Elävä veistos

Gris on tasohyppely, missä tunnelmoidaan hienoissa maisemissa ja ratkotaan kevyitä ongelmia. Pelin maailmassa ovat värit kadonneet ja pelin edetessä maailmaan saadaan aina uusia värejä. Peli on aika helppo, en onnistunut kuolemaan tässä kertaakaan. En tiedä voiko tuossa kuolla. Pelissä hahmo oppii aina uusia kykyjä edetessään, mutta metroidvania tämä ei ole, sillä uusien kykyjen kanssa ei tutkita vanhoja alueita, vaan mennään koko ajan eteenpäin.

Gris oli päätynyt Pelien äärettömät maailmat -kirjaan mielenterveys sivulle. Sivu 54, Tuukka Hämäläinen: Pelit kuvaavat mielenterveyden järkkymistä sekä suoraan ja henkilökohtaisesti että vertauskuvallisesti ja abstraktisti. Esimerkiksi maalauksellinen tasohyppelypeli Gris (2018) kertoo nuoren naisen sisäisestä kamppailusta täysin sanattomasti ja metaforisesti.

En olisi tuollaista analyysiä keksinyt itse. Pelissä on naispatsas, joka on särkynyt. Ehkä särkynyt patsas symboloi särkynyttä mieltä ja mieltä yritetään kasata uudelleen? Peli valittiin viime Game Awardeissa parhaaksi peliksi, jossa on tärkeä teema, eli mielenterveys on vissiin se tärkeä teema?

Kai minäkin suosittelen tätä jos se on kerran tuomareidenkin mielestä hyvä. En ainakaan keksinyt mitään vikaa tuosta.

Kirjaudu kommentoidaksesi