Far Cry 2 julkaistiin vuonna 2008 suurin lupauksin, mutta peli ylsi lopulta lähinnä kulttimaineeseen. Sarjan ihanteeksi on muodostunut eräänlainen vapauden tavoittelu. Ensimmäisessä pelissä seikkailtiin paratiisimaisissa maisemissa, kun kakkososassa samoiltiin Afrikan savanneilla. Ubisoftin kunnianhimoinen Far Cry 3 palauttaa sarjan tropiikkiin ja samalla varmasti monen pelaajan ostoslistalle.

Vaasilla on saari

Far Cry 3:n pääosassa ei varsinaisesti ole yksikään hahmo vaan paremminkin tapahtumapaikka. Jason Brody eksyy kaveriporukalla paratiisinomaiselle saariryppäälle, jota sattuvat asuttamaan mielipuoliset merirosvot. Ei kestä kauaakaan, kun koko konkkaronkka on piraattien vankina ja käypää myyntitavaraa sunnuntain orjamarkkinoilla. Hikisesti merirosvojen kynsistä pakenevan Jasonin ja sitä kautta pelaajan tehtäväksi jää tovereiden pelastaminen saariston syvyyksistä.

Jason ja kumppanit ovat länsimaisia, moderneja nuoria aikuisia – juuri sellaisia, joita voisi kuvitella näkevänsä MTV:n tositelevisiosarjoissa. Heihin samaistuminen tai heistä pitäminen ei Far Cry 3:n kampanjan aikana luonnistu. Tarinassa viehättävät huomattavasti enemmän pahikset ja muut sivuhahmot. Pelin kannessakin virnistelevä Vaas on tästä mainio esimerkki: psykoottisesta piraattipomosta ei oikein koskaan tiedä, mitä hän tekee seuraavaksi. Jasonia avustava lääkäri taasen tapaa olla turhan paneutunut saariston sieniin ja niiden sovelluksiin muussakin kuin lääkekäytössä.

Far Cry 3 haluaa joka tapauksessa istuttaa pelaajan Jason Brodyn saappaisiin. Kerrontaa suoritetaan vahvasti ensimmäisestä persoonasta niin välinäytöksissä kuin pelitapahtumien aikanakin. Vain muutamissa poikkeustapauksissa kamera viedään Jasonin ulkopuolelle. Sankarimiehen jalat vilkkuvat välillä ruudulla, kun hän kiipeilee vaivalloisesti vaikkapa laatikoiden päälle. Jason myös vinkuu miehisesti ensimmäisen tapponsa ja muiden vastoinkäymisten jälkeen, kunnes grillaa piraatteja riemuiten liekinheittimellä taas hetken kuluttua. Hahmon ja hänen todellisten tekojensa välillä on videopeleille tyypillinen jättimäinen kuilu.

Ubisoft onnistuu silti yhdistämään tarinankaaressa olevan kasvun pelaajan ymmärryksen ja hahmon ominaisuuksien kehittymiseen. Aivan aluksi Jason on sekä kyvyiltään että varusteiltaan surkealla tolalla. Kokemuspisteiden karttuessa hänelle avautuu kuitenkin uusia kykyjä. Pelin edetessä myös pelaaja oppii hallitsemaan eri mekaniikat ja ymmärtämään ympäristöään. Samanaikaisesti Jasonista on kasvamassa saariston alkuperäiskansan odottama suuri soturihahmo.

”I’ve been looking for freedom”

Far Cry 3:a ei siis kannata lähteä pelaamaan, jos haluaa Uncharted-tyylisen elokuvamaisen tarinakokemuksen. Pelin vahvuudet – ja samalla myös monet heikkoudet – piilevät avoimessa pelimaalimassa. Kampanjan alku saattaa säikäyttää monet suoraviivaisuudellaan, mutta pian rynnistyksen jälkeen tutkittavana on eksoottinen saaristo. Jopa tarinatehtävissä tarjotaan toisinaan kunnioitettavat määrät vapautta pelaajalle. Tavoitteeseensa voi yrittää päästä hiljaisesti hiipien tai vinhasti pyssynpiiput hehkuen. Kun pelaaja kahlitaan tarinan nimissä, tuntuu se valtaisalta pettymykseltä ja ristiriidalta pelin perusarvoja kohtaan.

Ehkä koko pelin suurimman huvituksen tarjoavat piraattitukikohdat, joita on ripoteltu tasaisesti ympäri saaristoa. Alle kymmenen vihollisen vartioimat pesäkkeet voi vallata alkuperäisasukkaille yksinkertaisesti teilaamalla kaikki vastustajat. Jos onnistuu tavoitteessa ilman hälytystä, saa bonuksena ylimääräisiä kokemuspisteitä. Muuten joutuu puolustautumaan hetken vahvistuksien rynniessä päälle.

Hiipimisestä on tehty helppoa ja mielekästä. Ubisoftin muista sarjoista lainattu nuoli ruudulla ilmoittaa välittömästi, jos viholliset ovat näkevinään Jasonin. Liian tarkka pelaajan ei tarvitse olla, vaan kyykyssä eteneminen ja pieni huolellisuus riittävät. Kun vartijan saa yllätettyä, voi hänet viimeistellä brutaalilla mutta hiljaisella teloituksella. Tasojen karttuessa valikoimaan ilmestyy monipuolisempia ja villimpiä tappoanimaatioita. Jason voi esimerkiksi napata pistoolin juuri teilatun vihollisen taskusta ja ampua sillä lähimmät vartijat. Animaatiot napsuvat pitkälti automaatilla eteenpäin, mutta olo on miehuullinen, kun onnistuu listimään koko konkkaronkan vihollisia naurettavan väkivaltaisilla ja nopeilla liikkeillä.

Ampumista höystetään fiksulla ja orgaanisella suojautumisjärjestelmällä, mutta suoraviivainen räiskiminen ei tunnu lähellekään niin hauskalta kuin pusikoissa väijyminen vaikkapa jousipyssyn kanssa. Aseisiinsa saa liitettyä äänenvaimentimia ja parempia tähtäimiä. Valikoima laajenee sekä rahavarannot kasvavat toimeksiantoja suorittamalla. Suurin osa sivutehtävistä tosin on tylsiä ja turhanpäiväisiä. Taskurahoja keräillään myös availemalla sinne tänne sijoiteltuja kirstuja sekä tyhjentämällä kaadettujen vihollisten taskut.

Metsämies kaiken ties

Far Cry 3:n saaristossa kohdataan tapettavan ihanien piraattien ohella rutkasti erilaisia villieläimiä, joilla on funktionsa myös pelisuunnittelussa. Jason tarvitsee elukoiden nahkoja päivittääkseen varustustaan. Listimällä ja nylkemällä eläinparkoja saa kyhättyä esimerkiksi tilavamman repun tai kantoremmejä useamman aseen kuljettamiseen. Elikoiden metsästämisestä ei kummoiseksi huviksi ole, mutta niiden löytäminen sen sijaan saattaa tuottaa vaikeuksia. Karttaan on toki merkitty selkeästi, missä voi odottaa kohtaavansa vaikka tiikereitä. Joskus eläimiä ei vain näy niille omistetulla alueella. Villieläimet vuorovaikuttavat sekä keskenään että ihmishahmojen kanssa, mutta pääasiassa niihin liittyvät mekaniikat ja pelitapahtumat jättävät lattean maun suuhun.

Hieman sama fiilis vaivaa varsinaista saaristoa. Jokainen varmasti unelmoi paratiisista hehkeine hiekkarantoineen, mutta tapahtumapaikkana sellainen osaa olla mälsä. Far Cry 3:n maisemiin ei ole ujutettu tarpeeksi selkeitä maamerkkejä – on vain kasapäin vehreää ruohikkoa, palmuja, jokia ja mäennyppylöitä. Sieltä täältä saattaa löytää raunioita toisen maailmansodan tai muinaisten kansojen jäljiltä. Tilanne paranee aavistuksen, kun päästään eteläisemmälle saarelle, mutta useimmiten omaa sijaintiaan ei osaa millään päätellä ilman karttaa.

Paratiisimaisemissa liikkuminen onnistuu vaivatta sekä pikamatkustuksen että erinäisten ajoneuvojen avulla. Vaikka muun muassa riippuliitimellä matkaaminen maistuu, tuntuu peli aavistuksen liian kunnianhimoiselta tekniikalleen. Xbox 360:n arvosteluversiossa ilmenee jatkuvasti pientä epätasaisuutta ruudunpäivityksessä sekä kuvan repeilyä. Ongelmat tulevat väkevimmin esille välinäytöksissä ja toiminnantäyteisissä kohtauksissa, mutta jo autolla ajaminen tai juokseminen riittää niiden huomaamiseen. Kapea näkökenttä puolestaan tekee erityisesti radiotorneihin kiipeämisestä tuskaa.

Vapaille sieluille

Teknisten ongelmien ohella Far Cry 3:ssa häiritsee terävyyden puute. Autolla ajeleminen trooppisissa maisemissa on mukavaa, mutta avoin maailma antaisi tilaa villimmillekin skenaarioille. Niin ihanaa kuin tukikohtien valtaaminen on, kangistuu sekin lopulta tiettyyn kaavaan. Liekö vika sitten mielikuvituksettomassa pelaajassa.

Kampanjasta erillisessä yhteistyötilassa tapahtumat etenevät huomattavasti tiukemmassa putkessa, mutta tiimityön korostaminen tekee pelaamisesta miellyttävän erilaista. Jaetulla ruudulla päästään lisäksi nauttimaan yksinpeliä huomattavasti laajemmasta näkökentästä, ja meno tuntuu muutenkin yllättävän sujuvalta.

Räiskintäpelinä Far Cry 3 erottuu edukseen lajityypin muista edustajista jo puhtaasti vapaamuotoisuutensa ansiosta. Aseilla siinä edelleen ammutaan, mutta esimerkiksi Call of Dutyyn peliä on vaikea samaistaa. Metsissä kirmaaminen, kukkien kerääminen ja elikoiden metsästäminen tuovat enemmän mieleen Oblivionin tai Red Dead Redemptionin. Lääniä piisaa tutkittavaksi ja tehtävää tuntikausiksi. Kaiken kaikkiaan Far Cry 3 tarjoaa maittavan räiskintäpaketin erityisesti niille pelaajille, jotka haluavat uppoutua vapaaseen maailmaan.

Far Cry 3 sisältää myös kilpailullisen moninpelin. Teknisistä syistä sitä ei kuitenkaan arvostelutilanteessa päästy kokeilemaan.