Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Alan Wake

Valon voimalla kauhuja vastaan

Alan Wake on varmasti odotetuin ja hypetetyin suomalaispeli vuosikausiin. Espoolaisen Remedy Entertainmentin magnum opus on ollut esillä eri pelimedioissa ainakin vuodesta 2005 lähtien. Pitkä odotus on viimeinkin ohi, ja Remedyn teos kannattaa hankkia kokoelmiin kahdesta syystä: kotimaisen peliteollisuuden tukemisen lisäksi Alan Wake on oikeasti laadukas videopeli.

Tieto lisää tuskaa

Alan Wake ei tarjoile pelaajille minkäänlaista moninpeliä, jolloin teoksen kertoma tarina on sille kaikki kaikessa. Tästä seuraa se, että pelikokemuksesta saa sitä enemmän irti, mitä vähemmän juonikuvioista tietää etukäteen. Tunnettu kirjailija Alan Wake kärsii inspiraation puutteesta ja saapuu vaimonsa kanssa syrjäiseen Bright Fallsiin. Seuraavana yönä käynnistyvät tapahtumat kuljettavat Wakea viikon ajan pitkin piirikuntaa, ja välillä mies epäilee jo omaa mielenterveyttään. Peli on jaettu kuuteen erilliseen jaksoon, jotka linkittyvät yhteen TV:n minisarjoja muistuttavalla tavalla. Kerronta tuo mieleen Stephen Kingin kauhuromaanit sekä TV-sarjan Salaiset kansiot. Yhtymäkohdat eivät ole sattumaa, sillä tarinan aikana viitataan moniin tunnettuihin kirjailijoihin ja elokuviin. Remedyn Max Payne käytti vuonna 2001 taitavasti hyväkseen elokuvien kliseitä, jotka kuitenkin tuntuivat uusilta ja tuoreilta pelin ympäristössä. Alan Wake tekee saman, mutta nyt hyödynnetään jännityskirjallisuuden ja TV-sarjojen maneereita.

Tarina etenee niin välivideoiden, Waken oman monologin kuin siellä täällä lojuvien käsikirjoitusliuskojenkin välityksellä. Erilaiset kerrontamenetelmät nivoutuvat taitavasti yhteen, ja pelaaja pysyy jatkuvasti kärryillä tapahtumista. Tämä ei kuitenkaan ole roolipeli, joten pienimuotoista tavaran keräämistä lukuun ottamatta sivutehtäviä ei ole eikä keskustelutilanteissa tehdä valintoja. Erillistä hahmonkehitystä ei myöskään ole, ellei sellaiseksi lasketa Waken päänsisäisiä tapahtumia. Tiukan tarinavetoisuuden vuoksi peli etenee putkessa, mutta onneksi ympäristöt eivät ole kapeita rännejä. Jylhät maisemat ja pieni mahdollisuus sivupolkujen tutkimiseen luovat pelaajalle illuusion avoimesta maailmasta. Putkimaisen rakenteen johdosta kerronta etenee ripeästi ja lopputekstejä katsellaan vajaan kymmenen pelitunnin jälkeen. Uudelleenpeluuarvoa on pyritty lisäämään kerättävällä tavaralla, kolmella vaikeustasolla ja saavutuksilla.

Valo aseena tunnelmaan luottaen

Pelillisesti Alan Wakea voi luonnehtia kolmannen persoonan selviytymiskauhuksi, joka ottaa mallia niin Silent Hilliltä, Resident Evil 4:ltä kuin Dead Spaceltakin. Käytössä on vain muutama ase, koska tärkein puolustautumiskeino on valo. Mukaan tarttuu valoraketteja, soihtuja ja sokaisukranaatteja, mutta Waken pääasiallinen työväline on melkein aina mukana kulkeva taskulamppu. Tavallisesti selviytymiskauhun lajityyppi on kärsinyt kankeista kontrolleista, mutta Alan Wake rikkoo kaavan tarjoamalla pelaajalle sujuvan ohjauksen ja toimivan taistelun. Wake ei kuitenkaan ole huippukoulutettu sotilas, joten kissamaista sotimista teknisillä vempaimilla on turha odottaa. Väkivaltaisten kohtaamisten ulkopuolella tarjoillaan kevyttä ongelmanratkontaa, joiden ratkaisut ovat loogisia ja helppoja.

Suosittelen pelaamaan Alan Wakea yksin yöaikaan ja stereokuulokkeet päässä

Suurin osa peliajasta vietetään pimeässä metsässä tai muuten vain ulkosalla. Kenttäsuunnittelu on onnistunutta, sillä kaikki ympäristöt tuntuvat siltä, että ne voisivat olla oikeastikin olemassa. Graafinen ilme yhdessä äänimaailman kanssa onnistuu luomaan aavemaisen tunnelman, johon Alan Wake uskaltaa luottaa. Tavallisesti kauhupelit luovat hyvän jännityksen ilmapiirin, mutta vesittävät sen lopulta ylenpalttisella räiskinnällä aivan kuin eivät itse uskoisi siihen, että tunnelma kantaa pelin loppuun saakka.

Jylhät maisemat ja suhiseva tuuli

Alan Wake näyttää erittäin hyvältä, kun katsoo sen ympäristöjä. Erämaa ei ole koskaan näyttänyt yhtä aidolta ja yksityiskohtaiselta. Pelissä on myös päiväosuuksia, jolloin värien rohkea käyttö pääsee oikeuksiinsa. Valon käyttäytymiseen on aivan erityisesti panostettu, ja pimeyttä halkova kiila käyttäytyy juuri niin kuin valon olettaisikin. Tiukoissa paikoissa ruudunpäivitys tökkii ikävästi, mutta lataustauot sen sijaan on piilotettu välivideoiden sekaan, mikä omalta osaltaan auttaa pitämään kerronnan yhtenäisenä. Pitkällä kehitysajalla on kuitenkin ollut myös hintansa: liikeanimointi on ajoittain kankeaa ja varsinkin kasvojen liikkeet ovat puisevaa katsottavaa. Pohjat vetää Alanin vaimo Alice Wake, jonka silmät näyttävät suorastaan aavemaisen kuolleilta. Yöaikaan pelattavissa metsäosuuksissa piirtoetäisyyden puutteet tulevat esille, sillä pensaat ja puut ilmestyvät Waken eteen tyhjästä. Ongelma on melko hyvin onnistuttu peittämään lisäämällä metsämaisemiin runsaasti tunnelmallista sumua.

Äänimaailma ei jää millään osa-alueellaan erityisesti mieleen, vaan se sulautuu saumattomasti kokonaisuuteen kerrontaa ja tunnelmaa tukien. Yöllisen metsän suhiseva tuuli, taustalla rätisevä radio ja askeleiden alla natisevat lattialaudat luovat yhdessä onnistuneesti läsnä olemisen tuntua. Ääninäyttely ja dialogi ovat kautta linjan onnistuneita, ja erityisesti vertahyytävät kirkaisut aiheuttavat kylmiä väreitä. Suosittelenkin pelaamaan Alan Wakea yksin yöaikaan ja stereokuulokkeet päässä.

Koe se kerran

Alan Wake haluaa kertoa tarinan, ja tekijät ovat ladanneet kaikki paukkunsa tähän tarkoitukseen. Ympäristöt, äänimaailma, kerronnan keinot ja rytmitys on kaikki valjastettu onnistuneesti tarinaa palvelemaan. Jokainen yksityiskohta on loppuun saakka hiottu ja mietitty. Alan Wake on peli, jossa on erittäin vähän puutteita. Harmillisesti juuri mikään ei motivoi palaamaan takaisin astialle, kun pelin on kertaalleen läpäissyt. Kertakäyttöisyydestään huolimatta Alan Wake kuuluu niihin peleihin, joiden kokeminen on osa jokaisen pelaajan yleissivistystä.

Galleria: 

Kommentit

Kiitokset arvostelusta. Ihan kelpo arvostelu tuosta putkahti. Alussa on mukavasti se rautalanka osio jossa kaikki lajityypin peruskysymykset saavat vastauksen. Muutenkin kaikki osa-alueet käydään läpi mallikkaasti. Itse olisin vielä toivonut jonkinlaista tunnelmaa viestittävää esimerkkikohtausta tarinasta, mutta ymmärrän ettei semmoista olisi kehdannut spoilaus vaaran vuoksi laittaa.

Tämä menee hankintaan ilmankin arvostelujen infoa, mutta eiköhän tässä jo uskalla olettaa kelpo ajanvietteen olevan kyseessä.

Ehdoton superplussa tarinan (paitsi ihan alkulähtökohtien) täydellisestä spoilaamattomuudesta. Kerrottiin että se on hyvä, se riittää.

Muuten en voi arvostelua kommentoida, koska en ole peliä pelannut(!).

Onko arvostelijalle Twin Peaks ollenkaan tuttu? Fani?

Hieno arvostelu. Pitänee tämäkin ostaa tässä lähiaikoina kunhan saan ensiksi vanhat pelit pois alta.

Vaikuttaa sen verran laadukkaalta kokemukselta että voisihan tämän hankkia, tosin ehkä vasta kesäkuussa, jolloin on runsaasti aikaa pelata.
Kertakäyttöisyys kuulostaa vähän ikävältä. Aika monet pelaamani pelit joihin kuuluu pelkästään yksinpeli, jäävät läpipeluun jälkeen hyllyyn lähes toimettomana. Mutta ainahan pelin voi antaa vaihdossa...

Hyvä arvostelu kuitenkin, vaikka kehujen perusteella odotinkin arvosanan olevan 5 tähteä :)

Alan Wakeen julkaistaan ladattavia episodeja julkaisun jälkeen, joten lisäpelattavaa tulee muutenkin kuin vain vaikeustasoa nostamalla...

Liian vähän tähtiä! En kyllä lukenut arvostelua, mutta silti liian vähän tähtiä.

Ei tämä kyllä ihan sitä ole mitä Remedy aikoinaan lupaili, pelin avoin ympäristö on vähän mitä on, toimintaa on liikaa ja se näyttää videoiden perusteella pelimekaanisesti hiukan jälkeenjääneeltä. Tunnelma kuitenkin näyttäis olevan kohdallaan... kyllä tämä on itselle yksi syy ostaa se Xboxi vihdoinkin.

MUOKS: Muokkasin viestiä rajusti, taisin kirjoittaa sen jonkun fanipoikakohtauksen aikana :)

tontsa91: Taisi menä pointti semisti ohi.

Mitä hiekkalaatikkorakenteeseen tulee, oli sen poisjättäminen tietoinen ratkaisu tarinankuljetuksen takia, ja joku DX10-huutelu taas on niin epämääräistä, etten itse siihen jaksaisi vaivautuakaan,

Ei hiekkalaatikko tarinavetoiseen peliin sovi. Turha putkea on pelätä, se on kuitenkin näissä peleissä lähes välttämättömyys jotta tarina pysyy kasassa ja toiminta intensiivisenä. Toivottavasti saatte tästä hyvän pelin, semmosen todellisen helmen kuten UC 2 pleikkarilla. Sekin on putki ja toimii. ;)

Kovasti tätä on Suomessa hypetetty jonka myötä on se pettymyksen mahdollisuuskin suurempi. Toivottavasti odotukset täyttyy ja Remedy saa kiitosta.

Arvostelu oli informatiivinen, selkeä ja objektiivinen. Kaikesta näkee että arvostelija ei anna fanituksen lyödä läpi, mikäli sitä onkaan. Mikään ei ole karmeampaa kun ylenpalttinen palvonta ja tosiasioden unohtaminen.

Samaa mieltä, ehdottomasti mieluummin hyvin kirjoitettu putki kuin hiekkalaatikkopeli irtonaisilla ja turhanpäiväisillä tehtävillä. GTA pelit tietenkin erikseen, mutta jännitys/kauhupeleissä juoni on kuitenkin ylivoimaisen tärkeässä osassa kokemusta.

Mistä lähtien hiekkalaatikko ja hyvä tarinankerronta ovat sulkeneet toisensa pois?!?
Avoin maailma on plussaa, mutta kuinka avoin se sitten on? Olisihan se ollut muikeaa, että olisi panostettu enemmän pelaajan omaan ympäristön tutkiskeluun, mutta kaikkea ei voi saada.
Muistan, että parissa ekassa Silent Hillissä nosti pirusti tunnelmaa se utuisessa kaupungissa haahuillu. Vaikka nykystandardeilla eivät nekään mitään kovin avoimia pelejä ole. aikoinaan vapauden ja autiuden tunne kuitenkin ahdisti sopivasti.
Itselleni on pienehkö pettymys tuo putkimaisuus. Siitä huolimatta, olisi kova hinku päästä tyyppaamaan tai vaikka pelaamaan koko peli läpi. Uskon edelleen Remedyyn. :)

"Mistä lähtien hiekkalaatikko ja hyvä tarinankerronta ovat sulkeneet toisensa pois?"

Asia ei ehkä ole aivan noin selkeä, mutta Remedy on valinnut pelin tyyliksi tv-sarjoista lainaavan trillerin kaikkine "tapahtui viime jaksossa" maneereineen päivineen. Veikkaisin siis, että pacingiin on erityisesti panostettu jolloin on tärkeää, että pelaajan liikettä kontrolloidaan. Lisäksi tunnelmaa luovat skriptatut tapahtumat on selvästi helpompi ja tehokkaampi toteuttaa kontrolloidussa tilassa.

Mä en ole ainakaan vielä nähnyt OIKEESTI sellasta hiekkalaatikkopeliä jossa on mukaansa tempaava tarina ja juoni, jotenkin se vapaus valita aina latistaa fiilistä ja teet asioita oman mielesi mukaan. Joskus voi mennä pitkäkin aika ennen kuin itse pelin tarina etenee kun teet joitakin pelin sivutehtäviä, näin ollen jännite voi kadota ja tarina ei ole niin tehokas.

En ole koskaan ymmärtänyt sitä vouhotusta että GTA nelosessa on hyvä tarina, mun mielestä siinä ei todellaan ole sen kummoisempi tarina kuin aikasemmissa peleissä, mutta itse hahmo on paljon mielenkiintoisempi kuin aikasemmissa sarjan peleissä. Se tekee selvän pesäeron aikasempiin GTA-sarjan peleihin. Hahmo on vähän paha, mutta kuitenkin melko symppis loppupeleissä.

Alan Waken kohdalla oli minun mielestäni selkeää tehdä päätös, että mennään tarinan ehdoilla, eikä pelaajan vapauden ehdoilla. Itse haluan elämyksiä, en vapautta. Sitä me ei kuitenkaan koskaan tulla oikeasti saamaan ;)

Olen metacriticin 85 pisteen keskiarvoon pettynyt, odotin edes jotain 90 pojoa. Tuolla kehitysajalla ja hypellä olis kyllä pitänyt sen yli 90 päästä. Suurelta yleisöltä tämä peli unohtuu nopeasti.

Onhan tuo 85 pistettäkin hyvä, harmi ettei itsellä ole XO:ta. Itse veikkaisin että tässä käy kuten Max Paynessa, eli jatko-osa on taas parempi kuin ensimmäinen.

Jospa annetaan yleisön päättää, unohtavatko he pelin vai ei. Tietty +90 arvostelut olisivat auttaneet, mutta esim. word of mouth saattaa pelastaa. 85 ei kuitenkaan ole katastrofi, vaikkei Metan orjissa kiihotusta herätäkään.

Halo 3: ODST:n meta on 82 muistaakseni ja oli sitä julkaisun aikoihinkin, mutta silti peli myi syyskuussa sen 2,2 miljoonaa jenkeissä. No ok, kyseessä on Halo, mutta kaikesta päätellen Microsoft mainostaa kyllä Alan Wakea, joten sitä kautta luulisi menestystä tulevan, tosin vielä en ole hirveästi mainstream-markkinointiin törmännyt.

No jos ajatellaan Max Payne -pelien menestystä (yli 7 miljoonaa myytyä), niin eipä se Metan 90+ -arvo missään tapauksessa välttämättömyys ole. Max Payne 89 pistettä, Max Payne 2 86.

Täytyy kyllä myöntää, että tuo genre on vähän hankala saada jatkuvasti hyviä arvosteluja. Kun suurin panostus on tunnelmassa ja juonessa niin se pelaaminen jää vähän taka-alalle. Mutta pitäis nyt eka itse kokeilla

Täh, ALAN WAKE julkaistaan tällä viikolla? Kaippa se GT5 tulee sitten tällä vuosikymmenellä plegelle. :)

Tunnelma kärsisi todella paljon jos rakenne olisi hiekkalaatikkomainen. Sitä vaan miettisi: "Äääh, taas tulee tämä yö-osuus, pitääpä taas ammuskella näitä örvelöitä 100 kertaa...", jos tiedätte mitä tarkoitan. :3

Vaimon kanssa kun peli pelattiin kimpassa läpi ekan kerran niin me molemmat totesimme vain että "Wau!" peli oli niin jäätävän hyvä ihanine pienine oksan rasahduksineen. Remedy on niin taitavasti saanut illuusion peliin että peli ei ole putki, itse ainakin koin jäätäviä hetkiä monta kertaa pelissä ja pelkäsin vain kuolevani hikiotsalla juosten pakoon. :D

Pelille on tosiaan tulossa jo ensimmäinen ilmaiseksi ladattava lisäosa ensi kuun puolella ja toinen myöhemmin. Alan wake 2 on käsikirjoitus jo valmiina, nyt odotamme vain hetkeä päätetäänkö sitä alkamaan työstää toden teolla. Joka tapauksessa tarina on hyvä ja peliin kannattaa paneutua todella hyvin saadakseen kaikki irti siitä. mm kaupungin historiaa ja sen todella kummalliset asukkaat. Jos vain pääset peliin niin hyviin sisään että tuntuu kuin olisit itse Alan Wake on kokemus jo sanoinkuvailematon

- Tempautukaa tarinan mukaan täysillä
- Pelatkaa sitä yöllä
- Pitäkää huolta hyvästä äänentoistosta saavuttamaan hyvän tunnelman, voin luvata että pelissä on hyödynnetty paljon tilannekohtaisilla äänillä ;)
- Maailmaa huolellisesti tutkien tulee todella paljon niitä "oh shit" tilanteita

Itellä meni aika pitkäänkin ekassa läpivedossa, aloitin pelin toisiksi vaikeimmalla. Tuli kerättyä 97/100 Termosta, kaikki sivut mitä pystyi ja salaisista aarrearkuista jäi 2 poimimatta.

Päätin vielä ennen ensimmäistä lisäosaa vetästä pelin vaikeimmalla ja hakea ne viimeiset kahvin rippeet sieltä jostain lymyämästä ;) Suosittelen!

Ite tässä paraikaa jauhan peliä läpi ja ei hirveästi kyllä valitettavaa löydy. Harmiksi jotkut jutut on jätetty puolitiehen, vaikka tosiaan ei se loistavaa (lue painostavaa) tunnelmaa onnistu tappamaan. Ehkä episodien rakenne saisi olla tiukempi; en koe mielekkääksi tv-sarjamaista otetta mikäli yksi episodi kestää sen 1,5h pahimmillaan. Tietenkin osasyynä on se, että hulluudessani juoksen termoksien ja muiden perässä, vaikka eka pelikerta saisi olla pelkkää nautiskelua. Kyllä tätä saa ylpeänä suomalaisena silti pelata, vaikka joitakin pikkuvikoja matkaan on mahtunut. Ehkä suurin ongelma on tuo vihollisten tulva ja jatkuva ammuskelu. Siihen turtuu ja sitä ei koe jännittäväksi tai pelottavaksi enää. Toisaalta tarina on mielestäni todella vahva ja manuscriptien lukemisessa on oma fiiliksensä, pelin ote yleisesti pelaajaan on väkevä. Muutamat Alan Wake painajaisetkin yöpelaamisesta on aiheutuneet.

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi