Pienellä ja piste perään
Olen usein seurannut skeittaajien suorituksia Myyrmäen urheilupuistossa. Samaa temppua yritetään kymmeniä kertoja, vuorotellen porukassa. Kaveria tsempataan, yrityksissä eletään mukana ja yhdessä myös kerrataan epäonnisia kolhuja. Rullalautailu on usein sosiaalinen tapahtuma, ja siihen pyrkii myös early access -julkaisunsa saanut Skate.
Sarjan juuret sijoittuvat vuoteen 2007, jolloin Tony Hawkin arcademainen pistetehtailu sai enemmänkin realismiin ja maanläheiseen suorittamiseen keskittyvän kilpailijan. Kamera tuotiin lähes asfaltin tasalle skeittaajan viereen, temput suoritettiin ohjaimen oikealla tatilla (Flick-It-tekniikka) ja tavoitteena oli miljoonan pisteen sijaan saada muutaman tempun kombinaatio osumaan kohdilleen. Pari jatko-osaakin saanut sarja ei koskaan tavoittanut Haukan menestystä, mutta rakensi ympärilleen omistautuneen fanikunnan.
Skate 3:n julkaisusta on jo 15 vuotta. Uutta teosta on rakennettu jo useamman vuoden ajan – melko avoimesti kehitysaskeleita jakaen ja palautetta toivoen. Nimike luottaa ainakin alkuaiheessa free-to-play-malliin ja pakotettuun verkkoyhteyteen (taisin oksentaa juuri vähän suuhuni), mutta live service -hötön takana piilee edelleen nautittavat kontrollit sekä koukuttava oppimiskäyrä.
San Vanelonan naapurissa
Tarjolla ei ole perinteistä yksinpeliä, vaan alkajaisiksi luotu hahmo rullailee muiden pelaajien kanssa kuvitteellisessa San Vansterdamin kaupungissa. Monipuolisen ja yllättävän muistettavan miljöön esikuvia ei ole vaikea arvata, sillä tarjolla on niin Amsterdamin kanaaleja kuin San Franciscon mäkisiä katumaisemia. Kaupunki rakentuu muutamasta alueesta, jotka aukeavat tiettyjen raja-arvojen täytyttyä.
Hahmogeneraattori mahdollistaa monenlaisia ulkonäköjä ja -muotoja, minkä lisäksi vaatetustaan sekä lautaansa pystyy muokkaamaan monella tavalla. Palvelupelimalli iskee tosin tässä ensimmäistä kertaa silmille: kosmeettista sisältöä mainostetaan tuon tuosta aina kyllästymiseen asti.
Toki vermeitä saa myös pelaamalla haastetehtäviä ja tekemällä tavoitteita täyteen, mutta liian usein peli muistuttaa Fortniten kauppapaikkaa, ja alussa myös fiilis on kuin Fortin aulassa. Muita pelaajia häröilee ja kiipeilee ympäri tonttia. Pelaaja ei ole rajattu pelkästään laudan päälle, vaan hän voi myös hyppiä, kiivetä assassinscreedmäisesti pitkin seiniä ja pyöriä kuperkeikoilla kohti seuraavaa kisaa. Omien esteiden ja skeittipuistojen luontikin on editorilla mahdollista. Onneksi häröilykin rauhoittuu, kunhan alun pakkosyötettävän tutoriaaliosuuden läpäisee.
Tossua tonttiin!
Ihan aluksi kannattaa varmistaa, että kamerakulma on asetettu low-asentoon. Skaten fiilis syntyy juurikin maan ja hahmon lähellä pysyvästä kamerasta. Tämän jälkeen suunnataan kohti erilaisia haasteita, jotka opettavat uudet ja palaavat skeittaajat nappikombinaatioiden saloihin. Vasemmalla tatilla ohjataan, oikealla tehdään olliet ja kickflipit. Liipaisimet edustavat käsiä ja niillä tehdään grapit, eli tarraukset lautaan.
Skaten temppuarsenaali on massiivinen ja vaatii hurjasti opettelua, mutta aloituskynnys on kiitetättävän matala. Perus grindaukset osuvat melko helposti, mutta variaatioita ja painotuksia kaipaaville on myös sitä tarjolla. Tärkeintä on etsiä hyviä reittejä/linjoja, joissa temppuja pääsee ketjuttamaan penkin reunukselta auton konepellille aina nautittavaan hyppyyn valtavien rappusten yli. Kukaan ei ole seppä syntyessään, on Skaten sanoma. Jos ei koskaan yritä, ei myöskään epäonnistu, mutta ei toisaalta teekään mitään.
Sosiaalista aspektia painotetaan myös vahvasti. Kaupunki kuhisee muita lautailijoita, ja ryhmissä voi myös suorittaa haasteita. Tai ryhmille on jopa omia tavoitteita tehtäväpisteissä. Kehittäjä toivoo Skatesta hengailupaikkaa, jossa lautailun ohella vaihdetaan kuulumiset ja jaetaan komeimmat temput. Oikean elämän skeittipuistoa.
Lupaava alku
Skate kumartaa monessa mielessä menneisyyteen. Sen kontrollit, fysiikkamalli ja kameratyöskentely muistuttavat erittäin paljon sarjan ensimmäistä julkaisua, ja hyvä niin. Harmittavasti vuoden 2007 teoksen henkeä ei ole täysin tavoitettu, sillä uudesta versiosta puuttuvat esimerkiksi lajin oikeat nimet: alkuperäisen pelin camp-henkinen alkuvideo kuhisee oikeita ammattilaisskeittajia erinäisissä rooleissa.
Koska Skate on ilmainen, sitä on vaikea olla suosittelematta. Ääniraita on jo tällä hetkellä sen verran mainio ja monipuolinen, että skeittailu San Vansterdamissa tuntuu lupaavalta paluulta laudan päälle. Toivotaan, että Full Circle löytää vielä paremman tasapainon ansaintamallilleen, sillä itse kaipaisin vähemmän visiittejä pelin sisäiseen (vaate)kauppaan ja enemmän nautittavaa skeittailua. Lisäksi puhuvat päät ja tekoälykaverin voisi korvata oikeilla ihmisillä per heti.
Päivityksiä kehittäjät ovat luvanneet parin kuukauden välein. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa!
