Kulti, hukkasin puoli aurinkokuntaa
Beyond Light alkaa räväkästi: Merkurius, Mars ja muutama pienempi kohde tähtikartalla ovat kadonneet mystisesti ja valon joukkojen huomio kiinnittyy Jupiterin kuuhun Europaan ja siellä Langenneiden (kavereille Fallen) joukkoja sotaan lietsovaan uuteen viholliseen, Eramisiin. Eramis vihaa vartijatornin päällä leijuvaa palleroa ja haluaa käyttää pimeyden voimia kukistaakseen valon vartijat. Jotta paha ei pääsisi niskan päälle universumissa, Eris Morn, Drifter ja uusi mystinen Exo-kaveri käyvät etujoukkona vähän harventamassa Eramisin joukkoja, mutta mikään uhkahan ei ole ohi ennen kuin pelaaja napsauttaa viimeisen kudin pääpahiksen otsalumpioon.
Aiempiin kokemuksiin verrattuna Beyond Lightin tarina on siis suorastaan arkinen. Nyt ei pätkitä pinoon jumalia ja niitten jälkeläisiä, sen sijaan vastassa on ihan tavallinen supervoimakas fanaatikko, jota ei haittaa tonkia työkaluja lelulaatikon arveluttavammasta kulmasta. Kliseenomaisesti pelaaja joutuu pahan peitotakseen käyttämään pahan aseita tätä vastaan, mutta kuten sanonta kuuluu: omelettia ei voi tehdä rikkomatta pannua ja hellaa ja pudottamatta taktista ydinkärkeä keittiön päälle.
Joka kerta sama jengi
Todettakoon tässä välissä, että liityin ensimmäisen Destinyn bileisiin vasta jälkijunassa, kun koko muu maailma oli jo kyllästynyt Vault of Glassiin ja Crotakin oli kaadettu ties kuinka monta kertaa. Destiny 2:n kanssa olin vielä hitaampi starttaaja, itse asiassa olen kellottanut pelitunteja vasta vähän toista sataa. Jos destinyversen tarinoissa on jotain syvällisempää sisältöä kuin "avaruuspoliisi singahtelee lentävän rubikinkuution kanssa pitkin poikin galaksia ja ampuu monenlaista peikkoa naamaan", niin se selittynee osittain puutteellisella perehtyneisyydellä. Mutta onhan se legenda melkoista spagettia.
Sen verran kuitenkin on jäänyt mieleen, että kun Beyond Lightin alkuvideossa törmätään vanhustenvankilan ex-toimitusjohtaja Variksiin, tunnistuskello kilahti päässä. Aina yhtä reilun oloinen kaveri ei selvästi tykkää Eramisista, ja niinpä jamppa jääkin pitämään tukikohtaa Europalle, jossa hän jakaa monenlaista puuhaa pelaajalle. Taivaankappaleen pinnalta ja pinnan alta paljastuukin monenlaista uutta jännää, kuten Braytech-konsernin konttoreita ja vanhastaan tuttujen Valon voimien vastakohta Pimeys, ja sitä hyödyntävä aliluokka Stasis.
Lyhyen kampanjan ja Europa-kuun lisäksi paketin mukana toimitetaan ensimmäisestä Destinystä tuttu Cosmodrome-kartta. Myös Vault of Glass -raidin paluusta on puhuttu, mikä lämmittää veteraanin sydäntä. Kolmellakympillä tuntuu saavan aika vähän, mutta...
Downloadable Discontent
Neljännen vuoden kynnyksellä Bungie on keksinyt aivan uudenlaisen idean sisältöpäivityksile: Mitäpä, jos sisällön lisäämisen sijaan sisältöä poistettaisiin? Nerokasta!
Tarinalla selitetään kyllä, miksi Titan ja Io on pyyhitty matkaoppaasta pois. Samalla katosi nippu tehtäviä ja niistä ansaittavat eksoottiset aseet (pitäkää huolta Whisper of the Wormeistanne; niitä ei saa uusia). Myös alusta asti Trophy-listalla kököttänyt Leviathan-raid on poissa, ja Contact- public eventin jauhamistakin vain muistellaan eläkeläisvartijoiden kokoontumisissa kaakaomukin äärellä.
Tekninen selitys sisällön "holvittamiselle" on tilan raivaaminen uusille tehtäville ja miljöille. Kyllähän Destiny 2 tietysti haukkaa konsolin kovalevyltä 61 gigaa, mutta ei se edes lähentele maailmanennätystä. Ja pelaajan kannalta seuraus on, että valinnanvaran huvetessa Europan (kuin Hyvinkää helmikuussa) ja Cosmodromen (kotoisa mutta kulunut) tannerta tulee tömisytettyä kohtuuttoman paljon.
Beyond Light ei siis ole niinkään laajennus- kuin kiristyspaketti: ilman lisähintaa Destiny 2 jää torsopaukutteluksi, jossa hinkataan muutamaa hassua strikea ja public eventiä juuri ja juuri paremman varustuksen keräämiseksi silloin tällöin. Ilman kausipassia köyhäileville luvassa on vielä pulaisempia aikoja.
Elämän tarkoitusta etsimässä
Kuten yli viisi vuotta sitten kirjoitin, Destinyssa kyse ei ole niinkään hauskanpidosta kuin tottumuksesta. Jatkuva uuden saaliin jahtaaminen saa pohdiskelevan pelaajan esittämään itselleen syvällisiä kysymyksiä: Miksi olen täällä? Mitä elämältäni haluan? Miksi nuo muut jurpot eivät auta muuttamaan tätä public eventiä heroiciksi, jota tarvitsen bountyn suorittamiseksi?
Beyond Lightista on mahdotonta kirjoittaa järkevää arvostelua, koska Destiny 2:ta edelleen orjallisesti pelaavalle sen hankkimatta jättäminen ei ole vaihtoehto. Käytännössä uusi laajennus ja uusi kausipassi antavat juuri sen verran uutta makua crack-piippuun, että peliä saa tekohengitettyä yhdet kolme kuukautta. Toisaalta vieroitusapua kaipaaville kauden vaihtuminen on ollut hyvä hetki miettiä, olisiko neljälle kympille (tai kolmelle, tai seitsemälle, riippuen siitä, millaista pakettia on katsellut) järkevämpääkin käyttöä. Esimerkiksi mikä tahansa viimeisen kolmen vuoden aikana julkaistu hyvä peli, jonka saisi nyt alelaarista.
Tietysti edelleen Destinyn vetovoima perustuu samaan asiaan kuin kuusi vuotta sitten: kavereihin. Varsinkin näin pandemia-aikoina, kun muutenkin joutuu vähentämään fyysisiä kohtaamisia, on verkkopelaaminen entistäkin parempi sosiaalisen kanssakäymisen muoto. Selkäytimestä lähtevä räime toimii juuri sopivana taustaprosessina kaljanjuonnille ja paskanjauhannalle, ja jostain syystä juuri Destiny onnistuu toteuttamaan tämän kaavan monia kilpailijoitaan paremmin.
Kommentit
Ööh. Eikö tuo henkilö joka on
Ööh. Eikö tuo henkilö joka on kuvassa "Eramis" ihan Variks?
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi