Loputon yö
Painajaismaista unta. Sitä on Without a Dawn, jossa nuoren naisen mieli särkyy yksinäisyyden edessä. Päähahmo on tullut kaukaiselle mökille lepäämään ja antamaan itselleen palautumisaikaa. Pimeys valtaa kuitenkin taivaan lisäksi myös hänen mielensä, jolloin visiitistä tulee painajaismainen valveillaolon ja unen yhdistelmä. Päähenkilön todellisuudentaju pirstaloituu pimeydestä kumpuavan pelon, masennuksen ja ahdistuksen edessä.
Pelaajan tehtäväksi jää viedä tarinaa eteenpäin valitsemalla vastauksia tai tekoja. Väärin ei voi tehdä, vaan teos ohjaa aina lopulta oikeaan suuntaan. Genrelle tyypilliseen tapaan kyseessä on enemmänkin interaktiivinen kertomus kuin videopeli. Alun varoitustekstit kannattaa ottaa tosissaan, jos on itse kamppailut mielenterveysongelmien kanssa, sillä Without a Dawn vierailee ihmismielen syvyyksissä, joihin valolla ei ole sijaa.
Pieni on kaunista
Audiovisuaalisesti Without a Dawn on yksi Makkosen onnistuneimmista töistä. Pienistä numeroista koostuva ulkoasu toimii hienosti – varsinkin liikkeessä. Erikoinen valinta antaa pelille uniikin ilmeen, mutta ei tunnu missään vaiheessa päälle liimatulta. Painostava musiikki oikeissa hetkissä korostaa synkkää tunnelmaa. Asetuksista pystyy vaihtamaan niin ruudun kehystä kuin värifiltteriä, jolloin graafisesta tyylistä voi muokata mieleisensä, vaikka itse tykästyin oletusvalintoihin.
Teoksen yksi hienouksista on päätös antaa pelaajien tehdä myös omia filttereitä sekä käännöksiä dialogista. Tämän lisäksi yhteisö voi nauhoittaa ääninäyttelyt tarinan päälle simppeleiden ohjeiden perusteella. Yhä useampi peli saisi kannustaa pelaajia modaamaan lopputuloksia, koska maailma on pullollaan mitä luovempia ihmislapsia.
Pysäyttävä kokemus
Distraint-sarjan ja Healin jälkeen Without a Dawn tuntuu maanläheiseltä, jopa pienimuotoiselta teokselta, mutta samalla se on todella raskas kokemus. Sen tarina vie suoraan pimeyteen, niin kirjaimellisesti kuin kuvainnollisesti. Lopputekstit on korvattu Makkosen lyhyellä dialogilla, joka vahvistaa tarinan henkilökohtaista otetta.
Pieni on joskus kauniin lisäksi surullista.
