Brittiläinen Roll7 on koko olemassaolonsa ajan työskennellyt lähinnä kaksiulotteisten pelien parissa. Temppuiluun, hauskanpitoon ja koukuttavaan pelaamiseen erikoistunut ryhmä on tullut tutuksi sellaisista nimikkeistä kuin OlliOlli jatko-osineen, Not a Hero ja Laser League. Edelleen verrattain varsin pieni porukka on päässyt nyt kokeilemaan siipiään kolmiulotteisen maailman parissa, sillä lähitulevaisuuteen sijoittuva Rollerdrome keskittyy rullaluisteluun, ammuskeluun ja suoranaiseen tyylittelyyn.
Hauskanpitoa, temppuilua sekä koukuttavaa meininkiä unohtamatta.
Retrotulevaisuus on täällä
Mikä Rollerdrome siis on? Se on puhtaasti yksinpeliin keskittyvä kolmannesta persoonasta kuvattu temppuiluräiskintä, jossa kuljetaan rullaluistimilla pitkin ja poikin taistelutannerta. Vuosi on 2030, suuret ja pahat korporaatiot jylläävät kuin oikean elämän uhkakuvissa konsanaan. Alaa valtaa uusi, verinen areenaurheilu nimeltään Rollerdrome. Todellisuuden ja sirkushuvin raja on hämärtynyt vaaralliselle tasolle, sillä kansa pidetään tyytyväisenä brutaalin viihteen voimin, ihmishengistä viis.
Tarina seuraa keltanokka Kara Hassania, joka yrittää päästä tulostaulukossa hiljalleen aina mestariksi asti. Kuten todettua, yhdenkään osanottajan henki ei ole turvassa, sillä osallistujat joutuvat kamppailemaan tappavina tunnettuja House Playereita vastaan. Pisteitä ropisee kisaajien yhdistellessä eliminaatioita prameisiin temppuihin.
Kehittäjät itse kutsuvat teoksen estetiikkaa ja maailmaa retrotulevaisuudeksi. Termi on sangen osuva, sillä tunnelmaa tukee varsin tyylikkään sarjakuvamaisen grafiikan ohella 70-lukumaisia säveliä moderniin tuotantoon sekoittava ääniraita, joka on kokonaisuudessaan Darksynth-piireistä tutun Electric Dragonin käsialaa.
Tuolla ja täällä, vasemmalla ja oikealla
Rollerdrome muistuttaa pelilliseltä rakenteeltaan hieman Sunset Overdrivea, Aggressive Inlinea ja Jet Set Radiota, sillä rullaluistelemisen ohella aseet laulavat ja tempuista palkitaan ammuksilla. Samanaikaisesti se ei muistuta oikeastaan mitään kokemaani, sillä premissi, taidetyyli sekä erityisesti musiikki takaavat todella omalaatuisen cocktailin.
Muutaman tunnin testisession aikana pääsin pelaamaan kuutta ensimmäistä kenttää, kun tutoriaalit lasketaan mukaan. Eteneminen tapahtuu Tony Hawkeista tutulla kaavalla, eli jokaisessa normikentässä on kymmenen erilaista tavoitetta, joista leijonanosa pitäisi saada suoritettua, mikäli mielii edetä aina viimeisiin kenttiin saakka.
Karalla on repertuaarissaan liipaisinherkän sormen, erilaisten aseiden ja temppujen ohella niin väistö, grindaaminen, seinärullailu (wall ride) kuin ajan hidastaminenkin. Kikkailu tulee tarpeeseen, sillä parin ensimmäisen kentän jälkeen vaikeustaso nousee, ja areenoilla alkaa olla melkoisen hektistä. Kontrollit ovat kuitenkin niin viimeisen päälle hiotut, että tässä melkein rupeaa tunteelliseksi. Lisäksi vaikeustaso tuntuu olevan viritetty juuri sopivalle tasolle: Hengen lähtö on herkässä, mutta toisaalta pelatessa tuli kuoleman jälkeen välittömästi sellainen olo, että "tästä voi ja pitää suoriutua paremmin". Juuri tämän tasapainon ansiosta teos koukuttaa melko väkevällä otteella.
Kun ottaa huomioon, että kyseessä on Roll7:n ensimmäinen 3D-tuotos ja lähes jokainen ohjaimen nappi on käytössä, on suorastaan uskomatonta, miten valmiilta Rollerdrome tuntuu jo tässä vaiheessa. Onkin tunnustettava tässä lopuksi, että vaikken ole OlliOllien ylin ystävä, eikä studion muistakaan nimikkeistä ole liiemmälti kokemusta, teki Rollerdrome jo nyt suuren vaikutuksen. Uskallan väittää, että valmiissa tuotteessa on ainesta jopa vuoden peli -listauksien kärkikymmenikköön.
Rollerdrome julkaistaan PlayStation 4:lle ja 5:lle sekä PC:lle 16. elokuuta kuluvaa vuotta.
