Pelissä on kolme vaikeustasoa, very easy, easy ja normal. Yleensä otan peleissä aina normal nimisen vaikeustason ja niin nytkin aluksi, mutta otin aika pahasti pataan normal tasolla niin se vaihtui nopeasti easyn kautta very easyksi. Överiksi vetäminen on ilmeisesti Platinum Gamessin tavaramerkki ja W101 ei tee tässä poikkeusta. Pelin alkutaipalella tehdään tuttavuutta jättirobottiin, joka repii pilvenpiirtäjän irti maasta ja heittää sillä pelaajaa. Pelihahmot eivät tuollaisesta hätkähdä kun ovat supersankareita.

PS3:lla on pula split-screen kampanjan sisältävistä räiskintäpeleistä, jota Killzone 3 lähtee paikkaamaan. Pelkään vain pahoin että pelin kaksinpeli on vain 3D moodin tuoma sivutuote, jota ei olisi muuten tehty. Nyt kun 3D menee pois muodista niin split-screen pelit menevät siinä samalla. Peli tuli pelattua kaksinpelinä läpi jaetulla ruudulla. Jaetun ruudun pelissä teksti on hirmu pientä, olisi varmaan pitänyt olla isompi telkkari. Iso plussa siitä että teksti on suomenkielistä. Grafiikka on yksityiskohtaista. Henk koht.

Pikmin on vähän kuin oma genrensä, johon muita pelejä verrataan. ”Pikmin tyylinen toimintapeli”. Peliä voi pelata joko Gamepadilla tai Wiimote+nunchukilla. Valitsin jälkimmäisen koska tähtääminen on helpompaa Wiimotella. Ahnaasti tuli pelattua peliä, sen verran hyvä se on. Peli voi olla jopa hieman surullinen, jos päivän päätteeksi joutuu jättämään pikminejä jälkeen planeetalle yöeläinten saaliiksi. En keksi mitään moitittavaa pelistä.

Tämä on ensimmäinen Animal Crossing peli jota pelaan, joten kaikki pelissä on minulle uutta. Eurogamerin arvostelussa sanottiinkin että jos tämä on ensimmäinen AC peli mitä pelaat niin olen kade. Tämä on oikein kunnon aivot narikkaan peli. Tässä ei tarvi mitään erityistä pelitaitoa että tässä pärjäisi. Sopii pelattavaksi pienissä erissä ja usein. Jotain 30 pelituntia alkaa olla jo kasassa kun kuukausi sitten sain tämän pelin. Hyvät musiikit, rento meininki - hyvä peli.

Mainio toimintaseikkailu. Pelin yksityiskohtiin ja Luigin animoitiin on nähty paljon vaivaa. En muista ennen että pelihahmo alkaisi hyräilemään taustalla soivaa musiikkia. Luigi on muutenkin humoristinen ja sympaattinen hahmo että hänen toilailujaan on mukava seurata. Pelin kontrolleissa riitti paljon opeteltavaa, mutta pelin loppupuoli menikin sujuvammin kun kontrollit oli oppinut. Olisin myös kaivannut checkpointteja, mutta hyvin se meni ilmankin.

Meni viimein läpi kolminpelinä siten että yksi ohjaa Mariota, toinen Luigia ja kolmas on buustipelaaja. Jos buustipelaaja hoitaa hommansa hyvin niin siitä on iso apu muille. Suosikki Marioni on edelleen 3DS:n 3D Land. Siinä on mukavan leppoisa tunnelma. NSMB.U:ta saa pelaa vähän kuin tuli persuksissa kun koko ajan joku meinaa teilaa. Odotan mielenkiinnolla tulevaa Super Mario 3D Wörldiä, joka on jatko-osa 3D Landille.

Pelin ennakkohypessä pelintekijät kehuivat että Lego City on Wii U:n paras peli ja system seller. Wii U:lle ei ole montaa peliä vielä ilmestynyt, mutta kyllä se hyvä on. Lego City täyttää harvinaisen väkivallaton hiekkalaatikkopeli -lokeron. Pelin huumori osui nauruhermoon. Erityisesti pidin Arnold Schwarzenegger imitaatiosta.

Vanhan hyvän ajan pulmapeli. Välillä peleissä käy rasittamaan kun pelihahmot jankkaavat jotain turhaa, missä ei ole yhtään asiaa niin Toki Tori 2 on virkistävä poikkeus sillä pelissä ei puhuta mitään - ei puhuttuna tai tekstinä. Tekstiä ei tule edes ohjeena. Pelissä ohjattu lintu osaa vain tömistellä jalkojaan ja laulaa ja siinä pitää keksiä miten noiden avulla pääsee eteenpäin pelissä kun tutkii miten eri asiat vaikuttavat toisiinsa. Pelin pulmat ovat todella kinkkisiä ja niitä saa kunnolla miettiä.

Meillä Nintendo Land sai innostuneen vastaanoton. Kaikki ovat tykänneet siitä. Kilpailullisista peleistä sain kaikista tähti merkinnän kun niitä on pelattu niin paljon. Muissa peleissä joutuu vähän osaamaankin että saa merkinnän, ettei riitä pelkkä osanotto. Yksinpelattavat pelit ovat jääneet vähän paitsioon, mutta noista moninpelattavista riittää niin paljon hupia ettei se haittaa.

Vauhdikas karting autopeli ja Mario Kartin tappaja. Pelissä on harvinainen nettipeli, johon voi osallistua monta pelaajaa samalta koneelta jaetulla ruudulla. Peliä on pelattu jo pitkään, mutta olen pantannut arvosanan antamista koska peliä vaivaa kaatumatauti ja bugittelu. Jos pelaa nettipeliä siten että toinen pelaaja pelaa Gamepadin näytöltä ja toinen katsoo tv-ruutua niin kone jumiutuu jo ennen kuin ensimmäinen kisa on ohi. Nyt peliin tuli päivitys ja pääsin testaamaan uudelleen niin nyt kone ei kaatunut kertaakaan. Lisäksi verkkovirheitäkään ei tullut ainuttakaan.

Melkoinen satueepos. Ostin pelistä collector's editionin, jonka mukana tuli loitsukirja ja pehmolelu. Loitsukirjasta on oikeasti hyötyä pelissä. Siellä on lueteltu kaikki varusteet, hirviöt ja alkemiareseptit. Pelin pelaaminen menee oikein vanhan ajan hc-pelaamiseksi, kun lukee 300-sivuisesta manuaalista ohjeita. Kirja ei ole mikään halpa kopiokone printti vaan oikein laadukasta työtä.

Valitsin pelin asetuksista säädön, että hud siirretään Gamepadiin. Ratkaisusta ei ollut erityistä haittaa, koska peli meni läpi vaikka välillä joutuukin kääntämään katsetta tv-ruudusta pädiin. Hyvä peliasento on pitää Gamepad ohjainta pystyssä, jolloin nopealla katseen siirrolla voi kurkkaa mitä Gamepadin näytössä tapahtuu. Pelissä on nähty paljon vaivaa ympäristön mallintamiseen. Erämaa ja kaupungit on mallinnettu kovalla yksityiskohtamäärällä. Erämaassa hauskaa puuhaa on loikkia puusta toiseen kuin Tarzan. Pääjuonen tehtävät ovat vaihtelevia ja hyvin toteutettu.

Metroidvania seikkailu käsin maalatuilla 2D graafikoilla. Pelin hahmot näyttävät siltä että ne on repäisty Pikku kakkosesta. Hahmojen ulkoasuun nähden niille on kirjoitettu välillä jopa hieman synkkää puhetta. Päähenkilön apulainen on sentään koominen ja onhan siellä sepän örisevä apulainen Matti. Pelimekaniikka on sopivan yksinkertainen ja koukuttava. Lisäliikkeitä tulee tipoittain seikkailun edetessä. Peli koukuttaa tiukasti loppuun asti eikä mitään erityistä puutetta ole mistä valittaa.

Sain tämän ilmaiseksi Sonyltä, kun heillä oli se verkkopalvelun katkos viime vuonna ja pelasin tämän viimein läpi. Peli ei anna oikein hyvää ensivaikutelmaa itsestään – juostaan vaan suoraan eteenpäin ja painetaan X:ää samalla kun pitää kuunnella jotain kauheaa höpötystä. Mietin jo että keskeyttääkö peli heti alkuun. Pelasin kuitenkin eteenpäin ja peli muuttuu paremmaksi kun alkaa tulla sivutehtäviä mistä valita. Sivutehtävät ovat parempia kuin päätehtävät – niissä ei turhia puhuta ja mennään suoraan asiaan.

Nyt en oikein tiedä minkä genren peli tämä on. Tässä on yhdistetty hauskasti eri peligenrejä. Peli on hauska, anarkistinen, vaihteleva ja haastavakin vielä. Välillä menee kenttään useampi yritys ja aikarajallisissa kentässä jää usein alle sekunti aikaa kun pääsee maaliin. Yllättävän hyvä peli.

Isometrinen toimintarope. Pelin alussa olin hieman hämmentynyt että mikä tässä on oikein ideana, mutta kyllä se peli-idea siitä avautui kun pelasin eteenpäin. Peli on positiivisella tavalla taiteellinen ja taistelu on hauskaa. Möreä ääninen selostaja selostaa pelin juonta mutta ei sitä kerkeä kuuntelemaan kun pitää keskittyä peliin. Pelin loppumetreillä piti tehdä pelin juoneen liittyviä valintoja, mutta kun en ollut seurannut selostusta niin olin ihan pihalla että mistä on kyse. Ei peli siitä jumiin mennyt vaikka ei seurannutkaan niin ei siitä ollut haittaa. Ihan hyvä peli.

Toimintapitoinen tornipuolustuspeli on ihan ok. Pelissä ei ole juuri vaihtelua että tasapaksua räimettä koko peli. Peli ei ota itseään vakavasti, mikä on ihan tervetullut asia. Pelasin viimeiseen kenttään asti. Sitten kun tuli jotain lasertankkeja, jotka tuhoavat omat yksiköt hetkessä niin nostin kädet pystyyn että anti olla pelaamatta läpi.

Oikein tunnelmallinen luolastolentely. Pelissä riittää vaihtelua kun täytyy soveltaa erilaisia työkaluja ja erinäköisiä maisemia ja vihuja tulee vastaan. Vaikeustaso on juuri sopiva. Täytyy useamman kerran yrittää että voittaa vaikeudet ja pääsee nopeasti yrittämään uudelleen jos kuolee. Eikä menetä mitään esineitä jos kuolee. Ei mitään erityistä valituksen aihetta. Ihan hyvä peli.

Peli tuntuu köyhän miehen Alan Wakelta. Pelissä on aina yö, hirveästi kierrätystä ja Arizonan miljöö tuntuu jotenkin ankeammalta kuin Bright Fallsin komeat maisemat. Onneksi sentään on uusia vihollisia.

Vuoropohjainen strategiapeli Laser Squadin ja Ufon luojalta nostattaa odotuksia. Varma 5 tähteä. Kun pääsin pitemmälle pelissä alkoi tuntua siltä että peliä on pitkitetty. Välillä kun on saanut päätehtävän suoritettua niin pakollisena lisätehtävänä tulee vihollisen lisäjoukkojen eliminointi. Välillä jopa puoleentoista tuntiin venyvät tehtävät tuntuvat liian pitkiltä. Koko pelin läpäisyyn kesti 30 tuntia, joka tuntui liiankin tuhdilta annokselta varsinkin kun pelin sisällössä ei ole hirveästi vaihtelua. Itse pelimekaniikka on kunnossa eikä siitä ole valittamista.