En ole aivan varma ahdistaako korona, vai tuntuvatko päivät vain yksi toisensa jälkeen hyvin samanlaisilta? Myös kehittäjät ovat huomanneet saman, sillä vuoden 2021 aikana on julkaistu poikkeuksellisen monta aikasilmukkamekaniikkaan perustuvaa peliä.

Syytän myös hieman Tenetiä, vuonna 2020 julkaistua Christopher Nolanin aikakikkailuelokuvaa. Räime oli loistava, ja lisäksi se demonstroi millaisia mahdollisuuksia ajan vääristely tarjoaa peleille.

Omstart, huomaamattomammin!

Toimintaa...

Kaikkein näkyvimmät esimerkit aikasilmukoinnista ovat kaksi vuoden mittaan julkaistua viiden tähden AAA-peliä: Deathloop ja suomalaisen Housemarquen Returnal. Molemmat kahmivat myös nimityksiä The Game Awardsissa, jossa Returnal valittiin vuoden parhaaksi toimintapeliksi. Deathloop taasen vei parhaan ohjauksen ja taideohjauksen palkinnot – peräti seitsemän muun nimityksen ohella.

Molemmat julkaisut ovat huikean häikäiseviä toimintapelejä. Päähenkilö Colt/Selene on juuttunut aikasilmukkaan, josta pakeneminen vaatii taitojen kerryttämistä ja hurmeista tykittelyä. Ja jos kuolo koittaa, on uusi yritys aina tarjolla. Tallentaminen on molemmissa peleissä rajoitettua, joten aivan lyhyistä sessioista ei kannata unelmoida.

On peleillä kuitenkin selketä eronsakin. Roguelitet ovat usein indiejulkaisijoiden heiniä, joten pitääköhän satunnaisgeneroitua AAA-selviytymispeliä kutsua sitten rogueheavyksi? Sellainen Returnal kuitenkin on: läpäisy vaatii taidon lisäksi hyviä tähtien asentoja, sillä läpäisy saattaa olla puolimahdotonta satunnaisgeneraattorin niin päättäessä.

Deathloopin lähestymistapa on vähemmän armoton ja enemmän deterministinen: tutkittava saari on jaettu neljään pienehköön kenttään, joista jokainen sisältää hieman erilaisia yllätyksiä neljänä pelattavana vuorokaudenaikana. Ennen silmukan nollautumista ehtii vierailla vain neljässä sijainnissa, joten seikkailun tuntua syntyy pohdiskellessa optimaalista liikkumisjärjestystä.

Molemmat julkaisut ovat ylivoimaisesti vuoden parhaimpiin kuuluvia pläjäyksiä, ja erityisesti Returnal on päässyt toimimaan yhtenä ankkuripelinä uusimman sukupolven PS5-konsolille.

Saman hahmon eri temporaaliset ilmentymät.

...soolotiimipeliä...

Hieman vähäisemmälle huomiolle ovat jääneet kaksi perin juurin erinomaista aikasilmukoilla toimivaa ammuskelupeliä: Lemnis Gate ja Quantum League. Niitä yhdistää varsin hyvä Steam-arvostelusuosio, todella tiivis ja hyvä meno, ajan vääristeleminen sekä valitettavan pienet pelaajamäärät. Molemmat ovat häkellyttävän samanlaisia, vaikka Quantum League on kuin Fortnite ja Lemnis Gate kuin vakavampi PUBG.

Molemmat pelit ovat melko areena-ammuskeluita, jossa pelaaja saa vihdoinkin tiimiinsä pelkkiä mieluisia pelaajia, useampaan kertaan itsensä. Perusidea on yksinkertainen: lyhyen toimintasprintin päätteeksi tuomari puhaltaa pilliin ja aika kelataan takaisin. Sama tilanne pelataan uudestaan siten, että edellisten syklien hahmot liikkuvat automaattisesti nykytaistelijoiden seassa.

Aikakikkailu mahdollistaa paradoksit, joissa vihollinen tuleekin tapettua, ennen kuin hän saa ammuttua edellisellä kierroksella liikkunutta vihollista. Tällöin aiemmilla silmukoilla kuollut hahmo voi esimerkiksi onnistua valtaamaan yllättäen maalialueen. Mielenkiintoista ja kreisiä! On harmillista, että kovinkaan moni ei löytänyt pelien riemuja, sillä niiden käyttäjämäärät lähestyvät nollaa.

Tunti turpaan, tai ainakin kaksitoista minuuttia.

...ja tarinaa

Scifielokuvat ja -sarjat sen tietävät: aikasilmukka on mielenkiintoinen kerronnallinen ratkaisu. Tunnetuin aiheen varassa toimiva elokuva on vuoden 1993 Päiväni murmelina, mutta sittemmin filmejä on tehty kymmeniä – aiheesta löytyy luonnollisesti myös Wikipedia-artikkeli. On ihanaa, että sama on vihdoin keksitty myös narratiivisissa peleissä.

Vuoden parhaimpiin peleihin kuuluu erikoinen, pääosin antiikin Roomaan sijoittuva The Forgotten City. Päähenkilö päätyy kummalliseen roomalaisten astuttamaan laaksoon, jossa hahmon päivä käynnistyy aina uudelleen. Lisäksi kaupungissa noudatetaan kultaisen säännön lakia, jonka mukaan yhdenkin rikkoessa lakia kaikki kuolevat.

Pelaajan tavoitteena on paeta laaksosta, mutta pian tarina saavuttaa melkoiset kerrostumat, joten kuusituntisen pelin haluaa kokea kaikilla herkuilla ja lopetusvaihtoehdoilla. Kehittäjätiimi on muutaman hengen kokoinen, ja kehitystyö käynnistyi Skyrimin modina, joten lopputulos on resursseihin nähden häkellyttävän upea.

Aivan yhtä hyvään lopputulokseen ei päässyt Twelve Minutes. Yleensä Annapurnan julkaisemat teokset ovat indielaadun takeita, mutta tällä kertaa vastaanotto oli ristiriitainen. Pariskunnan asuntoon murtautuu ryöstäjä, eikä tilanne pääty hyvin. 12 minuuttia myöhemmin aika kelautuu alkuun, jolloin mysteerimurtautujan taustoja voi lähteä avaamaan kierros kierrokselta. Hieno idea osoittautui harmillisen työlääksi seikkailukliksutteluksi.

Kirjaudu kommentoidaksesi

Pelikeskustelu