KonsoliFIN viikkokatsaus 19/2012
Arvostelut:
Datura (PSN) - Liiketunnistuva trippailu vetosi -WaLuigiin-.
Datura (PSN) - Liiketunnistuva trippailu vetosi -WaLuigiin-.
Suomen peliskenen maailmankartalle nostaneen Remedy Entertainmentin ensimmäinen niin sanottu suuri AAA-luokan peli oli hongkongilaisia toimintaleffoja, The Matrixia ja film noir -tyyliä hienosti yhdistelevä kolmannen persoonan toimintapeli, Max Payne. Kriitikoiden osalti ylistämän ja todella koviin myyntilukuihin yltäneen pelin tarina alkaa vuonna 2001 newyorkilaisen pilvenpiirtäjän öiseltä katolta, vuosisadan pahimman lumimyrskyn juuri ollessa laantumassa ja poliisiautojen sireenien ulvoessa alhaalla katutasolla.
Uusimman Final Fantasy XIII:n on ollut tarkoitus parantaa kaikki alkuperäisen XIII:n viat ja jatkaa eeppistä tarinaa. Onnistuiko se siinä?
Dead Island on peli, joka antaa hyvin ristiriitaiset fiilikset pelaajalle, mutta on hyvän pituinen ja hieno seikkailu jonka aikana tapetaan vähintään se yli 9000.
Toukokuun muisteltavaksi klassikkopeliksi on valittu Prince of Persian uudelleenkäynnistys vuodelta 2008. Yllättävän yksimielisesti peliä jumaloinut nelikko ehtii tietysti puhua myös viikon aikana pelaamistaan peleistä. Esimerkiksi jryi hehkuttaa vielä kerran (ja mahdollisesti tällä erää viimeistä kertaa) Assassin's Creed II -trilogiaa. Paavilla taas on Alan Waket mielessään ja FelisLeo tykkää tarkka-ampua ihmisiä kiveksiin. Maagiset hämmästelee 3D:n tenhoa.
Kinect Star Wars (X360) - Lucasin rahastus ja rakkaiden lapsuusmuistojen turmeleminen jatkuu – tällä kertaa Kinect-ehosteisena. TeRm0z jäi Voimattomaksi köpöpelin äärellä.
Playstation-brändiä aikanaan jätinaskelein eteenpäin vienyt Ridge Racer -arcadekaahailu on jälleen kerran tullut tyydyttämään kroonisesta kuminpolttokuumeesta kärsivää fanikuntaansa. Vaikka varsinkin PSONE aikakaudella suosittu pelisarja on onnistunut säilyttämään suursuosion faniensa keskuudessa, ei touhua sivusta katsova ole voinut olla huomaamatta tiettyä pysähtyneisyyttä katukaahailuun keskittyneessä sarjassa.
Asura's Wrath (PS3) - J. Pikkarainen katsoi maailmoja syleilevien örmyjen kamppailua sivusta.
Mario tasoloikka peleistä tämän parissa olen varmaan viihtynyt parhaiten. Vaikeustaso on säädetty mukavan helpoksi niin minäkin pärjään tässä. Pelin lopussa tuli monesti tarpeeseen kyllä tuhoutumaton tanookiasu, joka tulee jos tunaroi tarpeeksi, mutta se on pelin sääntöjen mukainen huijauskeino. Sellaisia kommelluksia tuli kontrollien kanssa, että tiukan paikan tullen puristan etusormella konsolia, jolloin L-nappi painuu pohjaan, joka taas johtaa siihen että Mario tippuu kesken ilmalennon laavaan. Onneksi lisäelämiä jaetaan kuin karkkia niin ei se menoa haittaa.