Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Vuoden 2020 lopulla sain käsiini ranskalaisen François Barangerin kuvittaman version H.P. Lovecraftin At the Mountais of Madness -pienoisromaanista. Kyseiseen teokseen oli painettu kauhukertomuksen alkupuoli, ja tarina päättyikin aika jännittävään kohtaan. Viime marraskuussa ilmestyi kirjakaksikon jälkimmäinen osa ja sain vihdoin tietää, miten retkikunnan koettelemukset hulluuden vuorilla oikein päättyvät.

Kauhunväristyksiä-blogissa käsitellään populaarikulttuurin kauhuteemaista tarjontaa.

At the Mountains of Madness kertoo Antarktikselle suunnanneesta retkikunnasta, joka tutkiessaan jäätikön salaisuuksia kokee monia kammottavia ja mieltä järkyttäviä asioita. Ensimmäisen osan päätteeksi sankarimme William Dyer ja hänen uskollinen apurinsa Danforth löysivät hyisten vuorten katveesta kadonneen, muinaisten olentojen asuttaman kaupungin. Harhailtuaan aikansa kivisessä rauniokaupungissa he saapuivat luolan suulle ja alkoivat askeltaa kohti hyistä pimeyttä.

Kirjakaksikon toisessa osassa koetaan kauhukertomuksen seitsemän viimeistä kappaletta, eli kappaleet 6–12.

It would be cumbrous to give a detailed, consecutive account of our wanderings inside that cavernous, aeon-dead honeycomb of primal masonry - that monstrous lair of elder secrets which now echoed for the first time, after uncounted epochs, to the tread of human feet.

Laskeutuessaan kohti tuntemattomia syvyyksiä kaksikko näkee ihmismielelle käsittämättömän kammottavia asioita. Miehet löytävät kadonneiden rekikoirien ja retkikunnan jäsenten runnellut ruumiit, ja päättelevät heidän kohdanneen karmaisevan kohtalon muinaisten olentojen kynsissä. Myöhemmin he törmäävät jättimäisiin, sokeisiin pingviineihin ja tajuavat, että kyseisten olentojen tarkoitus on toimia ravinnonlähteenä joillekin luonnottomille otuksille. Kauhistuneet miehet onnistuvat pakenemaan luolasta, mutta kaiken kokemansa vuoksi heidän mielensä ovat iäksi järkkyneitä.

The newly bred Shoggoths grew to enormous size and singular intelligence, and were represented as taking and executing orders with marvelous quickness.

Kuten Lovecraft illustrated by Baranger -taidekirjasarjaan kuuluva Call of Cthulhu sekä At the Mountains of Madness -teoksen ensimmäinen osa, myöskin tämä teos on ulkonäöltään ja sisällöltään varsin laadukas. Kuvitus on täysin omaa luokkaansa ja tarina taattua Lovecraftia. Ainoastaan kirjan suuri koko jäytää edelleen sieluani, sillä näin suurta teosta on hyvin hankala pitää käsissä saati lukea. Ymmärrän kuitenkin, että näin uskomattoman kaunis kuvitus tarvitsee runsaasti tilaa päästäkseen oikeuksiinsa.

For a second we gasped in admiration of the scene's unearthly cosmic beauty, and then vague horror began to creep into our souls.

François Barangerin kuvittama ja H.P. Lovecraftin kirjoittama At the Mountains of Madness eli Hulluuden vuorilla kutittelee varmasti jokaisen Lovecraft-fanin sisintä. Onneksi Barangerin teokset eivät jää tähän, vaan hän jatkaa kosmisen kauhun parissa myös tulevaisuudessa. Miehen Facebook-sivun mukaan hänen seuraava Lovecraft-projektinsa tulee olemaan Wilbur Whateley -nimisestä miehestä kertova The Dunwich Horror, eli suomeksi Dunwichin hirviö.

Kirjaudu kommentoidaksesi


<< Edellinen: Luulin haluavani tietää mitä teit viime kesänä, mutta Prime Videon surkea I Know What You Did Last Summer -sarja todisti luuloni vääriksi
>> Seuraava: Innolla odottamani American Horror Story Double Feature ja spin-off-sarja American Horror Stories olivatkin aivan kammottavaa kuraa