: Luukku 17: Vuoden 2013 suurimmat pettymykset

Vuosi 2013 jää monelle varmasti päällimmäisenä mieleen uusien konsoleiden esiinmarssina. Myös pelipuolella vuosi tuntui pääsääntöisesti miellyttävän pelaamista rakastavaa kansaa. Luukku 17 sukeltaa ylläpidon alati yhtä negatiivisiin ja pessimistisiin mieliin ja käy läpi toimituksen suurimpia pettymyksiä vuodelta 2013. Olkaa hyvät.

Tervetuloa uusi sukupolvi... vuonna 2014

Ylläpidon mielestä viime vuoden suurin tumma pilvi leijui Microsoftin yläpuolella. Päättäväisesti mutta hyvinkin epämääräiseen tyyliin rummutettu uuden sukupolven Xbox sekä sen myöhästyminen tietyillä Euroopan alueilla eivät olleet lainkaan toimituksen mieleen.

Healtti: Satunnaiset paskapelit ovat vuosikatsannon "isossa kuvassa" pikkujuttuja. Meikäläisillä eikä osin muilla euromailla ole ***** vieläkään julkaisupäivää. Genius!

Maagiset: Xbonen siirtyminen jonnekin ensi kevääseen. Ehdottomasti.

Paavi: Neill Blomkampin Elysiumin, Ison-komeetan hajoamisen ja ihmisten pahuuden jälkeen pelivuoden pettymykset tuntuvat melko vaatimattomilta. Jos kuitenkin lähdetään kaivelemaan, ei kai sitä sormeaan voi muualle osoittaa kuin Microsoftin suuntaan. Konsolin julkaisun siirtäminen Suomessa ei henkilökohtiasella tasolla kamalasti hetkauttanut, mutta Xbox Onen julkistus ja sitä seurannut – pääasiassa amatöörimäisestä tiedotustoiminnasta johtunut – hämmennys saivat pyörittelemään päätä. Onneksi Microsoftin askeleessa on jo havaittavissa paranemisen merkkejä, sillä olisi sääli, jos Sony saisi sukupolven mestaruusvyön kuin Clubber Lang konsanaan. Jää vain nähtäväksi, veivätkö konsolin suunnitteluvaiheessa tehdyt päätökset Xboxin iskuista enimmän puhdin.

Pikkarainen: Muihin yhtyen täytyy mainita Xbox Onen Suomi-julkaisun viivästys. Myös Microsoftin uutta konsolisukupolvea olisi mieluusti halunnut päästä räpläämään heti ensimmäisten joukossa, mutta kylmäävä puukko iskettiin lapaluiden väliin tuona myrskyisenä ja synkkänä iltana, kun yhtiö ilmoitti siirtävänsä meidät Pohjolan pakanat kakkosluokkaan.

Vielä suurempi pettymys syntyi tosin silloin, kun Xbox Oneni lopulta saapui Ranskasta ennakkotilattuna kotiovelleni, sillä enhän minä kärsimättömänä jaksanut odottaa next geniä ensi vuoteen asti. Konsolissa itsessään ei ole niinkään vikaa, mutta vasta Suomen virallisena julkaisupäivänä saapuvat valtaosa ominaisuuksista ja aluekohtaiset rajoitukset tekevät konsolista täkäläisessä ympäristössä tällä hetkellä melko turhan kapistuksen. Puutteistaan huolimatta laite uhkuu potentiaalia, mutta ainakaan toistaiseksi sitä ei pääse hirveästi testaamaan pelejä ennen hamassa tulevaisuudessa saapuvaa Suomi-julkkaria... mutta voihan sillä katsoa sentään Netflixiä.

Vihaajat vihaa

Myös yksittäiset pelit tuottivat harmaita hiuksia eräille ylläpidon jäsenille.

Jepu: 2013 ei jäänyt mieleen mitenkään erityisenä pettymyksien vuotena, jos vertaa vaikkapa edeltäjäänsä. Pientä harmistusta toi tietenkin Xbox Onen hamaan tulevaisuuteen siirtynyt julkaisu, vaan toisaalta tahdonvoimalla (ja pienen ranskalaisen verkkokaupan avulla) tämäkin este ylitettiin. Ehkäpä vuoden pettymyksiin voisi laskea molempien uutukaisten julkaisupelit, joista löytyy muutama helmi mutta joilta olisin odottanut vielä enemmän. Pelillisenä pettymyksenä myös Assassin's Creed 4 laskettakoon sellaiseksi. Kovasti kaivattu parannus edellisosaan nähden kyllä tapahtui ihan kiitettävästi, mutta teemoiltaan sarja ajautuu yhä kauemmas alkuperäisestä konseptistaan. Sarjan fanille kova, joskin odotettava isku.

Waluigi: Grand Theft Auto V ja pelaajakansan suhtautuminen pelin saamaan kritiikkiin

Kuinka julkaisu, jonka kuuluisi olla Metacriticin jumalaisen totuuden perusteella vuoden peli, voi olla pettymys? Helposti. Rockstarin harha-askeleet Red Dead Redemptionin kohdalla siirtyivät sukkana mukaan firman pääsarjan tuoreimpaan osaan. Vaikka teknisesti kaikki on kunnossa, särmättömyys tekee kokonaisuudesta hengettömän. Kun pelaamisesta puuttuu fiilis ja nautinto, puhutaan suorittamisesta. Sitä oli se vähäinen aika, jonka tuotoksen parissa kärvistelin. Hahmot eivät napanneet, dialogi oli kauttaaltaan epäjohdonmukaisten sekä irrallisten onelinereiden heittoa, eikä nyky-yhteiskunnallemme naljailevat viittaukset onnistuneet korjaamaan puutteita. Esimerkillinen osoitus siitä, että liiallinen hiominen ei vain ole aina hyvä. Pelimaailman vastine tv-sarja CSI:lle, hyvät naiset ja herrat.

Sen kaikkein kauneimman ja tunnetuimman rappiopelisarjan tuoreimman osan ilmestyminen ajoi myös pelaamista kritisoivat tahot esille. Heidän mielipiteistään on varmasti jokaisella mielipide, mutta voi kuinka mieleni pahoitinkaan, kun heidän näkemyksensä lytättiin ilman minkäänlaista perehtymistä. Esimerkiksi ylilääkäri Jari Sinkkosen kommentit GTA-sarjan aiheuttamasta vahingosta lapsen kehitykselle sivuutettiin toteamalla pelisarjan olevan varustettu K18-leimalla syystä. Samalla kuitenkin Sinkkosen todellinen pointti – aikuisten välinpitämätön suhtautuminen ikärajoihin – ohitettiin tyystin. Pelialan nouseminen kulttuurisesti elokuva- ja musiikkialan tasolle vaatii yhteisön hyväksymistä, mutta sitä ei voida saavuttaa ilman pelaajien kykyä ymmärtää vastapuolen kommentteja. Huonoja, perustelemattomia mielipiteitä ei tarvitse suvaita, mutta pelaajakansa ei kuitenkaan voi paeta omaan poteroonsa heittelemään vastapuolta kivillä ja kepeillä. Jos harrastuksellamme ei ole mitään salattavaa, miksi emme kykene siitä puhumaan?

TeRm0z: 2013: pienten pettymysten summa.

Pelien osalta karvain pettymys koettiin jo alkuvuodesta, kun Aliens: Colonial Marines oksennettiin kauppoihin. Vielä viime vuonna näihin aikoihin julkaistu – ja myöhemmin huijaukseksi paljastunut – traileri antoi viivästyksistä huolimatta aihetta odottaa ensimmäistä kunnon Alien-räiskintää konsoleille. Karu totuus alkoi valjeta jo ennen oman arvostelukappaleeni saapumista, mutta silti rakkaan avaruushirviön kokema kohtalo veti mielen synkäksi. Aliens: Colonial Marinesin yhteydessä keskinkertaisesta puhuminen olisi jo liioittelua. Muilta osin pettymykset liittyvät lähinnä uuden sukupolven myöhästymisiin. Xbox Onen Suomi-julkaisun siirtyminen hamaan tulevaisuuteen harmittaa, kun ennakkotilaus oli nohevasti vetämässä jo alkukesästä (ei niin vakuuttavasta ensiesittelystä huolimatta). Toki laitteen saisi miltei yhtä pienellä vaivalla merten takaa, mutta mieleni silti pahoitin. Joulun pyhien suunniteltua ohuemman pelipinon "kruunasivat" vielä DriveClubin ja Watch Dogsin myöhästymiset.

Ylläpidon harmaat hiukset

KonsoliFINin oma foorumi toimii näyttämönä varsin monenlaiselle kädenväännölle. Joskus rakkaat käyttäjät tuntuvat unohtavan foorumin yleiset käyttäytyissäännöt narikkaan ja heittäytyvät täysin vallattomiksi verbaalisamuraiksi. Onneksi ylläpitoa on siunattu myös muutamalla skarpilla ja aktiivisella moderaattorilla, jotka jaksavat päivästä toiseen siistiä foorumia miellyttävämmäksi paikaksi elää ja olla.

TT-2k: Eräiden pelisarjojen *köh NHL ja COD köh* ystävät eivät edelleenkään osaa käyttäytyä foorumilla.

Jos eivät tietyt pelisarjat tunnu kehittyvän mihinkään, samaa voi valitettavasti sanoa tavasta, jolla kiihkeimmät fanit peleistään KonsoliFINissä keskustelevat. Ylläpidolle varmasti eniten moderointityötä tuottavat niin lätkäjätkät kuin FPS-sotasankarit, jotka eivät pysty nauttimaan kuin siitä omasta suosikkipelistään tai tavasta, jolla pikkumistaa laitetaan vastustajan häkkiin. Intohimo on hyvä asia, mutta suurimmassakin tunteenpuuskassa hyviä käytöstapoja ei saisi laiminlyödä. Olipa kyse sitten foorumitoverin pilkkaamisesta tai jäähyn kiertämisestä tuplatunnuksella, kaikenlaiset "intohimorikokset" ovat pahaksi keskusteluilmapiirille ja aiheuttavat ylimääräistä harmaantumista jo muutenkin harveneviin hiuksiimme. Joten seuraavan kerran kun oikein kiukuttaa, muista tämä mantra: "Kunnioita peliä, vastustajaa ja lopputulosta." Ehkä siis jo ensi vuonna nämä foorumin omat bugiranteet ja "COD on pascetta eikäku BF on ihan pyltsystä" -veikot on saatu patchattua kuntoon, eikös?

Zanis Dust: Yleinen pelialaa vaivaava yllätyksettömyys. Vaikka positiivisia yllätyksiäkin on vuoteen mahtunut ihan mukavasti, vaivaa pelialaa nykyään tietty geneerisyys. Tästä voinee syyttää konsolipelaamisen vallannutta massaa, joka vuodesta toiseen ostaa niitä samoja änäreitä ja callofdutyjä, ymmärtämättä kuinka valtavan kokemuskirjon he menettävätkään, kun eivät uskalla hieman edes venyttää pienen maailmansa rajoja. Onhan se varmaan joillekin iso asia olla paras jonkun tietyn pelin verkkomatseissa, mutta oikeasti: Pelimaailma on täynnä hienoja kokemuksia, vaikka aina ei tarvitsisikaan kilpailla voitosta. Jos myyntilistoille nostettaisiin hieman useammin jotakin poikkeavampiakin pelitapauksia, muuttuisivat markkinatkin värikkäämmiksi ja pelitalot voisivat voitontavoittelun ohella ajatella myös sitä pelaajan parasta. Me itsehän kuitenkin olemme pelaajina niitä, jotka voivat asiaan vaikuttaa lompakoillamme. No, onneksi indieskene on tehnyt näyttävän nousun ja retromaailma on täynnä helmiä, jotka tuntuvat nykyhutun keskellä suorastaan nerokkaan innovatiivisilta kokemuksilta.

Sodassa ja rakkaudessa

Joulun alla herkistynyt P33RO tiivisti koko ylläpidon tunnelmat ehkäpä kauneimmin sanakääntein. Rauhaa ja rakkautta kaikille.

P33RO: Uusi konsolisukupolvi, samat kuviot

Sota ei koskaan muutu. Sen todisti jälleen kerran konsolisukupolven vaihtuminen. Uusista laitteista pitäisi olla innoissaan, mutta sen sijaan parrasvaloissa porskutti iänikuinen konsolisota. Koko vuoden kestänyt negatiivisuuden ilmapiiri vesitti PlayStation 4:n ja Xbox Onen odottamisen omalta osaltani. Perusteltu kritiikki on tietenkin tervetullutta, ja sille on myös ollut tilausta, mutta turha kettuilu, trollailu ja totuuden vääristeleminen ei. Oi fanipojat, kukaan ei halua Nintendon, Sonyn tai Microsoftin monopolia. Monimuotoisuus on hieno ja tärkeä asia, niin pelialalla kuin elämässäkin. Kunnioittakaa kanssapelaajaa ja nauttikaa avarakatseisesti kaikista peleistä - alustasta riippumatta.

Galleria: 

Kommentit

Ei kahta sanaa vuoden isoimmasta pettymyksestä - Man of Steel. Nimikin viittaa jo b-luokan pokeleffaan, joten olisihan se pitänyt arvata, että teräsmies on muniinpuhaltelija. Tässä valossa, Ben Affleckin valinta lepakkomieheksi ja tagteamaus teräsmiehen kanssa, ei kuulosta yhtään yllättävältä vaan pikemminkin järkeenkäyvältä ratkaisulta.

Mikäli Waluigin kommentteja on uskominen, tulen pettymään myös jouluna. Säästin nimittäin GTA V:n joulun pelihetkiin. Plan B:nä on Journey.

Elä usko WaLuigia. Onhan tästä jo podcasteissakin puhuttu miten mies dissaa kaikkea!

Täytyy myöntää, että GTA V oli minulle yksi vuoden positiivisia yllättäjiä. Päähenkilöt toki ovat idiootteja ja vastenmielisiä, mutta muuten peli toimii yllättävän hyvin ja sitä on ajoittain jaksanut pelailla (vaikka nyt on taukoa ollut jo jonkin aikaa). Nelonen ei aikoinaan jaksanut kiinnostaa kovin paljoa ja muutaman päivän pakkopelaamisen jälkeen se jäikin kesken. Kyllä tämä vitonen pesee nelosella lattiaa ja sen maailmassa viihtyy välillä ihan vain ympäriinsä haahuillen. Juoni ja dialogi eivät tosin mielestäni ole kovin nerokkaita, mutta pelimaailma puolestaan elää ja hengittää, vaikka pelimoottori natiseekin liitoksistaan.

Jaakkimo: Vastahan minä kehuin uutta Mariota! Näkisit mun toiminnassa jotain positiivista etkä vain mustamaalaisia vihhaajaksi. :P

Terveiset täältä suurlähetystöstä, jonne pääsin karkuun vihaisia (ex-)kollegoja.

Itsehän en tähän huomannut mitään sisältöä antaa, mutta eipä tuo haitanne. Ei sitä Iron Man 3:n huonoutta ehkä tartte erikseen mainita, kun tuo on niin ilmiselvää sitä leffaa kattellessa. Eiksje?

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi