Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Final Fantasy XIV:n lisäosat ovat keränneet tähän mennessä toinen toistaan korkeampia arvostelukeskiarvoja. Jos Square Enixin massiivimoninpelin marraskuussa julkaistava neljäs laajennus, Endwalker, haluaa jatkaa samaa kaavaa, on lopputuloksen loistettava yhtä kirkkaasti kuin pahaenteinen kuu Eorzean taivaalla. KonsoliFIN testasi lisärin ennakkoversiota kuuden tunnin ajan.

Pelin ohjaaja ja tuottaja Naoki Yoshida, tuttavallisemmin Yoshi-P, luonnollisesti vakuutteli ennen testisessiota esitetyssä, ennakkoon nauhoitetussa viestissään, että Square Enix on laittanut kaiken peliin varmistaakseen, ettei uusi lisäosa kalpene aiemman edessä.

Yoshida lupasi suuria. Hänen mukaansa Endwalker on pelin massiivisin lisäosa niin tarinan kuin pelattavan sisällönkin osalta. Esimerkiksi päätarinatehtäviä tulee olemaan enemmän kuin koskaan. Yoshidan mukaan pelkkä laajennus tarjoaakin enemmän pelattavaa kuin perinteiset yksinpelattavat roolipelit, mikä kyllä on helppo uskoa jo edeltävien lisäripakettien perusteella.

Square Enixin mukaan nyt testattu versio Endwalkerista on vielä kehityksessä ja jonkinlaiset muutokset sisältöön ovat todennäköisiä.

Kaikista mahdollisista summoneista Fandaniel valitsi... minkä?!

Eräänlainen testisession kohokohta oli uusi The Tower of Zot -luolasto, joka on tarinassa yksi Fandanielin kuolemantorneista. Dungeon oli varustettu hyvin perinteisesti kolmella bossilla ja roskavihollisilla näiden välissä. Esteettisesti luolasto on juuri niin karmea kuin kuolemantornilta voi odottaakin, varsinkin sisäpuolelta.

Trustin eli NPC-ryhmän kanssa läpäiseminen sujui muitta mutkitta, tiimin jäsenet kun ystävällisesti ohjasivat minut kaikkien mekaniikkojen läpi. En kuitenkaan huomannut ryhmäläisten tekoälyssä ainakaan vielä suurta eroa aiempaan, vaikka Square Enix kertoikin kehittävänsä sitä lisäosan myötä.

Sitten taas varsinaisen pelaajaryhmän voimin ”Duty complete” -tekstin saaminen lävähtämään ruudulle vaati… hieman... enemmän aikaa ja vaivaa. Dungeon oli tosiaan huomattavan vaikea, varsinkin porukalle, joka vielä osittain totutteli uusiin hahmoluokkiin ja skilleihin. Lopulta paljon väistelyä ja vikkeliä jalkoja vaatineet viimeiset bossit, aiemmista osista tutut, todella tyhmän näköiset The Magus Sisters -summonit, kaatuivat maahan. Tämän huipputaidonnäytteen voi tarkistaa yllä olevalta videolta.

Bossitaistelut olivat siis sopivan haastavia ja mielestäni miellyttäviä. Viimeisen taistelun lisäksi mieleeni jäi erityisesti myös toisen bossin mekaniikka, jossa monen kopion keskeltä pitää löytää alkuperäinen vihollinen sen perusteella, mikä kopioista tanssii ja mikä nököttää paikallaan.

Pelitoimittajista, -tubettajista ja -striimaajista koostuneen testaajajoukon Discord-keskustelussa oltiin varsin yksimielisiä siitä, että The Tower of Zotin läpäisy oli paikoin haastava kokemus.

Parannatko haavat vai vietkö sielunkin mennessäsi?

Endwalkerin mukana pelattavaksi saapuu myös kaksi uutta hahmoluokkaa, DPS-rooliin kuuluva reaper ja parantajien valikoimaa laajentava sage.

Testisession perusteella reaper vaikuttaa monilta osin mekaniikoiltaan samankaltaiselta muihin DPS-luokkiin verrattuna. On single target- ja AoE-komboja sekä kaksi erillistä gauge-mittaria, jotka täyttyvät tiettyjä skillejä käyttämällä. Näitä mittareita voi sitten tuttuun tapaan hyödyntää tiettyjen voimakkaiden skillien aktivoimiseksi. Reaperin hyökkäykset ovat vähintäänkin näyttäviä, ja edgy-asteikko paukahtelee uusiin lukemiin synkän avatar-apurin ilmestyessä paikalle.

Sage taas on barrier-parantaja, ja täten keskittyy käyttämään muita pelaajia suojaavia skillejä varsinaisen healaamisen lisäksi. Sagea en pysty valitettavasti vertaamaan aiempaan, koska parantajilla en ole toistaiseksi peliä pelannut.

Reaperin tyylikkäät animaatiot eivät ainakaan huonontaneet pelikokemusta.

Uusien hahmoluokkien lisäksi myös vanhoihin on tehty enemmän tai vähemmän muutoksia. Rajuimman käsittelyn saa summoner, joka kehittäjien mukaan tulee olemaan melkein kuin uusi hahmoluokka. Ja siltä se vähän tuntuikin. Summoner pystyy vastaisuudessa kutsumaan avukseen enemmän varsinaisia primal-jumalia muistuttavia olentoja, jotka taas mahdollistavat erilaisten skillien käyttämisen. Shadowbringersissä summonerin rotaation ajoitus nojasi myös vahvasti sen kahteen DoT-loitsuun, mutta Endwalkerissa ”dotit” on poistettu kokonaan.

Esimerkiksi oma pää-jobini, ninja, taas saa uusia taitoja, jotka ovat sidoksissa vanhoihin skilleihin. Merkittävänä muutoksena kaikki hahmoluokat saavat parannuksen, jonka myötä ranged-iskut eivät enää katkaise melee-komboa.

Uusien jobien ohella pelattavaksi tuodaan myös jäniskorvaisen viera-rodun miehet. Monien odottamiin, mutta toisaalta kiisteltyihin, pupupoikiin pääset tutustumaan tarkemmin tämän artikkelin ja sen videoiden avulla.

Värivarkaus!

Luolaston lisäksi session aikana päästiin tutustumaan lisäosan pääkaupunkiin Old Sharlayaniin sekä kahteen alueeseen, Thavnairiin ja Garlemaldiin. Kaikki kolme kohdetta olivat keskenään hyvin erilaisia, ja varsinkin kaksi jälkimmäistä kontrastoivat monelta osin varsin rankasti toisiaan.

Garlemald on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimman oloisista alueista koko pelissä, niin visuaalisesti kuin tunnelmaltaankin. Pelkkä lyhyehkö vierailu sai minut erittäin kiinnostuneeksi alueesta ja sen tarjoamasta tarinasta.

Koko alue suorastaan kirkuu masentuneisuutta ja epätoivoa tuhoutuneine kaupunkeineen ja lumen peittämine maastoineen. Garlemaldin keisarikunnalle ominaisesti alue pitää sisällään tavallista urbaanimpaa laitteistoa. Nykyään entisen kaupungin kaduilla lojuu kärähtäneitä autonpuolikkaita, ja löytyipä maan alta jopa pysähtynyt metrokin, asemineen päivineen.

Thavnair ja sitä asuttavat matanga-norsuihmiset taas antavat selkeän itämaisen säväyksen. Kauttaaltaan mustavalkoisesta Garlemaldista varastetut värit löytynevät kaikki täältä. Lähestulkoon järkyttävän monivärinen Thavnair on kuitenkin, erityisesti rantojensa osalta, miellyttävää katseltavaa. Alue ei silti ole ainakaan itselleni niin silmiinpistävän erilainen tai mielenkiintoinen kuin moderni Garlemald, vaan muistuttaa tyyliltään pelin aiemmista alueista.

Pääkaupunki Old Sharlayanista saatiin eräänlaista esimakua jo pelin ensimmäisessä lisäosassa, Heavenswardissa, kun päähahmojoukko matkasi toiseen saman väen rakentamaan kaupunkiin. Ymmärrettävästi kaupungit muistuttavat visuaalisesti toisiaan, joten oli helppo arvata, mitä on luvassa tässä nyt vasta pelaajille avatussa sivistyksen kehdossa.

Aikaisempiin suurkaupunkityylisiin pääkaupunkeihin verrattuna uusin tulokas on selkeästi pienemmän paikkakunnan oloinen, vaikka varsinaista pelattavaa pinta-alaa tuntuukin olevan suunnilleen saman verran. Tämä yksityiskohta tietenkin sopii hyvin kuvaan ottaen huomioon kyseisen yhteisön suljetun luonteen. Ulkonäöltään kylä muistuttaa silmääni pelaajien käytössä olevia asuinalueita yksittäisine kotitaloineen, mikä antaa vaikutelman paikasta, jossa todella asuu ihmisiä.

Old Sharlayanissa päästään viimein vierailemaan maailmankuulussa Studium-koulussa, jonka oppilaita monet pelin oleelliset hahmot ovat menneisyydessään olleet. Eikä siinä vielä kaikki: Kaupunkivierailun kohokohtana jokainen pääsee astumaan itse Alphinaudin ja sen toisen kaksosen lapsuudenkotiin, jossa on huikeat itsestään aukeavat lasiovet toisen kerroksen parvekkeelle. Testin aikana kyseinen parveke todettiin erinomaiseksi pelaajien tapaamispaikaksi.

Testauksen aikana kuultu musiikki vaikuttaa olevan linjassa pelin aiemman tarjonnan kanssa. Kappaleet sopivat erinomaisesti omien alueidensa teemaan ja tunnelmaan. Kuten tähän sisällytetyltä videolta voi kuulla, on pomotaistelujen musiikki palannut takaisin perinteisempään verrattuna Shadowbringersin poikkeuksellisen moderniin, ja makuuni kokonaisuutena parempaan, biisiin.

440 miljoonaa HP:ta on liikaa

Vuosien kuluessa pelin erinäisiä numeroarvoja on luonnollisesti pitänyt jatkuvasti nostaa hahmojen kokemustasojen tahdissa. Nostaminen on aiheuttanut esimerkiksi vihollisten HP-arvojen paisumisen liiallisuuksiin: kehittäjien mukaan suurten numeroarvojen laskentaprosessit ovat niin kuormittavia, että niistä aiheutuu bugeja.

Yksi Endwalkerin mukanaan tuomista uutuuksista on sen vuoksi niin sanottu ”stat squish” eli kaikkien taisteluihin liittyvien numeroarvojen madaltaminen. Osa pelaajakunnasta on ollut huolissaan tulevasta muutoksesta. Yoshidan mukaan syytä huoleen ei pitäisi olla: vastustajien HP-määrä laskee suhteessa yhtä paljon kuin pelaajien tekemän vahingon määrä, joten tasapaino pysyy ennallaan.

FFXIV:llä menee nyt lujaa.

Samanlaista numeroarvojen säätämistä on tehty jo useamman kerran ainakin eräässä World of Warcraftissä, jossa se on vastaavista vakuutteluista huolimatta aiheuttanut ongelmia, joten pelaajien huoli ei ole tuulesta temmattu. Muutoksen vaikutuksia FFXIV:n vanhempien lisäosien sisältöön ei session aikana vielä päässyt testaamaan.

Myös levelauskokemus muuttuu. Hahmon tason nostamiseen tarvittavaa kokemuspistemäärää ja samalla siihen kuluvaa aikaa tullaan säätämään kauttaaltaan alaspäin. Tämän myötä myös lisä-jobien levelaaminen nopeutuu. Sen sijaan ainakin teleport-pikamatkustuksen käyttömaksuja nostetaan kaikkien alueiden osalta. Tähän syynä on halu vähentää inflaatiota ja tasapainottaa pelin sisäistä talousjärjestelmää.

Viimein finaalissa, mutta ei lähelläkään loppua

Monet pelaajat ovat ylistäneet nykyisen Shadowbringers-laajennuksen tarinaa koko Final Fantasy -sarjan parhaaksi – enkä yhtään ihmettele miksi. Vaikka en itse ole pelannut montaakaan sarjan osaa, on Shadowbringers tarjonnut minulle luultavasti parhaan tarinakokemuksen koko pelaamisurani aikana. Käsikirjoittajat onnistuivat tuomaan monta vuotta rakennettuun kokonaisuuteen yllättäviä ja järisyttäviä käänteitä, jotka eivät kuitenkaan tuntuneet halvoilta, vaan loksauttivat palaset hienosti paikoilleen.

Pelaajille on tähän mennessä kerrottu peruspelistä, A Realm Rebornista, lähtien yhtenäistä tarinaa, joka on poikennut erinäisille sivujuonteille lisäosien aikana. Kuten aiemmin on kerrottu, Endwalkerin päätarinan on tarkoitus saattaa tämä pitkä, vuonna 2013 alkanut matka viimein päätökseensä. Tulevan lisäosan ensimmäinen 6.1-patchi aloittaa jo ihan uuden tarinan, joka jatkuu näillä näkymin hamaan tulevaisuuteen. Tiedot uudesta tarinasta ovat toistaiseksi täysin hämärän peitossa.

Mitään varsinaisia tehtäviä emme päässeet ennakkoversiossa suorittamaan. Alkupuheessaan Yoshida ohjasi osallistujia kuitenkin pohtimaan, mitä kaikkea tarinassa voisi missäkin paikassa tapahtua. Tämän innoittamana esimerkiksi mietiskelin, mikä merkitys on Garlemaldissa pienellä piilossa olevalla luolalla, jonka sisällä majailee tuntematon ihmisjoukko. Entä mitä tapahtuu Thavnairin kalliolouhoksella tai pienessä poukamassa pikku purtiloineen? Alueiden yksityiskohdat onnistuivat herättelemään mielikuvitusta.

FFXIV:llä menee nyt lujaa. Hiljattain ennen testitapahtuman alkua oli varmistunut, että tehtyjen käyttäjätilien määrä on yltänyt huikeaan 24 miljoonaan. Tämä mitä todennäköisimmin sisältää siis myös ilmaiset kokeilutilit. Yoshidan mukaan peli on myös Square Enixin tuottoisin nimike tähän mennessä, mikä on varsin ymmärrettävää. Kuuluuhan peliin jo tällä hetkellä kolme erikseen ostettavaa lisäosaa, ja lisäksi se pyörii kuukausimaksulla ja melkoisen valtavalla mikromaksukaupalla.

Ennakon perusteella menestykseen johtanut tasainen laatu voi hyvinkin saada jatkoa, mutta lopullista totuutta voi alkaa selvittää vasta, kun Endwalker ilmestyy 23. marraskuuta.

Kirjaudu kommentoidaksesi

Studiot: 
Julkaisijat: 
Henkilö: