Pelit, jotka aika unohti
Sony ei ole pitänyt julkaisemistaan peleistä tänä vuonna joitain poikkeuksia lukuun ottamatta hirveää meteliä, mikä saa helposti unohtamaan muutamat vaivihkaa kauppoihin valutetut tuotokset. Jonathan Blow'n pienimuotoinen mestariteos The Witness esimerkiksi otettiin vastaan varsin positiivisin tunnelmin, mutta sille kävi niin kuin indie-helmille usein käy, eli se unohtui nopeasti. Toinen laadukkaaksi tunnustettu tallustelu, Firewatch, loisti pelitaivaalla vielä lyhyemmän ajan. Ja vaikka kumpikin peli ilmestyi ensin Sonyn konsolille, ovat Xboxin omistajatkin jo päässeet niihin käsiksi.
Aurinko laskee sun metsäsi taa, metsäpalo loimuaa punaisena
Sanooko muuten nimi Shadow of the Beast kenellekään mitään?
Alfojen, beetojen, varhaisjulkaisujen ja ylipäätään pelien valuttaminen kuluttajien käsiin vähitellen saattoi koitua kohtalokkaaksi Epic Gamesin näyttävälle Paragonille. Tai siis oletan sen olevan näyttävä, koska en ole jaksanut koko peliä käynnistää, mikä kertoo omaa tarinaansa. Kyseistä MOBAa esiteltiin Playstation Experience -tapahtumassa vuosi sitten, ja se on askel askeleelta ilmestynyt sittemmin. Nyt kaiketi kuka tahansa PS4:n omistaja voi osallistua kähyihin ihan ilmaiseksi, mutta ketään ei taida kiinnostaa.
Täällä taisteltaisiin, jos löytyisi peliseuraa.
Suomalaisena ja Housemarqueta pelistudiona arvostavana täytyy todeta tuplatattitähtäily Alienationin jääneen harmillisen vähälle huomiolle. Resogunin tai varsinkaan Super Stardustin kaltaista hurmosta ei tällä kertaa onnistuttu nostattamaan, mistä voi osittain syyttää julkaisuajankohtaa maaliskuun pakkasilla, mutta osittain myös vähäistä mediarummutusta. Housemarque tuntuu menestyvän parhaiten julkaistessaan kamaa samaan aikaan uuden konsolin kanssa. Tällöin kilpailua on vähemmän ja AAA-höttöä yleensä kaipaavat jantterit jaksavat tutustua muuhunkin kuin uusimpaan call-of-honoriin.
Ammun alienia kuin lehmä.
Eniten jaksan itse aina ihmetellä sitä, miten vähän innostusta kohdistetaan Ratchet & Clank -peleihin. No okei, tämän vuoden julkaisu oli samaan aikaan remaster ja elokuvan oheistuote. Se oli myös osoitus Insomniacin taituruudesta ja kunnianhimosta: väsyneen ehostuksen sijaan sarjan käynnistänyt peli kirjoitettiin kokonaan uusiksi. Jopa tällainen noin kymmeneen kertaan alkuperäisen version läpi pelannut käntty jaksoi jahdata platinaista trophya vielä viiden läpipeluun verran.
Suorin tie voi olla lyhin, mutta sillä on hidastavia lasereita
Odotukset ja kuinka niihin ollaan vastaamatta
Jos markkinointi on paikoin puutteellista, välillä sitä saadaan määräänsä enemmän ja itse tuotteesta jää väljähtynyt maku. Tästä ilmiöstä osalliseksi pääsi Street Fighter V, joka esiteltiin rytinällä ja joka sai mättöpelifriikit laskemaan alleen. Torsoksi jäänyt julkaisu sai seuraajakseen liudan päivityspaketteja, mutta kuten ylireagoivalla internet-yleisöllä on tapana, peli teilattiin kauheimmaksi ihmisoikeusrikkomukseksi sitten sen, kun Taylor Swift veti kaikki biisinsä pois Spotifysta. Oli tähän ulostehurrikaaniin sitten aihetta tai ei, Sonyn erehtymätön kyky mokata herkulliset mahdollisuudet tuli jälleen todistettua. Capcomin suosiollisella avustuksella toki.
Miten oisi, jos potkisin korvaan karatee?
Vaan puhutaanko markkinoinnillisesta katastrofista? Miten olisi No Man's Sky, tuo aikuisten Minecraftin, Avaruusseikkailu 2001:n ja graalin maljan yhdistelmä. The Game to End All Games. Messias. Jankon betoni! ("Aasia kunnossa.")
Ylireagointi tulikin jo mainittua, ja No Man's Skyn kohdalla sitä nähtiin molempiin suuntiin, kun odotusajan täydellisen epärealistiset haaveet kariutuivat ja sitten oltiinkin vaatimassa päitä pölkylle. Ryhmäkanteelle kävi niin kuin tällaisille kanteille pitääkin, eli se naurettiin ulos oikeussalista, mutta Sean Murray ja kumppaninsa Hello Gamesilla pääsivät omakohtaisesti nauttimaan siitä vastareaktion kohtuullisuudesta, jota nykypelaajilta on totuttu odottamaan.
Päivitysversioilta odotetaan korjauksia joihinkin pelimekaanisiin snafuihin, mutta kaikkien on aika hyväksyä seuraava tosiasia: kymmenen hengen kehitysporukka ei voi suunnitella ja toteuttaa peliä, jossa voi tehdä ihan mitä tahansa äärettömässä universumissa, ja jonka parissa voi viettää loppuelämänsä kokien jatkuvasti jotain uutta.
Onko se alien? Ei se ainakaan kukaan toinen pelaaja ole, koska sellaisiin ei tässä pelissä törmää.
Sitten on vielä The Last Guardian, joka saattaa olla moderni klassikko tai pöydälle päiväksi unohtunut rasvaton maito -purkki. Annetaan pölyn laskeutua ja palataan asiaan keväämmällä.
Kehitys kehittyy
Pelijulkaisun ohella Sony on luonnollisesti puuhastellut paljon muutakin. Vuoden aikana on enenevässä määrin saatu lukea verkkohyökkäyksistä, tietomurroista ja salasanalistojen varastamisista. Tärkeimpänä tietoturvapäivityksenä Sony julkaisi vihdoin tänä vuonna kaksivaiheisen kirjautumisen vahvistamisen, joka kaikkien tätä lukevien kannattaa ottaa käyttöön nyt heti, jos se ei ole jo! Ohjeet voi lukea vaikka aiheeseen liittyvästä uutisesta. Tietoturvalla on hintansa, mutta tietoturvattomuudella se on vielä kovempi.
Verkko-ominaisuuksia on puukoteltu muutenkin, mistä yhtenä esimerkkinä on PC- ja Mac-koneille julkaistu etäkäyttöohjelmisto: PS4-pelit voi nyt PS Vitan ja Sonyn Xperia-puhelinten lisäksi virtauttaa läppärin näytölle. Pöytäkoneenkin, jos joku dinosaurus nykypäivänä moisen omistaa. Käytännössä ominaisuudesta on varmaan hyötyä yhtä paljon kuin venäläisestä hanurisuristimesta, mutta onpahan jotain kavereille demottavaa. Teknisesti softa oli Sonylle varmaan ilmainen, jos se perustuu samaan Gaikai-moottoriin kuin PS Now -palvelu, jota muuten ei vielä ole virallisesti Suomessa saatavana. #sad
Kaikki nämä pelit saatavana Playstaion Now -palvelusta! Ei saatavana Suomessa.
Loppuvuodesta nähtiin pari laitejulkaisuakin. Laihdutettu versio PS4:stä oli yllättävä kuin räntäsade marraskuussa, mutta turboahdettua Pro-mallia saattoi pitkään epäillä hevosmiesten tietotoimiston huulenheitoksi. Tuplasti alkuperäisen PS4:n tehoinen Pro oli kuin olikin todellisuutta, mutta jos se jää spekulointieni vastaisesti täysin irralliseksi puolisukupolven häröpalloksi, on vaikea ymmärtää, mitä Sony tarkkaan ottaen tällä tempauksella haki. Vaikka olihan siinä kolmas USB-portti, mikä saattoi olla koko konsolin tärkein uudistus, koska...
Lokakuussa Sony harppasi futuristisiin sfääreihin ja aloitti oman VR-kypäränsä toimitukset. Teknisesti HTC:n ja Oculuksen näkemyksiä keppoisemmalla viritelmällä oli puolellaan pari ylivoimaista etua: se pyöritti pelejä vakioidulla raudalla, joten suorituskyky oli taattu, ja se on käyttömukavuudeltaan aivan ylivertainen. Muutamassa viikossa PSVR kiilasi kilpailun kärkeen, ja laitteen raportoidaan myyneen kaikki saatavilla olevat kappaleet loppuun. Pitkäaikaisemmasta menestyksestä on vaikea sanoa vielä juuta tai jaata, mutta ainakin alku oli lupaava.
Mies on aina cooleimmillaan virtuaalilasit silmillä
Tasaisella suorituksella huipputuloksiin
Vaikka osa Sonyn julkaisemista tai muuten (ajastetuiksi) (konsoli)yksinoikeuksiksi päätyneistä peleistä suuri osa saikin enintään kädenlämpöisen vastaanoton, yksi kehittäjä takoo suosikkeja toisensa perään. Naughty Dogin Last of Usille odotellaan nyt virallisestikin seuraajaa, mutta vuoden huippuihin lukeutuu Uncharted-sarjan neljäs osa. 93 Metacritic-pisteellä kyseessä on yksi vuoden – jos ei sukupolven – kovimmista peleistä, ja selkeästi yksi Sonyn lippulaiva-franchiseista, joka on nyt poikinut jo spin-offinkin.
Nate on tappanut väkeä moninkertaisesti sen määrän mitä Sony on myynyt konsoleita
Oli Sonyn tarjoomasta mitä mieltä tahansa, PS4 on jatkanut voittokulkuaan tänäkin vuonna. Joulukuun alussa Sony ilmoitti asiakkaille asti myydyn yli 50 miljoonaa nelospleikkaria, millä pääsee kaikkien aikojen myyntitilastoissa seitsemänneksi parhaiten myyneen kotikonsolin sijalle. Seuraavaksi tähtäimessä on 80-luvun Nintendo Entertainment System, johon matkaa on hiukan toista kymmentä miljoonaa kappaletta. Ilman katastrofalista mokailua top-4-sijoitus häämöttää parin vuoden päässä ja hopeasija on täysin realistinen tavoite.
Tuntuiko vuosi 2016 siis väsähtäneeltä? Ehkä kyse on enemmänkin kontrastista parin vuoden takaiseen: 2013 Sony ei tehnyt oikeastaan yhtään virhettä, ja kilpailijoiden surkuhupaisa munailu auttoi kultapojun aseman kaappaamisessa. Vauhdin tunnetta on vaikea pitää yllä ilman jatkuvaa kiihdyttämistä, joten perussuorituksella pystyy parhaimmillaan vain välttämään sylkykupiksi joutumisen. Hassua sinänsä, että uuden konsolimallin, VR-lasien ja vuoden mahdollisesti parhaan pelin julkaisemalla saa kuulla kuittailua tyhjäkäynnillä päästelystä.
Hei, Sony, me olemme tottuneet hyvään. Lisää höökiä pyttyyn ensi vuonna!
Kommentit
Mollivoittoisen kirjoituksen
Osaksi mollivoittoisen kirjoituksen lopuksi on kuitenkin todettava vuoden olleen pelillisesti paras tässä sukupolvessa.
Vuoden kruunasi PlayStation VR, joka on avannut tyystin uuden sivujuonteen pleikkapelaajalle. Samoin kuin PlayStation Pro on nostanut graafisen ilmeen viimein sinne missä sen olisi pitänyt olla jo heti lähdössä.
Merkittävin vuosi sukupolven avauksen jälkeen.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi