Kummitukset, onko niitä?

Luigi ja kaverit saavat kutsun luksushotelliin. Sienimaan asukkaiden olisi kannattanut heittää kutsu roskiin, sillä ylellinen lomakohde paljastuukin painajaiseksi. Tai sitten ei, sillä menemällä hotelliin saadaan aikaiseksi hupaisa peli.

Nykyään metroidvania tuntuu olevan hirveän yleinen genre, mutta tämä ei ole sellainen, vaan perinteinen toimintaseikkailu, missä koko kykyarsenaali saadaan pian käyttöön eikä tarvi mennä kolkuttamaan vanhoja umpikujia uusilla varusteilla.

Moneen nappiin on laitettu eri kyky ja alussa saattaa olla hankaluuksia kun ei muista kaikkia kykyjä ja eteneminen saattaa tyssätä kun ei muista että tälläinenkin kyky oli olemassa. Jos pelissä on vinkit päällä, professori E. Gadd kilauttaa Luigille parin minuutin räpiköinnin jälkeen ja antaa vinkin. Vinkki tulee minusta vähän turhan nopeasti ja ne kannattaa kytkeä pois päältä. Vinkit saa kyllä takaisin jos jää oikeasti jumiin.

Peruskummitus kohtaamisesta Luigi selviää, kun väläyttää taskulampulla kummitusta, jolloin tämä jähmettyy ja sen jälkeen sen saa imuroitua. Pomokummitukset, joita on paljon, ei selviä noin helpolla vaan niissä on aina joku kikka mikä pitää selvittää. Pomokummituksia pitää yleensä rökittää kolme kertaa ja joka rökityksen jälkeen ne panevat lujemmin hanttiin.

Pelin päämääränä on päästä ylimpään kerrokseen lopputappeluun keräämällä hissin nappeja. Juoni ei kuitenkaan ole aina niin suoraviivainen että kerätään vaan hissin nappeja, vaan välillä tulee mutkia matkaan ja yllätyskäänteitä.

Pelin alkuvaiheilla avautuu kauppa, josta voi ostaa kultaisia luita, jotka herättävät Luigin henkiin jos osumapisteet menevät nolliin ja Luigi menee unten maille. Luille tulee kyllä käyttöä. Varauduin ylimpään kerrokseen viidellä luulla ja kun peli meni läpi niin jäi vain yksi luu.

Tätä oli varsin mukava pelata. Suosittelen.

Kirjaudu kommentoidaksesi