Haukka on palaamassa kesällä juurilleen uuden Tony Hawk's Pro Skater HD pelin myötä. Onkin siis hyvä aika kirjoitella tuntemuksia allekirjoittaneen mielestä sarjan parhaasta osasta, Tony Hawk's Pro Skater 3:sta.

Ilomilo on oikein veikeä ja omaperäinen puzzle seikkailu. Kutkuttaa sopivasti aivosoluja. Pelissä kävi hieman häiritsemään siltojen rakentamisen kankeus – jos rakentaa useammasta palasta sillan niin rakennustarvikkeita joutuu kantamaan ympäri kenttää yksi kerrallaan, mikä on hidasta ja kankeaa. Rupesin pelaamaan tätä sen verran myöhään julkaisun jälkeen niin kaatuilubugeja ei näkynyt. Lienee bugit jo korjattu. Täytyy antaa kiitosta kameralle. Pelissä saa kaukonäkymän, josta saa hyvän yleiskatsauksen kenttään ja sitten lähinäkymä, jotta näkee mitä tekee.

Kunnon tutkimusmatkailupeli, jossa ei edetä lineaarisessa putkessa valmiiksi purkitettujen välinäytösten säestämänä, vaan saa tutkia maailmaa rauhassa omassa tahdissa ja järjestyksessä. Nimenomaan rauhassa, sillä hirviöt eivät häiritse tutkimusmatkailua. Visuaalinen tyyli on oikein mainio.

Avoimenmaailman RPG, joka tarjosi päräyttävän kokemusken. Vaikeusastetta löytyy, mikä opettaa pelimekaniikat ja taktiikat millä rivi-vastukset ja isommat pomot kaatuvat. Taktinen taistelu on pelin suola ja aseita vaihtamlla erikoisiskut ja perusiskut muuttuvat.

Aseet ja armorit muokkaamalla hahmosta saa omanlaisena eli ketterän tai kestävän, statsit kohdentamalla pääsee käsiksi pelin kovimpiin aseisiin, armoreihin ja taikoihin.

Hilpeä musiikkiseikkailu. Pakko verrata Elite Beat Agentsiin. Rytmivarkaassa on mielestäni paremmin hoidettu vaikeustaso kuin EBA:ssa. EBA:ssa kaikki kentät olivat helppoja, paitsi viimeinen, joka oli supervaikea. Tässä vaikeustaso kasvaa tasaisemmin ja välillä tulee helpompia kenttiä. Lisäksi kontrollit ovat monipuolisemmat Rytmivarkaassa, kuin EBA:ssa. Kallistuksen tunnistusta on moitittu epätarkaksi, mutta mielestäni se tuo toivottua vaihtelua peliin.