Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Duke Nukem Forever

Osuvasti nimetty ikuisuusprojekti Duke Nukem Forever julkaistiin vihdoin. Eihän siinä mennyt kuin rapiat 14 vuotta. Jo vuonna 1997 julkistettu tekele on kulkenut niin monen mutkan kautta, ettei siltä oikein uskaltanut odottaa mitään. Pelimoottori on vaihtunut useampaan otteeseen, samoin kehitystiimi. Borderlandsin kehittänyt Gearbox Software sai kuin saikin sarjan uusimman osan loppujen lopuksi valmiiksi. Onko vanhasta Dukesta enää mitään jäljellä?

Kun ikuisuus ei riitä

Parrasvaloissa paistatteleva Duke on koko kansan palvoma sankari. Kaupan hyllyt notkuvat miestä ihannoivista patsaista, peleistä, julisteista ja muista oheistuotteista. Totta kai naisia riittää myös joka sormelle. Rääväsuinen itserakas lihaskimppu on kuin tuulahdus viime vuosituhannelta. Duken olemus tuo vahvasti mieleen ensimmäisestä Predator-elokuvasta tutun sikaria polttelevan Arnold Schwarzeneggerin. Viitteitä Iso-Arskan elokuviin ja moniin muihin 1980- ja 1990-luvun toimintapätkiin viljellään runsain mitoin. Onneksi myös tämän päivän pelit ja elokuvat ovat hyvin edustettuna.

Erilaiset one-linerit ja viittaukset ovat pelin parasta antia, kun taas ohuen ohut juoni ei niinkään innosta. Tällä kertaa rauhanomaisin elkein saapuvat avaruusoliot eivät saa Duken luottamusta puolelleen. Mies on jo aiemmin häätänyt hirviöt pois maapallolta, eikä niitä kaivata enää takaisin. Duke on totta tosiaan oikeassa epäillessään vierailijoiden tarkoitusperiä. Tilanne karkaa maailman johdon (Yhdysvaltojen presidentin) käsistä, ja sankarin on jälleen kerran tartuttava aseisiin. Kymmentuntiseksi venähtävä kliseinen ja tylyn suoraviivainen tarina ei tarjoa oikein minkäänlaista tartuntapintaa.

Yksinkertaisen juonen lisäksi grafiikka, rytmitys ja pelattavuus vaatisivat vielä hiomista. Tuntuu kuin peliin olisi haluttu ympätä kaikki se materiaali, joka on käväissyt suunnittelupöydällä reilun kymmenen vuoden aikana. Pitää olla strippareita, isoja hirviöitä, autolla ajelua, pikku-Duken osuuksia, mahdollisimman paljon interaktiivisia esineitä ja kevyttä ongelmanratkontaa. Vaikka kaikki edellä mainittu kuulostaa hyvältä, päällimmäisenä mieleen jää sekavuus. Moninainen toiminta on toki hyvä asia, mutta viimeistelyä se olisi vielä kaivannut.

Sekavaa tunnelmaa ei helpota Duken kankea ohjattavuus. Muskelimies tuntuu reagoivan komentoihin jatkuvasti pienellä viiveellä. Tämä tekee varsinkin tarkkuutta vaativista hypyistä täyttä tuskaa. Mahtavasta asearsenaalistakaan ei pääse täysin rinnoin nauttimaan, sillä Duke voi kantaa mukanaan vain kahta asetta. Vaikka pomotaisteluiden yhteydessä tarvittava kanuuna ja loputtomasti panoksia ovat aina saatavilla, mieluusti sitä olisi ihan perinteisissäkin kentissä räiskinyt vielä enemmän raketinheittimellä, tuplapiippuisella Devastator-tykillä tai tarkkuuskiväärillä. Kenttiin ripotellut ammuslaatikot auttavat hitusen, mutta kovin usein tuhovoimaisen aseen on ehtinyt viskata ojan pohjalle panosten loputtua.

Kentät ovat lyhyitä pyrähdyksiä, mutta silti tason vaihtuessa latausikkuna viipyy ruudussa aivan tolkuttoman kauan. Samaa ruutua saa tuijotella kuoleman korjatessa. Eikä nyt puhuta mistään muutamasta sekunnista, vaan päälle puolesta minuutista. Tämä harmittaa varsinkin tasohyppelykohdissa, joissa harhahypyistä johtuvat äkkikuolemat ovat arkipäivää, kiitos viipyilevän ohjaustuntuman. Latausruudusta pelin pariin päästyään sitä jää ihmettelemään, mitä kummaa tässä nyt näin kauan ladattiin. Duke Nukem Forever on nimittäin auttamatta vanhentuneen näköinen. Ympäristöt ovat kapeita putkia ja silti graafisesti varsin heikon näköisiä. Varjot ovat rakeisia, ja hahmojen animaatio jättää toivomisen varaa. Epätarkat tekstuurit latailevat pitkistä latausajoista huolimatta kesken kentän, eikä räjähdyksissä tai muissakaan tehosteissa ole tarpeeksi voimantuntua. Lisäksi jo muutama vihollinen yhtä aikaa ruudulla saa ruudunpäivityksen notkahtelemaan.

Ikuisesti yhdessä

Duke Nukem Foreverin moninpeli jatkaa kampanjan teknisesti heikkoa linjaa. Grafiikka on jopa entistä rumemman näköistä, ja verkkoviive on enemmän sääntö kuin poikkeus. Asetasapaino on niin ikään metsässä. Jatkuvasta nykimisestä johtuen perusaseilla, kuten pistoolilla ja Ripper-sarjatulikiväärillä, ei tee käytännössä mitään. Tappojuhlat alkavat vasta, kun käsiinsä saa tuhovoimaisempia tykkejä raketinheittimen ja Devastatorin muodossa. Moninpelien standardien mukaisesti pelaajan taso nousee kokemuksen karttuessa. Erilaiset haasteet tarjoavat vielä lisää kokemuspisteitä ja reilusti kerättävää. Avattavana on uusia asusteita sekä erilaisia voitonmerkkejä Duken virtuaaliseen kattohuoneistoon. Tarjolla on perinteiset moninpelivariaatiot tappomatsista naisia esineellistävään Duken versioon lipunryöstöstä, mutta missään muodossa räiskintä ei ole hauskaa.

Duke Nukem Forever luottaa huumoriinsa, sillä paljon muuta se ei pysty tarjoamaan. Kaikesta näkee, että tekijöitä on ollut matkan varrella liian monta eikä projekti ole edennyt suunnitelmien mukaan. Peli on sekava, kankea ja teknisesti vanhentunut. Se on vuosien varrella lainannut muista ensimmäisen persoonan ammuskeluista kaiken mahdollisen kahden aseen rajoitusta ja palautuvia energioita myöten. Lajityyppiä mullistaneen Duke Nukem 3D:n karismasta on vain ripaus jäljellä.

Toisaalta rääväsuisen sankarin paluulla on myös hetkensä. Viittaukset elokuviin ja peleihin saavat suupielet korviin, eikä Duken täysin absurdille hahmolle voi muutenkaan olla hymähtelemättä. Duken äänenä vaikuttava Jon St. John hoitaa tonttinsa erinomaisesti. Pomovastukset ovat kaikessa massiivisuudessaan varsin tyylikkäitä, ja räiskintä toimii paikoitellen mukiinmenevästi. Loistavana kumarruksena fanien suuntaan Extras-valikko pitää sisällään muun muassa huijausasetuksia, aikajanan pelin kehityksestä, useita trailereita aina vuodesta 1998 asti sekä aimo annoksen Duken kuolemattomia kommentteja. Pienet valonpilkahdukset eivät silti pysty paikkaamaan pelin heikkouksia. Duke on muuttunut 14 vuodessa edelläkävijästä keskikastin laahustajaksi. Juuri mitään uutta tai omaperäistä 1990-luvun sankari ei enää pysty tarjoamaan.

Galleria: 

Kommentit

Voin vain sen sanoa että tätä arvostelua ei ainakaan kannata käyttää osto/ostamatta jättämisen perusteena. Arvostelija ei selvästikkään ole ajatellut peliä pelatessaan mitään muuta kuin teknistä ja graafista puolta. Eikä hän myöskään ole osannut pelata, vaan pistää nykimisen ja viiveen piikkiin jota ei ole.

Luen arvostelun vähän myöhemmin en jaksa sitä nyt tehdä tai siihen puuttua MUUTAKUIN:

Peli on minusta ihan liian aliarvosteltu ja haukuttu peli. N.3-5h pelanneena ei mulla ole juuri mitään valittamista. Grafiikka ei musta näytä vanhanaikaiselta ja menee mulla ihan samaan osioon siltä osin kuin esim. COD:it. Aseet ollu ihan jees, läpät perus dukea, taistelu ok ja bossitaistelut mukavia.

Mitä muuta tolta pitäis edes odottaa?!
Kun sitä tehty niin kauan niin sen on oltava 2xparempi ku warfare?!/uncharted.. En kyl käsitä turhaa itkemistä joka puolella.
Itse ehkä odottaisin kyllä vanhaa duke 3d:tä nykygraffoilla mutta kyllä tämäkin piisaa!

EDIT. Luin tota arvostelua ja itsellä ei mitään nykimistä ole ollut ja hyppimiset sun muut sujuneet moitteettomasti,ainakin toistaiseksi.

Nyt myös muistin mikä itseäni ripoo ehkä jopa eniten tässä. Pitääkö nykyään joka helvetin pelissä olla se että menet kulman taakse niin hp:t tulee täyteen? Siis tässä tapauksessa EGO. Kyllä ikävöin perus 100hp max ja armoreita :)

Itseäni riepoo eniten kahden aseen kantoraja mutta muutoin samoilla linjoilla edellisten kanssa. Peli ei tosiaankaan ole niin huono kuin monessa paikassa annetaan ymmärtää. Omaan makuuni peli on jopa loistava.

Tässä vaihtoehtoinen arvostelu: http://shinta-ace.blogspot.com/2011/06/arvostelu-duke-nukem-forever-ps3....

aleksi61: miten voit sanoa että tämän pelin grafiikka on samanlaista kuin codien? jopa 2007 vuonna tullut cod 4 voittaa tän 100-0 graffoissa ja pelattavuudessa. Tämä peli on aivan kauhea tekele, räiskiminen, liikkuminen yms. eikä se todellakaan ole 2x parempi kun mitkään warfaret tai varsinkaan unchartedit voi luoja. ps. ÄLKÄÄ TUHLATKO RAHOJANNE TÄHÄN!

Make93. No musta ne nyt näyttää aika samanlaisilta eikä mulla ole ollut siinä suhteessa tai pelattavuudessa mitään ongelmia. Tarkoitin 2x jutulla sitä että jos nyt joku luulee että niin kauan tehty että pitäisi olla joku messias niin sitä se ei ole mutta ihan mukiinmenevä paketti musta.

Vaihdoin Killzone 3 Duke Nukemiin eikä ole kaduttanut. Killzonessa nettipeli täyttä rautaa mutta yksinpelistä en tykännyt enkä jaksanut pelata kun taas duken yksinpeliä pelaan ihan mielelläni. Luolastot oli kyllä perseestä ja ehkä myös sitäkin vähän ikävä että kaikki aseet löytyy ja ettei panokset menisi aina täyteen niinkuin nyt menee..

Ketä kiinnostaa grafiikka? Kunhan on 3d modellit ja ympäristö niin grafiikat on hyvät.

Varsinkin tämän pelin yhteydessä olen ihmetelly miksi ihmiset itkevät grafiikoista aina? Ei niillä pitäisi olla mitään väliä kun ymmärrät mitä peliruudussa tapahtuu. Tai no, ainakaan minun mielestä. Grafiikat ovat jopa vähemmän tärkeämmät minulle kuin musiikit pelissä. Ja pelattavuus on se kuningas.

Demoa pelanneena voin sanoa että ei noissa graffoissa ole MITÄÄN vikaa, vaikka ovatkin varmasti hieman vanhentuneita.

Omaan mieleen peli oli hyvä. Enemmän nautin tämän pelaamisesta kuin nykyisten sotapelien yksinpeleistä mm. Codit, Battlefieldit, medal of Honor jne.

Loistavaa läppää, sujuvaa toimintaa, hienot pomomatsit ja hauska egosysteemi sekä sopivan pitkä. Moninpeli nyt kauheaa kuraa, mutta yksinpelin takia tämä kannattaa oikeasti hankkia, jos hakee hauskaa FPS peliä. Miinuksena valittajien kanssa jaan latausruudut sekä kahden aseen kantamisen.

Grafiikoista nyt sen verran, että omaan silmään hyvät, tottakai paremmatkin voisi olla, mutta ottaen huomioon pelin kehityskulun niin olen erittäin tyytyväinen noihin.

Täytyy kyllä sanoa, vaikka grafiikkaan ei pidä keskittyä liikaa niin kyllä tämä on armottoman ruman näköinen. Damanlaista pikselisekasotkua en ole kokenut sitten vuoden 96 jälkeen. Huumoria kyllä löytyy..

IMO tuo Shintan alternative-arvostelu oli paljon lähempänä omaa mielipidettäni kuin Dragonin.
Joo, mulla on myös ne Duken nostalgia lasit päässä kun tätä pelaan, mutta onhan tässä sitä nostalgiaa ja niitä vanhoja fps ominaisuuksia, tasohyppelyä, puzzleja, tyhmiä vihollisia ja tissejä ;) !

Ite diggailen pelistä todella paljon ja suosittelen jättämään tämän arvostelun omaan varjoonsa ja kokeilemaan 2010-luvun Dukea, ellei sitten ole kärsimätön ah/hd cod-pelaaja jolle vain nuubituubi ja chopper gunner on ekstaasia.

Miinukset myös minulta on nuo kahden aseen kantoraja, pitkät latausajat ja mielestäni hyvin vaihteleva vaikeustaso. (tosin laser-miinat ja pipebombit saa aina mukaansa)

Kommentoi

Kirjaudu kommentoidaksesi