa. Kyllä tässä mieli lepää.

Pelaaminen on usein kuin mitä tylsimmän palapelin palojen sommittelua. Eri rakennusten sijoittelu oikeille paikoilleen, jotta niiden ominaisuudet ulottuvat niitä tarvitsemille muille tönöille on pahimmillaan todella haastavaa. Ja tylsää.

Nimikkeen alussa oleva tutoriaalin tapainen kenttä hämmensi ainakin itseäni siinä määrin, että jouduin aloittamaan kertaalleen pelin kokonaan alusta, sillä olin käyttänyt kaikki resurssini nolliin. Epäonnistuin siis jo tutoriaalissa. Ehkä en vain ymmärtänyt kaikkia mekaniikkoja oikein, mutta kivinen alkumatka antoi kyllä oikeansuuntaista osviittaa tulevasta.

Viemäröinti keskellä virkistysaluetta

Eikä tässä vielä kaikki, sillä joudun valitettavasti kritisoimaan paria muutakin asiaa. Tuotoksella on tarjottavanaan vain yksi pelimoodi, joka tuntuu kuin pitkältä tutoriaalilta. Erillinen hiekkalaatikkomoodi olisi mukava lisä. Toisaalta sopisiko Buildingsin kaksiulotteinen ja yhteen naapurustoon kerrallaan keskittyvä pelailu hiekkalaatikoksi?

Pelitilanne tallennetaan automaattisesti muutamien minuuttien välein. Kaipailisin nimikkeeseen kuitenkin mahdollisuutta tallentaa tilanne manuaalisesti. Etenkin niissä tilanteissa, joissa puolet naapurustosta ovat yhtäkkiä tyytymättömiä, haluaisin kovasti palata ajassa hitusen taaksepäin.

Myös jonkin sortin listaus naapurustossa olevista tönöistä olisi plussaa. Nyt pelaajan on pakko ohjata avatartalonsa alueen päästä päähän tarkistaakseen alueen putiikit. Talojen liikutteluun ja sijoitteluun olisi myös mukava saada enemmän toimivuutta, sillä rakennuksen istuttaminen juuri haluttuun väliin on kankeaa.

Mutta hei, musiikki on mukavaa kuunneltavaa. Se on mukavan kepeää ja nimikkeen vekkuliin ulkoasuun sopivaa. Harmi vain, että jostain syystä nämä sävelmät tuntuivat soivan kerran per naapurusto, ja sen jälkeen en niitä saanut enää soimaan.

Suositellaan korkeintaan rakennusinsinööreille

Buildings Have Feelings Too! on mukavalta näyttävä nimike, joka on totisesti jotain erilaista. Se ei kuulu samaan kategoriaan SimCityjen ja muiden kaupunginrakenteluun keskittyvien pelien kanssa, vaikka aihepiiri periaatteessa onkin sama.

Itse pelaaminen on valitettavasti kuin tylsää ja työlästä palapelin jatkuvaa sommittelua. Se ei tarjoa suuria oivaltamisen tunteita, sillä pelaajan tehtävänä on täyttää jatkuvasti eri talojen toiveita, ilman sen kummempaa omaa vapautta. Pidän nimikkeen ideasta kovasti, mutta toteutus jättää paljon toivomisen varaan, sillä nykyisellään pelaaminen ei ole hauskaa. Hiekkalaatikkomoodi voisi auttaa kosolti. Ulkoasusta ja ideasta toinen tähti.

En haluaisi olla ilkeä, mutta tämän kokemuksen perusteella en piittaa talojen tunteista tuon taivaallista.