Batman: Arkham City

Lepakkomies on lyönyt itsensä läpi vahvasti niin elokuvien, pelien, kuten myös alkuperäisesti sarjakuvien saralla. Batmanin voidaankin sanoa siis vallanneen melko vahvasti jokaista median-alan.
Batman: Arkham City, yksi maailman nerokkaimmista sekopäistä Hugo Strange on ottanut maan vaarallisimmille rikollisille tarkoitetun vankila-kaupungin johdettavakseen, jokseekin ei niinkään hyvät mielessään. Vankila alueen tarkoituksena on antaa puitteet, mitä vinksahtaneimalle manifestille. Tämän astiessaan Bruce Wayne päättää hankkiutua vangituksi kyseiseen kolkkoon särkyneiden ihmisten viimeiseen sijoitus paikkaan, ja jälleen kerran Gotham Cityn sekä sen asukkaiden pelastus voi alkaa.

Arkham City nojaa vahvasti hyvin kirjoitettuun käsikirjoitukseensa, sekä nopea tempoiseen toimintaan joita rytmitetään hyvin. Pelissä ei kuitenkaan nojata vain raakaan voimaan, vaan pelaaja joutuu myös käyttämään nokkeluuttaan mm. rikkolisten löytämisessä, sekä Arvuuttajan asettamien haasteiden muodossa. Siinä missä pelin edeltäjä Batman: Arkham Asylum, oli vahvasti tarinan seuraamista, ja vaikka maailma oli siinäkin vapaasti kierettävissä toisessa osiossa on otettu maailman avoimuus paremmin huomioon. Peli kannustaa pelaajaa seikkailemaan ympäri kylää, antamalla useita sivutehtäviä, Arvuuttajan haasteita, sekä muita pieniä aktiviteetteja jotka on ripoteltu ympäri kaupunkia. Siinä missä Arkham Asylumissa tuli vahvasti vain keskityttyä tarinaan, huomasin löytäväni itseni kerta toisensa jälkeen liitelemässä pitkin aluetta jakamassa oikeutta, sekä suorittamasta pelin pikkutehtäviä.

Voisin väittää peliä parhaaksi avoimen maailman omaavaksi tekeleeksi, jonka kruunu on usein GTA-sarjalle jaettu. Verrattuna GTA-sarjan peleihin tarina puoli pysyy paremmin kasassa, sillä tarinaa ei ole turhaan paisutettu niin järjettömän kokoiseksi vaan on pidetty kompaktimpana pakettina. Asiaan tosin varmasti vaikuttaa se että olen jo aiemmin tehnyt tuttavuutta batmaniin, ja tunnen sen kaikki henkilö-hahmot melko läpiohtaisesti. Jonka ansiosta tulee hetkiä kun tajuaa kuinka hyvin sarjakuvia on kunnioitettu, ja käsittää miksi jokin hahmo tekee mitä tekee. Pelistä muistaakseni löytyi myös osio jossa kerrotiin hahmojen taustoja, joihin suosittelen tutustumaan, jos pelistä haluaa enemmän irti.
Myös hiekkalaatikko on pidetty paremmin kasassa, sillä sinne on annettu sopiva määrä tehtävää, siinä missä GTA-sarjan vastaavat ovat olleet hyvinkin tyhjiä ja ajoittain jopa tylsiä, vaikka niitäkin on aikoinaan tullut autolla ajettua uzi kädessä usean sadan tunnin edestä.

Kyseessä on mielestäni tähän mennessä yksi kaikkein aikojen rautaisimmista pelisarjoista, ja tulee tätä titteliä varmasti pitämään henkilökohtaisesti pitkään. Ellei jotakin kummalista notkahdusta seuraavassa osassa tapahdu, tai saavu jotakin yhtä yllättävää menestyjää mitä sarjan ensimmäinen osa oli.

Kirjaudu kommentoidaksesi