Petri Leskinen
Vuodesta 2016 KonsoliFINin arvostelu- ja artikkelitoimitusta vetänyt indiepelien nautiskelija. Elokuvaharrastaja, suoratoistopalveluiden suurkuluttaja. Perheenisä ja Tottenham-fani.
Vuodesta 2016 KonsoliFINin arvostelu- ja artikkelitoimitusta vetänyt indiepelien nautiskelija. Elokuvaharrastaja, suoratoistopalveluiden suurkuluttaja. Perheenisä ja Tottenham-fani.
Pikkuruinen DJI Neo 2 -drooni on teknisesti joka suhteessa parempi kuin Neo-sarjan ensimmäinen versio, mutta talvisessa Suomessa sen käyttäminen osoittautuu melko hankalaksi rastiksi.
Ja pelejähän riittää!
Olipa hyvä vuosi taas viihdebisneksessä. Ainakin sisällön osalta.
Perinteinen katsaus menneeseen ja tulevaan.
Muutaman tunnin kestävä, ensimmäisen persoonan kuvakulmasta koettava Goodnight Universe on hieno ja yllättävä tarina, jonka pääosassa on pieni vauva.
Control Resonant vie sarjaa uuteen, rohkeaan – jopa yllättävään – suuntaan.
Potentiaalia The Last Caretakerissa on, mutta se vaatii rutkasti vielä hiomista ja säätöä.
DJI Mic 3 on erinomainen sijoitus, jos kaipaa omiin ääni- ja videotallenteisiinsa laadukasta audiota.
Little Nightmares -sarjan kolmas osa ei uudista kaavaa, vaikka tekijät ovatkin vaihtuneet. Lopputulos on tunnelmallinen mutta liian turvallinen jatko-osa, jossa on hämmentävän paljon tyhjäkäyntiä sekä turhauttavia toimintakohtauksia.
Henry Halfheadin elämäntarina sisältää muistoja aina vaippaikäisyydestä papparaiseksi. Elämä on tutkimusmatka, maailma on leikkikenttämme. Mutta vakuuttaako puolikkaan pään sympaattinen kertomus pelillisesti?
Skate-sarjan lupaava paluu ei maksa mitään.