Outcast kansi

: Outcast – liian vähälle huomiolle jäänyt helmi

Muistatko Outcastin? Ei, en tarkoita Big Boin ja Andre 3000:n Outkast-rapduoa. En myöskään viittaa mihinkään kymmenistä samaa nimeä kantavista televisiosarjoista ja elokuvista. Tarkoitan vuonna 1999 julkaistua seikkailueeposta, joka vei pelaajansa mystiseen maailmaan, Adelphaan. Kyseessä on yksi allekirjoittaneen männävuosien suosikkipeleistä, eikä syyttä, sillä se on varsin mainio kokemus.

Vieraan ulottuvuuden viehätys

Outcast on belgialaisen Appeal-studion käsialaa. Genreltään se on kolmannen persoonan kuvakulmasta kuvattu seikkailu, jossa otetaan ohjat vähemmän loistavasti nimetystä sotilaasta Cutter Slade. Juonikuvioiden mukaan Yhdysvaltain armeija onnistui vuonna 2007 lähettämään luotaimen vieraaseen ulottuvuuteen. Kyseinen vempele ehtii toimittaa kuvaa tästä vieraasta maailmasta, kunnes ulottuvuuden asukki vaurioittaa värkkiä jonkin sortin ampuma-aseella. Tuhotyön seurauksena planeetallemme muodostuu tuntemattomasta aineesta koostuva musta aukko, joka uhkaa koko maapalloa. Ratkaisuksi keksitään lähettää Slade sekä kolme tiedemiestä vieraaseen ulottuvuuteen noutamaan luotain takaisin.

Ulottuvuuksien välillä matkaaminen on selkeästi epävarmaa touhua, sillä Slade joutuu erilleen muusta tiimistä. Hän herää tuntemattomasta asumuksesta hieman ihmisiä muistuttavien Talan-olentojen keskeltä. Sankarimme saa kuulla olevansa uuden maailman odotettu messias, Ulukai. Näillä eväillä lähdetään matkaan kohti seikkailuja, sivutehtäviä ja räiskintää.

Ulukai pelastaa maailman

Outcastia kutsutaan vokseligrafiikan edelläkävijäksi, vaikka Wikipedia kovasti yrittääkin muuta väittää. Oli miten oli, pelin maailma oli aikoinaan kaunista katsottavaa. Asiaa ei haitannut edes se, että omassa käytössäni ollut PC ei pystynyt pyörittämään seikkailua koko ruudun kokoisena. Menoa joutuikin katsomaan reilusti maksimiruudunmittaa pienemmästä laatikosta, mikä oli aikoinaan vain pieni myönnytys.

Iso osa kokemuksesta koostui kookkaan vieraan maailman koluamisesta. Adelpha koostui kuudesta alueesta, joiden välillä pystyi liikkumaan hiekkalaatikkopelien tapaan oman mielensä mukaan. Eri alueiden välillä liikkumiseen käytettiin Daoka-nimellä kutsuttavia rinkuloita. Ne muistuttivat jopa eriskummallisen paljon Tähtiportti-televisiosarjasta tuttuja nimikkoportaaleja. Kummatkin olivat pyöreitä, kumpienkin kautta matkustettiin paikasta toiseen ja kummankin keskustassa oli sininen nestemäinen pinta, johon portin käyttäjän on määrä astua. Daokaan kävelyä seurasi jonkinmoinen lataustauko, jonka päätteeksi Slade-Ulukai löysi itsensä uudelta alueelta.

Kuvassa vasemmalla Daoka-portaali, oikealla Tähtiportti-televisiosarjan nimikkorinkula

Outcastin eri pelialueet olivat kaikki – ensimmäistä lumista tutoriaalialuetta lukuun ottamatta – suhteellisen kookkaita. Oli vehreää viljelysmaata, soinen ja sumuinen räme, viidakko sekä hulvattoman kokoinen aavikkokaupunki. Niitä tutkiessa törmäsi puhuviin hahmoihin, erinäisiin asumuksiin, örmyihin ja kerättävään romppeeseen. Kuten kunnon seikkailupeliltä voi odottaakin, oli tarjolla myös erilaisten persoonien Ulukaille antamia sivutehtäviä.

Ammuskelu oli suuressa osassa tätä tarinaa. Vihollisten pyssyttely onnistui aseiden lasertähtäimen avulla tai tarvittaessa myös vaihtamalla näkymä räiskinnöistä tuttuun ensimmäisen persoonan kuvakulmaan. Ja ammuskeltavaahan riitti, aina suoalueen tappajakasviotuksista satoihin Talan-rodun pahiksiin. Olipa mukaan ympätty myös muutamat isommat monsterit, joita ei noin vain kaadettua saanut. Ammukset eivät olleet kovinkaan nopeita, joten pelkkä paikallaan toljottaminen ja liipaisimen puristelu ei riittänyt, vaan tarve oli liikkua toiminnan lomassa.

Slade? Slade!? Slaaaaaaaaaade!

Pidin Adelphassa seikkailusta paljon. Tämä etenkin sen takia, että kyseessä taisi olla ensimmäinen pelaamani hiekkalaatikkomainen peli. Tutkittavaa riitti, vihollisten kurmottaminen oli parhaimmillaan kovinkin hupaisaa puuhaa ja ulkoasu oli myös hieno. Ehkäpä tästä kaikesta juontaa KonsoliFINin keskustelualueella käyttämäni Ulukai-nimimerkki.

Kohokohtina Outcastissa olivat isomman pelialueen koluaminen ensikertaa sekä yksinäiselle saarelle matkaaminen jättimäisen monsterin tappopuuhiin. Tämän ison otuksen pystyi voittamaan joko fiksusti tai voimalla. Muistini mukaan ensimmäinen onnistunut monsterinkaatoni koostui lähinnä yhden halpamaisen aseen jatkuvasta käytöstä. Ja niin, olipa tarinan loppuun piilotettu jammailu myös melko tarttuva. Tavallaan.

Musiikkia ei voi tosiaan olla mainitsematta, sillä Lennie Mooren sävellykset päästiin kuulemaan Moskovan sinfoniaorkesterin sekä kuoron esittämänä. Tuohon aikaa näin hulppeiden musisointien kuuleminen videopeleissä oli hyvinkin epätavallista.

Alkuperäistä seikkailua kehuttaessa juonesta ei parane paljoa sanoa, sillä tästä helmestä ollaan vääntämässä uusioversiota. Kyllä, Outcastin pitäisi palata viihdyttämään pelaajia vielä tänä vuonna. Siitä enemmän muutaman kappaleen päästä.

Sinä ja Outcast liikennevaloissa

Infogrames julkaisi Outcastin Windowsille vuonna 1999 kehujen saattelemana. Gamespot-sivusto nimesi sen vuoden seikkailupeliksi, kun taas kotimainen Pelit-lehti antoi seikkailulle korkean arvosanan ja listasi ainoaksi miinukseksi päähahmon oranssin paidan paremman naputuksen aiheen puuttuessa.

Tästä huolimatta myynnit eivät vastanneet odotuksia, mikä ei tarkoittanut hyvää millekään Outcastiin liittyvälle. Pelin Dreamcast-version kehittäminen pistettiin jäihin huonojen myyntilukujen takia. Jatko-osa Outcast II: The Lost Paradise oli kehitteillä, mutta Appeal otti ja ajautui konkurssiin ennen tuotoksen valmistumista.

Mutta kuten usein hyvien nimikkeiden kanssa käy, eivät fanit päästäneet peliä kuolemaan noin vain. Innostunut fanijoukko kehitti vuodesta 2003 eteenpäin tarinalle ilmaista jatko-osaa, josta lopulta saatiin ihmeteltäväksi pari tekniikkademoa.

Outcast julkaistiin uudelleen vuonna 2010 osoitteessa gog.com. Tästä versiosta oli karsittu muutamat bugit, minkä lisäksi faniyhteisö paranteli sitä muun muassa korkeamman resoluution osalta.

Onks Ulukaita näkyny?

Tulevan uudelleenlämmittelyn takana on originaalinimikkeen tehneet avainkehittäjät, jotka muodostivat vuoden 2013 paikkeilla Fresh3D-studion. Tiimi osti itselleen oikeudet pelisarjaan jokunen vuosi sitten, joten kehitystyön olettaisi siis olevan hyvissä käsissä.

Uusioversion kehitystyö ei tosin lähtenyt käyntiin aivan noin vain. Tiimi yritti ensin saada tuotua originaalipelin nykyaikaan päivitettyine grafiikoineen kaikkineen Kickstarterin avulla. Joukkorahoitus ei kuitenkaan tuottanut tulosta, ei oikeastaan lähellekään haluttua summaa. Tässä kohdin Fresh3D:llä tehtiin päätös julkaista seikkailusta vain hitusen puleerattu versio Steamiin vuoden 2014 lopussa. Outcast 1.1 -niminen seikkailu on käytännössä originaalipeli pienellä pakkeloinnilla parannettuna. Seikkailu on kerännyt tuotesivunsa perusteella erittäin positiiviset arviot.

Vuoden 2015 lopulla saatiin viimein kuulla ilouutisia, sillä Ulukain tarinasta oltiin puuhaamassa täysiveristä uusioversiota. Toukokuussa 2016 projekti sai myös julkaisijansa, BigBen Interactiven. Fresh3D-studio myös muutti nimensä takaisin Appealiksi.

Viimeisin tieto kertoo, että Outcast: Second Contact saapuisi PC:lle, PlayStation 4:lle ja Xbox Onelle maaliskuussa. Uutisia ei ole viime aikoina paljoa kuultu, joten tilanne voi vielä muuttua moneen kertaan.

Kaikki tämän artikkelin kuvat ovat Outcast 1.1 -uusioversiosta, mutta video alla esittelee vuoden 1999 alkuperäistä seikkailua.

Kommentit

Justiinsa kertoivat Outcast: Second Contactin lykkääntyvän syksyyn. Harmillista, mutta ei kauhean yllättävää, koska eipä tuosta pelistä ole kuulunut mitään aikoihin.

Oli kyllä aikanaan erittäin hyvä peli vaikka hieman vanhentuneita asioita pelissä on nykyaikaan verrattuna. Pidin paljon siitä että jokaiselle neutraalilla/ystävälliselle hahmolle pystyi puhumaan vaikka se olikin rajoittunut tiedustelukysymyksiin ellei hahmolla ollut jotakin sivutehtävää tarjolla.

Pystyi ratsastamaan, päivittämään aseita, kerätä materiaalia ammusten tekoon, vihollisten heikentämiseen saamalla kansa puolelleen ja kaikki tämä kun pelin loistava musiikki soi taustalla.

Jatko-osaa odotellessa.