Olen jo pidemmän aikaa metsästänyt sitä täydellistä lautapeliä, joka räjäyttäisi tajuntani säpäleiksi. Jahdatessani tuota utopistista möhkälettä kolusin läpi monia ihan kivoja teoksia, mutta jotain jäi aina puuttumaan. Nyt vuosia kestänyt etsintäni on viimein tullut päätökseen, ja voin kertoa löytäneeni täydellisen lautapelin nimeltään Mansions of Madness.

Mansions of Madnessin vuonna 2016 julkaistu toinen laitos ammentaa inspiraationsa legendaarisen kauhukirjailija H.P. Lovecraftin Cthulhu-mytologiasta. Kyseessä on 1–5 pelaajan kerronnallinen yhteistyöpeli, jossa tarkoituksena on pelialuetta tutkimalla ja johtolankoja keräämällä ratkaista mieltä järisyttävän jännittävä mysteeri. Helppoa tämä ei tule olemaan, sillä kosmiset kauhut vaanivat jokaisen nurkan takana.

Hurjasti ihania härpäkkeitä

Rakastan lautapelejä, joiden mukana tulee kasoittain erilaisia nappuloita, figuureja ja muita härpäkkeitä. Ehkä tämä osittain selittää syyn siihen, miksi ihastuin Mansions of Madnessiin. Paketin uumenista löytyy aivan mielettömästi kaikenlaista ihanaa krääsää: muovisia figuureja, noppia, lukuisia kortteja sekä kymmenittäin pahvisia pelinappuloita. Tarvikkeet tuntuvat todella laadukkailta ja ne ovat erittäin kauniisti koristeltuja. Minua viehättävät erityisesti korttien sekä nappuloiden taidokkaasti kirjoitetut englanninkieliset tekstinpätkät, jotka antavat tiedonmurusia taidoista ja vihollisista luoden samalla ympärilleen hyytävää tunnelmaa. Jos jotain negatiivista pitäisi sanoa, niin kaikelle tälle hurjalle tavaramäärälle ei paketin mukana tule oikeastaan mitään säilytyspaikkaa. Eli jos haluaa pitää pelimerkkinsä siistissä järjestyksessä, täytyy säilytyslaatikko ostaa erikseen tai rakentaa itse.

Paketti koko komeudessaan!

Ohjekirja on vaikkapa Afrikan Tähteen verrattuna paksumman puoleinen, mutta Mansions of Madnessin perusperiaate on hyvin yksinkertainen sekä helposti opittava. Plärätessäni sääntöjä läpi ensimmäisen kerran meinasin vaipua epätoivoon ja luulin, etten ikinä oppisi pelaamaan tätä teosta. Huoleni osoittautui kuitenkin turhaksi.

Sovellus helpottaa pelaamista

Lautapelin toinen laitos vaatii seurakseen Mansions of Madness -sovelluksen, jonka voi ladata ilmaiseksi tietokoneelle tai älylaitteelle esimerkiksi Steamista, Google Play Kaupasta tai App Storesta. Tämä eräänlaisena pelinjohtajana toimiva sovellus tekee pelaamisesta sujuvampaa monin eri tavoin. Jokainen pelikerta tuntuu virkistävän erilaiselta, sillä sovelluksen ansiosta esimerkiksi tutkittavista paikoista löytyvät esineet vaihtelevat. Ensimmäisellä pelikerralla rantahiekasta saattaa kaivaa ylös vettyneen kirjan, mutta seuraavalla kerralla hiekan uumenista pilkistääkin jotain ihan muuta. Myöskin esivalmistelut, etenemisen seuraaminen ja tallentaminen sekä pulmien ratkonta sujuvat sukkelasti sovelluksen avulla. Lisäksi appi vie kertomusta eteenpäin.

Mansions of Madness on aikamoinen tilasyöppö.

Esivalmistelut hoituvat nopeasti noin kymmenessä minuutissa. Ensin korttipakat kasataan ja asetellaan pöydälle nättiin järjestykseen. Seuraavaksi pelaajat valitsevat itselleen kahdeksan ehdokkaan joukosta pelihahmon, joista jokaisella on oma taustatarinansa sekä syynsä lähteä tutkimaan kosmista mysteeriä. Tämän jälkeen käynnistetään sovellus, ja toimitaan sen antamien ohjeiden mukaan.

Oppiminen on helppoa, voittaminen ei

Aluksi valitaan pelattava skenaario, joita peruspelin mukana tulee neljä kappaletta. Jos ne eivät riitä, on fyysisiä laajennuksia ja ladattavaa lisäsisältöä tarjolla kiitettävästi. Jokainen seikkailu kertoo oman uniikin tarinansa ja vie pelaajat keskelle ikiaikaisten voimien kamppailuja. Skenaarioiden kesto sekä vaikeustaso vaihtelee aina lyhyestä ja helpohkosta kokemuksesta jopa monen tunnin pituisiin, älyttömän vaikeisiin koettelemuksiin. Toki kesto riippuu pelaajien taidoista: Aloitimme pelaamisen helpoimmasta ja lyhyimmästä seikkailusta, mutta pelikertamme venyi yli kolmen tunnin mittaiseksi, ja turpiinhan siinä tuli.

Sovelluksen versio erään skenaarion pelilaudasta.

Pelilauta rakentuu pienistä erillisistä huoneista, kuten kirjastosta tai kujasta, ja aluksi pöydälle asetetaan vain pelialueen ensimmäinen osa, esimerkiksi eteinen. Tutkimusten edetessä tutkijat astuvat uusiin huoneisiin ja pikkuhiljaa pelilauta kasvaa yhä suuremmaksi. Mansions of Madness vaatiikin paljon tilaa, sillä koskaan ei voi etukäteen tietää, miten suureksi pelialue loppua kohden kasvaa.

Lonkerohirviöitä ja kultisteja

Eteneminen tapahtuu vuoroissa, ja toiminnot on jaettu kahteen eri vaiheeseen. Pelaajat tekevät siirtonsa tutkijoiden vuorolla, kun taas pahuus punoo juoniaan mythos-vaiheen aikana. Pelaajat tekevät vuorollaan kaksi toimintoa, joihin lukeutuvat mm. liikkuminen, paikkojen tutkiminen, vihollisten kimppuun hyökkääminen sekä NPC-hahmoille jutustelu. Jos esimerkiksi olohuoneen nurkassa nököttää kutsuvan näköinen, puoliksi avattu laatikosto, voi sitä yrittää tutkia. Jokaisella hahmolla on erilaisia taitoja, ja nopan heitolla katsotaan riittävätkö taitopisteet esimerkiksi laatikoston onnistuneeseen tutkimiseen. Jos heitto onnistuu hyvin, saattaa pelaaja löytää lipaston uumenista hyödyllistä tavaraa. Onnettaren hylkäämä henkilö taas ei löydä sieltä yhtikäs mitään.

Perinteistä pulmien ratkontaa.

Mythos-vuoron aikana hirviöt sekä kammottavat, näkymättömät voimat pääsevät rellestämään ja juonimaan pelaajien pään menoksi. Aluksi tapahtuu kammottavia asioita, jotka vaikuttavat kaikkiin tai vain tiettyihin hahmoihin laudalla. Itse jouduin tutkiessani kartanon keittiötä kamalaan onnettomuuteen: aivan yllättäen tuli täysin pilkkopimeää, joten kävelin vahingossa päin seinää lyöden pääni aika pahasti. Myös hirvittävät lonkerohirviöt saapuvat tämän vuoron myötä maailmaan ja lähtevät rynnistämään kovaa vauhtia etsiväparkojen kintereille.

Hutkitaan ja tutkitaan

Taistelut hoituvat simppelisti kahdeksansivuisia noppia heittämällä. Riippuu täysin onnenkantamoisista, miten kahinoissa lopulta käy. Onneksi tutkijoilla on usein käytössään aseita, joiden avulla parantaa onnistumismahdollisuuksiaan. Itse en niin välitä veren vuodattamisesta, ja kyllästyin ensimmäisellä pelikerralla ainaisiin taisteluihin. Sain kuitenkin ilokseni huomata, että vaikka osa seikkailuista on sangen taistelupainotteisia, niin saatavilla on myös skenaarioita, jotka keskittyvät enemmän tarinaan ja tutkimiseen.

Kohti taistelua!

Voittoon vaadittava päämäärä selviää pelaajille yleensä vasta pelin tiimellyksessä. Voittamiseen saatetaan esimerkiksi vaatia pääpahiksen tappamista tai julman juonittelijan paljastamista. Jokaisessa skenaariossa on erilainen päämäärä, joka saattaa usein yllättää. Katkera häviö koittaa silloin, jos pelaajat epäonnistuvat tehtävässään tai kuolevat ennenaikaisesti. Ainakin näin aloittelijalle voittaminen tuntui melkeinpä mahdottomalta, mutta uskon, että kokemuksen karttuessa katalat ketaleet saavat kyytiä ja maailma pelastuu.

Lumoavia tarinoita

Teoksen parhaimpiin puoliin kuuluvat hyytävän jännittävät tarinat sekä puistattava tunnelma. Tunnustaudun täysipäiväiseksi Lovecraft-faniksi, ja pidän myös kaikesta muusta kauhuteemaisesta vähän liikaakin, joten miten muka voisin olla ihastumatta näihin kertomuksiin? Nykyään moni videopeli erottuu massasta loistavan tunnelmallisella tarinallaan, mutta lautapeleissä mukaansatempaava ja lumoava juoni on yleensä luksusta.

Mansions of Madnessin toinen laitos on täydellinen teos varsinkin Lovecraftin ja kerronnallisten lautapelien ystäville. Lukuisat tarinat vievät pelaajat kauhunkatkuiselle seikkailulle aina sumuisilta, mädän kalan tuoksuisilta laitureilta ikiaikaisen pahuuden asuttamiin kartanoihin. Sovelluksen ansiosta oppimiskäyrä on äärimmäisen loiva, eikä aikaa kulu tylsiin puuhiin, kuten sääntöjen lukemiseen tai alkuvalmisteluiden tekemiseen. Kun vauhtiin pääsee, niin lumoavan makaaberia nähtävää ja koettavaa riittää kymmeniksi tunneiksi.

Peli-info:
Pelaajamäärä: 1–5 pelaajaa
Ikäsuositus: 14+ vuotta
Pituus: 2–3 tuntia
Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi