Marvel's Mutant Insurrection on nopeatempoista hupia, joka kärsii ähkystä
Marvelin mutantit ovat erikoinen lisenssi sovittaa lautapeliksi. Nopeatempoinen fantasiatoiminta kuitenkin tuntuisi olevan enemmän kotonaan esimerkiksi konsolipelien puolella. Ehkä Magneton ja Xavierin välinen kahakka sopisi vaikka Risk-tyyliseksi strategiaksi. Mutta mitäpä minä näistä tiedän, sillä Marvel's Mutant Insurrection on pirun hauskaa toimintaa, joka kärsii korkeintaan heikoista ohjeista ja pienoisesta ähkystä, kun kaikkea on pitänyt änkeä mukaan yhteen peliin.
Perusasetelma on yksinkertainen, mutta koukuttava. Pelaajat valitsevat itselleen yhden tunnetuista mutanttisankareista, jonka jälkeen lähdetään Cerebron avulla etsimään pahiksia rökitettäväksi. Maailmankartta on kuitenkin piskulainen sekoitelma kortteja ja merkkareita, mikä syö hitusen tunnelmaa. Tähän olisi kaivattu todellisen massiivista pelilautaa ja proppeja, mutta aina ei voi kaikkea saada. Kun kortit on lyöty pöytään katsotaan miten korkealle kaaosmittari nousee. Vaikeustasosta riippuen meno lähtee käyntiin nollasta ja nousee aina kymppiin asti, jolloin yhteiskunta heittää häränpyllyä ja pahuus voittaa. Tavoitteena on porukalla käydä pistämässä Magneton jengiä pataan sellaista tahtia, että ihmiskunta ei pahemmin hätkähdä muutamasta sortuneesta suurkaupungista.
Tähän heitetään mukaan vielä kaverisysteemi, jossa tietyt paritukset ja vähemmän tunnetut avittajat voivat antaa sankareilla bonuksia, niin johan on sopassa aineksia. Ensimmäiset muutamat kierrokset menivätkin ihmetellessä miten kokonaisuus toimii, eikä heikko ohjekirja oikeastaan auttanut asiaa. Onneksi Youtube tarjoilee erinomaisen peliohjeen, jota suosittelen varauksetta kaikille. Kunhan alkukankeudelta päästiin, Mutant Insurrection otti tuulta alleen eikä huville näkynyt loppua.
Hahmojen mättöspesiaalit hoidetaan täysin noppien varassa, mutta systeemi on yllättävän armollinen ainakin alkuun. Mitä enemmän sankareita tähtää yhteen lokaatioon, sen nopeammin myös tilanne on yleensä hoideltu. Mutta tilanteissa pitää olla pelisilmää mukana, sillä tiettyjen vihollisten huomiotta jättäminen voi helposti nostaa kaaosmittaria täysin yllättäen. Jos joku sankareista kaatuu toiminnan aikana, hänet poistetaan pelistä ja uusi hahmo kirjavasta joukosta ottaa tämän paikan. Kertaakaan ei tunnu siltä, että hävinnyt pelaaja joutuu katkolle tai kärsimään, mikä pitää koko peliryhmän iloisena.
Marvel's Mutant Insurrection on ilahduttava yllätys sarjassa, jolta en odottanut paljon. Kaverien kanssa pelattuna se on oivaa viihdettä jopa sarjakuvia lukemattomille. Mutta niille jotka tuntevat Xavierin lahjakkaiden lasten koulun oppilaat hyvin, Mutant Insurrection tarjoilee sitä parempaa pöytälarppaamista, mitä tällä hetkellä on saatavilla.
Star Wars: Outer Rim on taivaallista hupia avaruusoopperasta pitäville
Star Wars kääntyy harvoin onnistuneesti peliksi. Jokaista Knights of the Old Republic -mestariteosta vastaan on tusinan verran Phantom Menace -tasoisia räpellyksiä. Sama pätee lautapeleihin siinä mittasuhteessa, että odotukseni tämän kanssa olivat alhaiset. Mikä yllätys siis, että Outer Rim ei ainoastaan ole erinomainen Star Wars -tuote, se on yksi parhaista lautapelikokemuksista vuosiin.
Pelaajat valitsevat hahmokseen joko tunnettuja salakuljettajia tai laajemmasta universumista tutun palkkionmetsästäjän. Tavoitteena on saavuttaa mainetta ja mammonaa ympäri tunnettua galaksia tavalla tai toisella. Siinä koko peli sen nautittavassa yksinkertaisuudessaan. Pintapuolisesti luulisi, että tämä tarkoittaa myös sisällön olevan langanlaihaa, mutta kokonaisuus on kaikkea muuta. Sen sijaan yksinkertainen on kaunista, ja Outer Rim panostaa pelattavuuteen turhanpäiväisten mekaniikkojen ylitse.
Hahmot liikkuvat suhteellisen lineaarisella laudalla etsien uusia keikkoja tai mahdollisuuksia aiheuttaa kaaosta. Omasta jengistä voi pettää miehistöä ja muiden pelaajien kimppuun pystyy usuttamaan palkkionmetsästäjiä, jotka menevät sinne mistä löytyy eniten kahisevaa. Kaiken tämän ohella tarjoillaan tuhottomasti mahdollisuuksia roolipelata viekasta konnaa yhdessä parhaimmista pop-kulttuurin tarjoamista maailmoista. Sankareita ja konnia löytyy laidasta laitaan, niin alkuperäisestä trilogiasta sarjan itsenäisiin spin-offeihin saakka. Jokaisella hahmolla on omat taitonsa ja tavoitteensa, mikä takaa jokaisesta pelikerrasta hieman erilaisen. Ellei sitten ole todellinen pelimies ja opettele kantapään kautta yhden konkarin taidot.
Oikeastaan ainoa heikkous, joka pelissä iskee silmään heti alkutekijöiksi on sen koko. Lauta on puoliympyrän muotoon väännetty pala galaksia ja sen ympärillä pyörivät merkkarit mittaavat tapahtumia ja mainetta kierros kierrokselta. Ongelmana onkin, että lauta on tuhottoman iso ja vaikean kokoinen aseteltavaksi, joten pienellä pöydällä pelaaminen ei onnistu. Varsinkin jos pelaajia on laudan sallima maksimimäärä. Kun mukaan heittää vielä kortit ja nopat, alkaa tila täyttyä entisestään.
Mutta jos pöytätila ei ole haittana, Outer Rim on helppo suositeltava kaikille Star Wars -faneille. Sen yksinkertainen pelattavuus, nopea tempo ja erinomaisen mukaansatempaava toiminta takaavat viihdettä tuntitolkulla. Itse en malta odottaa seuraavaa kertaa, kun pääsemme tähtien tuolle puolen onnea etsimään.
Star Wars: Unlock! on kotona pelattava pakohuone, joka huvittaa kertaalleen
Heti alkuun on myönnettävä etten ole pakohuonepohjaisten pelien ystävä, joten kokemukseen kannattaa suhtautua varauksella. Minusta niiden pulmat ovat harvoin kiinnostavia ja liian usein ovat joko aivan liian helppoja, tai sitten niin epäselviä ratkaisuiltaan ettei niitä voisi edes ratkaista loogisesti. Pahimmat näistä ovat erityisesti piilotettujen numeroiden tai sanojen tehtävät, jotka saattaisivat ajaa jopa Gandhin väkivallan partaalle.
Näin ollen Star Wars: Unlockin alkaessa heti alkuunsa piilotettujen esineiden etsinnällä olin aika valmis jättämään kokonaisuuden sikseen. Onneksi kuitenkin meno alkoi parantua tästä lähestulkoon saman tien.
Star Wars: Unlock! tarjoilee kolme erilaista skenaariota, joissa jokaisessa pelaajien tehtävä on kerätä tarpeellista tietoa ympäristöstään ennen lopullista pakoreissua. Kaksi ensimmäistä ovat elokuvistakin tuttuja tilanteita. Ensimmäinen luo uudelleen Hoth-planeetan evakuoinnin, kun kapinan jäsenet yrittävät päästä pakoon imperiumin joukoilta hyisen pakkasen keskellä. Toisessa taas paetaan valtaisan tähtihävittäjän selliosastolta. Sarjan viimeinen on yllättävin ja porukan hauskin, sillä siinä päästään pitkästä aikaa imperiumin kenkiin etsimään lisätietoja kapinallisten toiminnasta Jeddhan kaupungissa.
Tehtävät itsessään eivät ole päätä huimaavia ja kokonaisuutta vaivaa tietty päämäärättömyys. Välillä käänteet ovat suoraan galaktisen oopperan henkeen sopivia jännäreitä, mutta liian usein ratkottavat ongelmat voisivat kääntyä ihan mihin tahansa pakohuoneeseen vain esineiden nimiä muuttamalla. Moni voi näistä innostua ihan puhtaasti kahden kivan asian sekoituksena, mutta itselleni vastaavat tilanteet aiheuttavat näppyjä. Hyvän lisenssipelin tekeminen on vaikeaa puuhaa, eikä sellaista luoda vain länttäämällä tuttuja logoja ja hahmoja eri sijainteihin. Seikkailujen taso myös heittelee rankasti. Kaksi ensimmäistä on listattu helpoiksi, mutta ne oikeastaan tuntuivat tutoriaaleilta koko sarjalle. Kolmas taasen oli ajoittain niin epälooginen pelattava, että sen "keskivaikea" vaikeustaso tuntui suoranaiselta piruilulta pelaajia kohtaan.
Unlock! on myös muiden kotona pelattavien pakohuoneiden lailla täysin riippuvainen kännykän applikaatiosta, joka syö tunnelmaa entisestään. Yksi lautapelien tarkoituksista on nauttia maailmasta ilman lisäteknologiaa, eikä heikosti koodattu applikaatio tarjoile valtavaa lisäarvoa pelille.
Jos pakohuonepelit ovat kuitenkin oma intohimo ja Star Wars maistuu missä muodossa tahansa, on Star Wars: Unlock! varmasti mukava lisä sateisia syyspäiviä piristämään. Se vaatii hieman enemmän myönnytyksiä kuin olen itse valmis antamaan, mutta reilun kolmenkympin korttipelinä siltä on vaikea vaatia enempää. Varsinkin bilepelinä luulisi tästä kehkeytyvän varma hitti kasuaalimmallekin porukalle.
