Peli on pääasiassa nettitoimintapeli, jossa on nettipelimuotoina aluevaltausta ja eri tyyppistä robottien saattamista. Pelissä on myös yksinpelikampanja ja sen voi pelata nettipeliseuran kanssa ja/tai jaetun ruudun kaksinpelinä. Tuo moodi alkaa olla harvinainen nykyään ja Halo viidessäkään ei ole enää jaetun ruudun peliä vaikka kaikissa aiemmissa osissa on ollut. Hauskaa oli pelata peli läpi kaksinpelinä ja jotkut kentät osaavat olla aika tiukkoja. Yleensä on hyötyä jos toinen pelaaja ohjaa parantaja hahmoa niin elämät ei lopu kesken.

Pelasin alkuperäisen Wind Wakerin Gamecubella läpi, mutta siitä on niin kauan etten muista siitä paljoakaan, joten tämä tuntuu uudelta peliltä. Linkin varusteita tulee käytettyä kiitettävän monipuolisesti, ettei ole siten että yhtä varustetta käytetään kerrallaan per luolasto, vaan erilaiset esteet ja hirviöt kaipaavat eri varusteita. Bumerangi on hyvä yleistainnutin, jonka iskettyä pääsee antamaan muutaman vapaaiskun, jolloin suurin osa vastustajista kuolee.

The Force Awakens elokuvan dvd ja blu-ray julkaisun kanssa samana päivänä kauppaan tullut Star Fox Zero yrittää paikata avaruussotapeli nälkää. Tämän tyyppisiä pelejä ei hirveästi ole joten tälle luulisi olevan markkinoita. Pelissä on näyttävää toimintaa avaruudessa ja myös planeettojen pinnalla. Peli kulkee välillä kiskoilla raideräiskintä tyyppisissä osuuksissa ja välillä mennään ns. all-range moodissa, jossa saa ohjata kulkupeliä lähes vapaasti paitsi pelialueen reunalla tulee pakollinen u-käännös.

Vuoropohjainen Mario ja Luigi roolipeli Nintendolta. Olen pelannut aiemmin tästä sarjasta Bowser's Inside Storyn. Peli on aika mielikuvituksellinen ja happoinen. Inside Storystä oli kierrätetty viiksien ajelu vitsi - Mario ja Luigi menivät luksus tarvike kauppaan ja myyjä tarjosi viiksien trimmausta niin Mario rupesi ulisemaan siihen että nounounouuu. Eräässä toisessa vitsissä Mario löytää suihkulähteen missä on kirjavaa vettä.

Legendaarisista Secret of Monkey Island peleistä tuttu Tim Schafer laittoi Kickstarteriin yhteisörahoituksen uudelle seikkailupelille ja laittoi tavoitesummaksi 300 000 dollaria. Rahaa tulikin melkein kolme ja puoli miljoonaa. Peli julkaistiin kahdessa osassa ja peli tuli viime lokakuussa kokonaisena ilmaiseksi plussapeliksi. Peli on graafiselta ulkoasultaan kuin lasten satukirja. Pelihahmoilla on myös hauska puhetyyli, vaikka jutut ovat välillä puisevia. Juoni on todella himmeä ja ensimmäisen osan lopussa voi olla aika hämmentynyt olo.

Tuli pelattua Wii U:n eShopista ladattu versio läpi. Peli on selvästi keskiverto peliä vaikeampi ja saattaa aiheuttaa kiroilua. Tuntuu siltä että pelin vaikeus tulee monesti siitä kuinka nopeasti tai hitaasti oppii kentän ulkoa. Tälläinen tunne tulee usein varsinkin kentissä, missä Donkey Kong on kaivoskärryn kyydissä. Pelissä jaetaan aika avokätisesti lisäelämä ilmapalloja, muuten ei olisi läpipeluu onnistunut. Yhteen kenttään saattaa välillä mennä neljäkymmentä elämää. Yleensä maailmoissa viimeinen kenttä ennen pomoa on vaikein.

Tuli nyt paneuduttua Wiin Mario Galaxy 2:n pariin, minkä ostin Wii U:n latauskaupasta. Huikean mielikuvituksellinen peli on kyllä, vaikea keksiä tästä mitään moitittavaa. Pelissä on hyvät tutoriaalivideot, mitkä näyttää miten liikkeitä käytetään oikeaoppisesti ettei mene sähellykseksi. Pelissä voi toisinaan ohjaa Luigia jos haluaa, minkä hypyt kantaa pitemmälle, mutta jonka ohjaustuntuma on liukkaampi. Usein tuli pelattua Mariolla, jota on helpompi ohjata jos tuli vaihtoehdoksi Luigilla pelaaminen.

Trinen kolmannessa osassa liikutaan kolmiulotteisesti. Kolmiulotteisuus on enemmän visuaalinen kikka, sillä pääasiassa kaksiulotteisesti liikutaan, mutta 3D avaa uuden tyyppisiä puzzleja. Trinen kolmannessa osassa on myös huippugrafiikat ja musiikit. Kykyjä hahmoilla on vähemmän kuin edellisessä osassa ja peli on myös helpompi. Pelissä pitää kerätä kultaisia Trine-kolmioita jotta saa uusia kenttiä auki ja jos löytää kaikki niin saa platinatrophyn ja tässä pelissä on vissiin yksi Pleikkarin pelivalikoiman helpoimmista platinatrophyistä. Pelin parissa viihtyy hyvin sen aikaa mitä se kestää.

Peli on Dynasty Warriors pelien kehittäjältä tullut samanhenkinen hack and slash peli Dragon Quest grafiikoilla. Kerkesin tutustumaan tiimin aiempiin tuotoksiin pelaamalla Hyrule Warriorssia. Peli vaikuttaa aluksi pelkältä napin hakkaukselta, mutta vastuksen kovetessa taisteluihin täytyy varautua paremmin ja miettiä mitä liikkeitä käyttää. Yksi suosikkihahmoista oli Yangus, joka osaa tehdä erikoisliikkeen, joka pienentää vastustajan puolustuskykyä.

Kirbyä ei ohjata tällä kertaa tatilla vaan piirtämällä kynällä Gamepadin näyttöön viiva, sitten tökätään Kirbylle vauhtia ja Kirby lähtee kierimään viivaa pitkin. Ohjaustapa ei oikein meinannut iskostua selkärankaan. Monesti tuli kirottua kun Kirby ei mene sinne minne haluaa. Tankki muodossa tulee harmaita hiuksia, sillä Kirby ei liimaudu viivaan vaan heittää helposti voltin, jos viiva nousee liian jyrkästi. Pelissä on elämä systeemi ja peli jakaa avokätisesti lisäelämiä, mikä tulee tarpeeseen ainakin minun pelitaidoilla.

Eeppistä laatuviihdettä.

Yhdistelmä visual novellia ja seikkailupeliä.

Tätä on mainostettu Zelda parodiana, mutta pelin vitsit tuntuvat hieman tympeältä. Kevyt ote on kuitenkin piristävää, sillä liian vakavat pelit ovat välillä enemmän vaivaannuttavia, jos ne on tehty huonosti. Pelissä on hyvä vinkkijärjestelmä ja jatkopaikkoja on tiiviisti, mistä tulee pluspisteitä. Peli on aika lyhyt, mikä on hyvä jotta ei tarvitse antaa miinuspisteitä pelin pitkittämisestä. Pelissä on toisinaan rajoitettu käytössä olevien esineiden määrää, missä on se hyvä puoli ettei pelaaja rupea kokeilemaan kaikkea kaikkeen jolloin peli etenee sujuvammin.