Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Non-Toxic hanke

Tasa-arvo ei ole vielä valmis, ainakaan pelialalla

Risto Karinkannan blogi

Maailma ei ole valmis, mutta voisi sitä ottaa edes pieniä askeleita sitä kohti.

Luovuutta ja ohjelmistotyötä yhdistelevällä pelialalla ei kuvittelisi olevan varaa tuhlata rajallista osaamispotentiaalia. On surullista, että monella alan työpaikalla keskittyminen töihin voi olla vaikeaa seksuaalisen häirinnän vuoksi. Me pelaajat ansaitsemme parempaa.

Reippaan tervehenkistä työkulttuuria ysäriltä.

Johtajuuden vaikea yhtälö

Sain aikanaan vinkin siitä, missä menee esimiehenä toimimisen nollataso: "Ole oma itsesi, äläkä koske ihmisten peppuihin." On kovin ikävää, että esimerkiksi Activision Blizzard on edelleen negatiivisilla leveleillä johtajuuden perusasioiden kanssa. On naurettavaa, että tällaisesta täytää puhua vielä 20-luvulla, sillä turvattomuuden tunteen vaikutus työtehoon alkaa olla jo varsin hyvin yleisessä tietoisuudessa.

Työpsykologiassa puhutaan niin sanotusta psykologisesta turvallisuudesta. Aikanaan Googlella tutkittiin massiivisen projektin voimin ikiaikaista kysymystä: mikä tekee hyvästä tiimistä hyvän? Onko kyse lahjakkaista yksilöistä, tiimin heikkojen lenkkien välttämisestä vai kenties jostain muusta avaintekijästä? Pitkän tutkimuksen jälkeen havaittiin, että tehokkaita tiimejä on todella erilaisia, mutta niitä yhdistää yksi tekijä: psykologinen turvallisuus.

Logiikka kulkee siten, että kun tiimin jäsenet kokevat olonsa turvalliseksi ja uskaltavat olla riippuvaisia muista, voivat he ottaa riskejä ilman pelkoa tyrmäyksestä tai muusta merkittävästä henkilökohtaisesta negatiivisesta palautteesta. Tämä johtaa positiiviseen kierteeseen, jossa ryhmän jäsenet uskaltavat luottaa toisiinsa, järjestäytyä keskenään tehokkaasti ja sen myötä tuottaa keskimääräistä korkeampia tuloksia. Häirintä ja machoilu syövät tämän luottamuksen pohjaa valtavasti.

Tämä Googlen muistio on jäänyt lukematta useammassakin pelistudiossa, kuten Activision Blizzardilla, Ubisoftilla ja Riot Gamesilla. En työskentele itse pelialalla, mutta nuorempana ehdin unelmoida työpaikasta jossain coolissa Blizzardin kaltaisessa studiossa. Nyt vaikutelma on kääntynyt täysin päälaelleen, sillä studioiden bro-meininki vaikuttaa sellaiselta, ettei aikuinen ihminen halua työskennellä moisissa menetettyä nuoruuttaan elävien machojen yhteisöissä.

Kyse ei ole pelkästään siitä, että maailman tulisi olla tasa-arvoisempi paikka. Näin pelialan suurkuluttajana minua harmittaa kovasti se, että jotain mahtavaa jää syntymättä, kun kehitystiimien energiaa joudutaan tuhlaamaan häirinnästä selviytymiseen. Kuten koulukiusaamisessa, työpaikkahäirinnässä kukaan ei voita. Jokainen juniorikoodari, joka päättää mainetekijöiden ja alan vaikutelmien vuoksi mennä kehittämään pelien sijaan taulukkolaskentaohjelmia on pois entistä upeammasta pelien täyttämästä maailmasta.

International Game Developers Associationin Developer Satisfaction Survey -kyselytutkimuksen tuloksia.

Näkökulma rapakon molemmilta puolilta

Osa ongelmista juontuu yhdysvaltalaisesta työkulttuurista, jossa työntekijöiden järjestäytymisaste ammattiliittoihin on melko matala, ja sen myötä myös suoja irtisanomista varten voi olla olematon. Suomessa työntekijöiden lakisääteinen suoja on aivan toisella tasolla ja isommat alan työpaikat kuuluvat lisäksi tyypillisesti Tietoalan työehtosopimuksen piiriin. Näiden suojien ansiosta häirintätilanteista valittamisen kynnys laskee, sillä vaikeita tilanteita ei voi Suomessa ratkaista irtisanomalla tai vaientamalla häirintää kokeneita ihmisiä – ainakaan yhtä helposti.

Sen sijaan Suomessa on ollut tapetilla yleisesti tunnettu naispuolisten pelaajien kokema häirintä. Onhan tämä nyt aivan käsittämätöntä, että ihmiset eivät saa pelata rauhassa. Tämä on ilmiö, jolta on helppo sulkea silmänsä. Puolet pelaajista on naisia, mutta sitä ei helpolla huomaa, sillä monet asettuvat neutraalin nimimerkin taakse suojellakseen itseään häirinnältä. Kehotankin jokaista kokeilemaan, miltä ammuskelupelien maailma näyttää feminiinisen nimimerkin kanssa.

Tähän loppuun vielä reipashenkistä Suomi-kuvan levittämistä Counter-Striken parissa. Jokainen meistä voi olla ennemmin osa ratkaisua kuin ongelmaa. Sovittaisiinko yhdessä näin?

Kirjaudu kommentoidaksesi