Patapon oli PSP-aikakauden ihastuttavimpia kulttiklassikoita. 1+2 Replay muistuttaa vanhoista hyvistä ajoista, mutta tuskin antaa uusille tulokkaille syitä rakastua tähän sekoiluun ihan yhtä täysillä.
Mutta hei, on tämä sentään helpompi meille suomalaisille kuin virolaisille.
Wuchang: Fallen Feathers kelpaa ehkä lajityypin kovimmille faneille, mutta muiden kannattaa odotella sitä seuraavaa soulslikea.
Yllättävän monista muutoksistaan huolimatta Iron Galaxyn tehtailema uusi kokoelma on taattua laatua.
Erinomainen peli on edelleen erinomainen, vaikka osa sisällöstä jää odotuttamaan.
The Drifter on jännittävä ja kiehtova kertomus menetyksestä.
Elden Ring: Nightreign on oman genrensä parhaimmistoa, mutta kauhistus maltillisempaa pelikokemusta hakeville.
Tyylikäs narratiivinen hiiviskelyseikkailu vie kiehtovaan maailmaan, mutta ei mullista genreä ja kuljettaa pelaajaa raiteilla.
Ei se oo pelaaja eikä mikään, jos ei valmistu talo. Sen verran helposta pelistä on kyse. Mutta ei kai kukaan mitään Archicadia odottanutkaan?
Alati leukoja louskuttava lisko on palannut!
Retroa kaipaavat varmasti viihtyvät Ruffyn värikkäässä maailmassa, mutta moderdina tasoloikkana se tarjoaa liian vaihtelevan kokemuksen.
Tämän sortin pelejä uusille konsoleille kaivataankin! Hauskaa menoa ja budjettihintaan vieläpä.
Viiden tähden Hitman-paketti olisi viiden tähden Hitman-kokoelma lähinnä ilman yhtä seikkaa.
Tuorein katutaistelija puristuu Switch 2:n sisuksiin pääosin tyylipuhtaasti, outoa kauneusvirhettä lukuun ottamatta.
Roadcraft kuvastaa erinomaisesti rakennustyöläisen raakaa arkea raskaskulkuisissa korpimaisemissa.
Dune: Awakening on palvelupeli, minkä vuoksi sillä ei ole pysyvää muotoa. Muistakaamme siis, ettei potentiaalia voi arvostella.
Vaativan oppimiskäyrän ja tiukkojen marginaalien sävyttämä taktinen ammuskeluklassikko hakee uusia kierroksia F2P-mallista.
Mario Kart -sarjan nimestä on muodostunut Nintendo-fanien keskuudessa synonyymi hauskanpidolle.
Jatko-osa, joka on kuunnellut palautetta tarkalla korvalla.
