Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koko pelisarja (Andromedaa ei lasketa) on nyt kauniimpi, sujuvampi ja eheämpi kuin koskaan. Värimaailma on huomattavasti eläväisempi, ruudunpäivitys sulavaa ja alkuperäisen trilogian aikana julkaistu ladattava lisäsisältö on osana kokonaisuutta. Pari pientä poikkeusta tosin löytyy, kuten ykkösosan Pinnacle Station.
Lisäksi kolmososan moninpeli puuttuu kokonaan, sillä Bioware halusi keskittyä ensisijaisesti yksinpeliosion modernisointiin. Keväällä tekemässäni ennakossa kävin hiukan tarkemmin läpi kokoelman teknisiä ominaisuuksia. Huhuja moninpelin tuomisesta jälkikäteen velloo kuitenkin edelleen ympäri nettiä, joten fanit saattavat saada haluamansa hieman myöhemmin.
Avaruusseikkailu 2183
Jos olet sattunut elämään kiven alla, koetan summata pelisarjan pähkinänkuoressa. Mass Effect on vuoteen 2183 sijoittuva tieteistoimintaroolipeli, joka julkaistiin alun perin Xbox 360:lle vuonna 2007. Star Wars: Knights of the Old Republicin ja Jade Empiren kaltaisista nimikkeistä tunnettu kanadalaisstudio Bioware otti tehtäväkseen siihen mennessä suurimman projektinsa, josta kehkeytyi lopulta jopa edelläkävijä kokonaiselle peligenrelle.
Pelaaja astuu joko mies- tai naispuolisen komentaja Shepardin saappaisiin, josta on määrä tulla koko universumin sankari (tai antisankari, riippuen siitä, millä tyylillä pelaat). Ilmestyessään Mass Effect keräsi kosolti kehuja muun muassa loistavasti kerrotusta tarinastaan. Pelisarjaa kirjoittamassa olleet Mac Walters ja Drew Karpyshyn loivat eepokseen todella kattavan universumin, joka ei rajoittunut pelkästään peleihin, sillä sarjasta nähtiin niin novelleja kuin Dark Horsen tekemiä sarjakuviakin. Legendary Pictures ja Warner Bros. hankkivat leffaoikeudet vuonna 2010, mutta projektista ei lopulta koskaan kehkeytynyt mitään. Vaikkei Hollywood-leffaa saatukaan, näki anime-elokuva Mass Effect: Paragon Lost kuitenkin päivänvalon joulukuussa 2012.
Mass Effect -pelisarjan loistava dialogi ja haarautuvat juonipolut luontevine ihmissuhteineen hämmästyttävät positiivisesti vielä tänäkin päivänä. Erityisesti hahmojen inhimillisyys on jotain ainutlaatuista, sillä pelaajan roolissa pystyy helposti vaistoamaan heidän vahvuutensa, heikkoutensa, huumorintajun sekä myöskin epävarmuuden. On uskomatonta, miten itsestäänselvyytenä sitä tuolloin ottikaan laadukkaan käsikirjoituksen.
Jumalallista avaruusoopperaa
Yksikään megaeepos ei pärjää ilman onnistunutta musiikkimaailmaa, eikä tarvitsekaan, sillä Mass Effect vastaa tässäkin asiassa huutoon. Pääsäveltäjänä kahdessa ensimmäisessä osassa toiminut Jack Wall teki kerrassaan mestarillista työtä yhdistäen vahvasti Blade Runner -tyylisiä syntetisaattoreita sinfoniaorkesterin soittamaan paatokseen, joiden avulla oli tarkoitus luoda seikkailuun niin tutkimisen ilosta syntyvää ihastelua kuin tuntemattomuudesta syntyvää pelkoakin. Sanoisin, että Mass Effect -trilogian ääniraita on ehkä yksi onnistuneimmista kautta aikojen.
Sarjan edetessä syntetisaattorit vähenivät ja sinfoniaorkesterin soittama elokuvamainen pauhu tuli yhä enemmän tilalle. Kolmososaan mennessä Wall jatkoi matkaansa eteenpäin kohti muita projekteja, mutta tämä ei näkynyt laadussa, sillä säveltäjätiimi pysyi muutoin pitkälti samana koko trilogian ajan.
Pelillisesti ensiosa on luonnollisesti kestänyt heikoiten aikaa, joskin nykymuodossaan se on ehdottomasti mainettaan parempi. Ikä näkyy eniten puolityhjässä Citadelissa, jossa ihmisiä möllöttää hyvin satunnaisesti siellä täällä, eivätkä he varsinaisesti näytä elävän osana kaupunkia.
Alkuperäistä vaivanneet tekniset yskähdykset ovat puolestaan nyt tipotiessään, ja ennen kaikkea Mako-ajoneuvoa pystyy nyt jopa ajamaan ilman hampaidenkiristelyä! Renkailla varustettu pomppulinna on siis päivitetty onnistuneesti nykypäivään.
Vaikka toiminta ei ole samalla tasolla muiden osien kanssa, on tutkiskelu ja samoilu suhteellisen rentouttavaa puuhaa. Edellä mainittu loistava käsikirjoitus mahdollistaa sen, että seikkailun parissa viihtyy kaikesta huolimatta helposti lopputeksteihin saakka. Suosittelen vielä ystävällisesti vääntämään vaikeustason normaalilta tasolta pykälän korkeammalle, sillä sujuvoitettujen kontrollien ansiosta toiminta tuntuu muutoin jopa liiankin helpolta.
Muistutan vielä, että Shepardin tehdyt valinnat myös seuraavat häntä läpi koko trilogian, joten siinäkin mielessä matka kannattaa kokea alusta saakka. Ensiosa on myös selkeästi lyhin, virtaviivaisesti pelattuna noin 15–17 tuntia.
Keskiössä keskiosa, eli paras osa
Alun perin vuonna 2010 ilmestynyt Mass Effect 2 heittää pelin alkajaisiksi heti sellaisen kierrepallon, että mikäli olet onnistunut välttämään juonikuviot onnistuneesti tähän päivään saakka, en paljasta yllätystä. Joka tapauksessa ”kakkosmässy” parantaa jokaisella osa-alueella mittavasti ja tarinankerrontakin lisää kierroksia mukavasti. Toiminta on nyt huomattavasti ytimekkäämpää, ja vaikka kentät ovat melko lineaarisia, on taistelutantereilla sotiminen edelleen mielekästä.
Shepardin ohjaamisen lisäksi tiimin kontrollointi on toteutettu melko näppärästi. Tekoälyn ohjaamana kaverit osaavat myös toimia suhteellisen loogisesti, mutta määräily kannattaa, sillä se tuo mukavasti lisää taktisia elementtejä taisteluun. Haastavammilla vaikeustasoilla tovereiden oikea-aikainen kontrollointi on käytännössä elinehto.
Mass Effect 2 sujuvoittaa myös planeettojen tutkiskelua. Planeettojen pinnoilta kaivetaan materiaaleja tällä kertaa pelaajan ohjastamien antureiden avulla. Resursseja tarvitaan, jotta Shepardille ja muulle miehistölle saadaan kyhättyä muun muassa parempia varusteita. Pinnalle mennään pööpöilemään Makon kera vasta sitten, kun tehtävä näin sanoo.
Normandy-aluksesta voi puolestaan loppua ensi kertaa myös bensa, joten pelaaja joutuu satsaamaan litkuun laittamalla rahaa tiskiin omasta pussistaan. Kyseinen pelillinen ratkaisu ei välttämättä lisää peli-iloa, mutta sen kanssa oppii elämään.
Pienistä nillityksistä huolimatta Mass Effect 2 on edelleen loistava peli ja sarjansa paras osa. Aikaa kului itselläni noin 30 tuntia, mutta joka nurkan koluajilla kestää taatusti vielä reilusti pidempäänkin.
Aika meidän tullut on
Vuonna 2012 ilmestynyt Mass Effect 3 jatkaa suoraan siitä, mihin edeltäjä jäi niin tarinallisesti kuin pelillisestikin. Biowarella oli aikoinaan massiiviset paineet saattaa trilogia onnistuneesti loppuun, joten perusasioiden äärellä pysyminen oli hyväksyttävää. Pelinä kolmososa on tuttuudestaan huolimatta mainio, joskin seikkailun saattaminen päätökseen vetää mielen jopa vähän matalaksi. Hyvästejä kun ei millään haluaisi kamuille jättää.
Mass Effect 3 herätti aikoinaan kosolti vihaa vähäeleisen lopetuksensa ansiosta. Remasteroidussa versiossa niin sanottu ”Extended Cut” on nyt virallisesti osana kaanonia, joten vähäeleisyydestä ei tarvitse ainakaan samalla tavalla enää murehtia. Sanonta kuuluu, että ”ei matka tapa vaan seura”, joten suosittelen lämpimästi käymään myös mukana tulevat lisäsisältöseikkailut läpi, erityisesti Leviathanin. Ne kun pidentävät reissua ja syventävät tarinaa melkoisesti. Viimeinen osa jää muuten eittämättä vähän laihaksi ja teemansa vuoksi jopa masentavaksi kokemukseksi, vaikka kestoa onkin reippaasti.
Hei mennään tsiigaan avaruuden ikkunaa
Kaiken kaikkiaan Mass Effect -trilogia on hämmästyttävän eheä ja sisältörikas paketti, joka varsinkin nykymuodossaan kestää suvereenisti ajan hammasta. Tuotantoarvoista kertoo paljon se, että näyttelijöiden joukosta voi bongata jopa Hollywood-tähtiä, kuten Lance Henriksenin (Admiral Hackett), Seth Greenin (Joker) ja Carrie-Anne Mossin (Aria T’Loak). Kirkkaimpana tähtenä loistaa kuitenkin Martin Sheenin näyttelemä Illusive Man, joka vetää kerrassaan upean roolisuorituksen. Erityismaininnan ansaitsee myös aina yhtä loistava Jennifer Hale, joka antaa äänensä naispuoliselle Shepardille.
Mitä Mass Effectistä voi enää sanoa, mitä ei ole vielä sanottu? Se on ainakin täysin käsittämätöntä, että Bioware sai aikoinaan jatko-osat reilussa parissa vuodessa ulos. Tekijätiimin hyvinvoinnin hintaa voi vain arvailla.
Oli miten oli, Mass Effect -saaga on joka tapauksessa henkilökohtaisella tasolla yksi kaikkien aikojen suosikkisarjoistani. Vaikka et itse genren ystävä olisikaan, suosittelen silti lämpimästi kokeilemaan tuotosta. Hahmonkehitys on koko trilogian ajan melko simppeliä ja räiskintä suhteellisen suoraviivaista, joten ei tarvitse olla välttämättä genren suurkuluttaja pitääkseen pelistä. Uudelleenpeluu osoitti ainakin omalla kohdallani, että sarjan tenho ei ole kadonnut mihinkään, vaan pikemminkin voimisti käsitystä sen poikkeuksellisuudesta.
Biowaren viimevuotisista tuotoksista voi olla montaa mieltä (köh, Anthem, köh), mutta onneksi Mass Effect -saaga on nyt helposti saatavilla, jotta siihen voi aina tukeutua.
Mass Effectiä on käsitelty vuosien saatossa aiemminkin ahkerasti sivustollamme. Ohessa aiemmat arviot:
Massiivisen vaikuttavaa avaruusoopperaa (Mass Effect)
Poliitikot... (Mass Effect 2, Xbox 360)
Prologin dilemma (Mass Effect 2, PlayStation 3)
