Ihan ei Arkham CIty yllä Asylumin tasolle, mutta bättiksen viimeisin on silti kokemisen arvoinen. Edeltäjän mainio metroidvania-rakenne on melko lailla poissa, vaikka muutamat salapaikat ovatkin alussa tavoittamattomissa. Myös tarinallisesti jäädään jälkeen Arkham Asylumista, kun peliin on väkisin tungettu kaikki Gothamin kummajaiset fanipalveluksena ja lopussa juoni vain töksäytetään tökerösti loppuun.

Rocksteadyn kehittämä parin vuoden takainen Batman: Arkham Asylum yllätti kaikki täysin. Lisenssiin perustuva peli, joka ei ollut vain hyvä vaan kuului lähes joka pelaajalla vuoden 2009 parhaimpien pelien listalle. En ole poikkeus tässä katraassa vaan ylistin Arkham Asylumin maasta taivaaseen ja rankkasin sen omilla kirjoillani yhdeksi kaikkien aikojen suosikkipeleistäni.

Portal 2 alkaa rytinällä, kun pelaajan ohjastama herätetään muutaman kymmenen vuoden unesta. Ovelta kuuluu ääntä ja kohta sisään syöksyy pallomainen robotti-tekoäly, Wheatley. Wheatley antaa pelaajalle pieniä harjoituksia mitkä nyt menevät miten menevät. Mutta sitten lähtee meno käyntiin, kun koko huone lähtee rymistelemään läpi Aperture Science-rakennuskompleksin läpi. Heti alun jälkeen törmätään vanhaan tuttuun GLaD0Siin ja seikkailu läpi testihuoneiden alkaa.

Erittäin hyvä paketti kaikille GoW faneille, ketkä haluavat syventää tietämystään Kratosin menneisyydestä. Chains of Olympos oli mielestäni aika keskinkertainen, mutta Ghost of Sparta on aivan loistava, mielestäni paras sitten GoW 3:n.

Mitä tulee, kun yhdistetään heikko ajotuntuma, täydellisen surkea juoni ja natsimainen tekoäly? Vastaus: Taas uusi pettymys pitkäkestoiseen Need for Speed -sarjaan.

Need for Speed: The Run seuraa Jackia, joka maksaakseen suuret velkansa mafialle, lähtee mukaan suuren autokilpailuun San Fransiscossa New Yorkiin. Pelin aikana Jack jää todella vieraaksi hahmoksi ja muutenkin juoni on täysin susi. Yksi asia juonessa on kuitenkin hyvää: sitä ei tarvitse kärsiä koko pelin aikana kuin ainoastaan n. 5minuutin ajan.