Rillataan Norkkia

Spyro the Dragon on ensimmäinen osa Spryo Reignited trilogiaa. Peli on toimintatasohyppely muutamalla liikkellä. Kyvyt ovat samat läpi pelin – pelin alun jälkeen ei esitellä juuri uusia kykyjä paitsi vauhtiramppi vai mikä se nyt olikaan. Pelin juoni on hyvin yksinkertainen. Gnasty Gnorc on muuttanut kaikki lohikäärmeet patsaiksi paitsi Spyron, koska hän suuttuu siitä että häntä pilkattiin tv-lähetyksessä. Pelaajan pitää vapauttaa lohikäärmeet kivisestä vankilasta ja kärtsää Gnasty Gnorc.

Peli on saanut hienon kuorrutuksen päälleen – ei varmaan alkuperäinen PS1 peli näyttänyt näin hienolta. En ole pelannut alkuperäisiä. Kenttäsuunnittelu ja musiikit ovat yksinkertaiset. Tuntuu että musiikin suhteen ei ole kunnolla edes yritetty. Kunhan laitetaan jotain taustahälyä ilmaan ettei hiljaisuus käy ahdistamaan.

Pelissä on elämät ja lisäelämiä jaetaan anteliaasti. Epäonnistuneet hypyt vauhtirampista voivat kuitenkin kuluttaa elämiä vauhdilla. Minulla elämät loppui ekan kerran vasta lopputaistelussa. Elämien loppumisesta ei juuri rangaista. Kerätyt aarteet pysyvät kerättynä. Pelissä tuntuu olevan elämät vain koska aiemmissakin peleissä on ollut elämät.

Peli päästää menemään seuraavaan maailmaan aika helpolla, mutta minä en piitannut siitä vaan kolusin kentät niin hyvin läpi kun perusvaivalla saa aikaiseksi. Spyro on mukavan leppoisa peli hankalan Returnalin jälkeen.

Kirjaudu kommentoidaksesi