Tämä on mainospaikka. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Näyttäisimme tässä kohtaa mainoksia. Maksamme sivuston palvelinkulut mainoksilla. Ethän blokkaa, kiitos!

Tänään ilmestyvä jakso The Last of Us -sarjan ensimmäisestä kaudesta on yksi parhaita, mitä on vuosiin nähty. KonsoliFIN pääsi jututtamaan esittäjiä, Nick Offermania ja Murray Bartletia, tarinan tärkeydestä, stereotyypeistä ja siitä, miten sukupuolten välisiä tympeitä muureja puretaan.

Keskustelu käsittelee jaksoa kokonaisuudessaan ja sisältää spoilereita.

Yhteyttä etsimässä

Nick Offerman ja Murray Bartlett eivät ole samanlaisia kuin roolihahmonsa. Minkä ei pitäisi olla yllätys, mutta monelle Offerman on yhtä kuin hänen ikoniset miesten miehet.

Hänen yksinäisistä selviytyjistä on tullut vuosien varrella tavaramerkki monelle, jotka eivät ihan tajunneet, mitä hahmot oikeasti kritisoivat. Mutta se ei ole miestä hidastanut. Kerta toisensa jälkeen Offerman on ottanut vastaan monipuolisia ja erikoisia rooleja, jotka taistelevat vastaan käsitettä siitä, minkälainen mies hänestä on muovattu pop-kulttuurin silmissä.

"Ihmiset näkevät sinut kankaalla ja he erehtyvät luulemaan näyttelemistä jonkin asian hallinnaksi. Jos heilutan kirvestä televisiossa, se ei tarkoita, että olisin mestari sen kanssa", Offerman vastaa hetkellisen pohdinnan jälkeen.

"Saapuessani kuvauspaikalle ensimmäistä kertaa, moni tuotannon työntekijä oletti, että minulla olisi vastauksia heidän kysymyksiin hitsauksesta tai dieselmoottoreista. Ei todellakaan ole! Tietoni ovat vajavaisia tietyillä alueilla. Mutta se vasta onkin hienoa. Se tarkoittaa, että oppimiseni ei ole koskaan ohi. Toivon, että rooli antaa ihmisille myös sen innon opiskella näitä asioita ja luottaa itseensä, eikä ainoastaan siihen, mitä luvattu infrastruktuuri tarjoaa."

Offermanin kasvoilla vilahtaa ilkikurinen hymy. "Fuck FEDRA!" hän huudahtaa ja hymisee itsekseen.

FEDRA on The Last of Us -sarjan kuvitteellinen hallitus, joka kontrolloi selvityjien elämää fasistien otteilla.

Olen ollut valtaosan aikuisiästäni viihdyttäjä ja kirjailija, Joten kaikki työntekijäni verstaallani ovat minua parempia metsureita, koska he käyttävät kaiken aikansa taitojensa harjoittamiseen. - Nick Offerman

"Koko tilanne on oikeastaan aika hauska. Olen ollut valtaosan aikuisiästäni viihdyttäjä ja kirjailija, Joten kaikki työntekijäni verstaallani ovat minua parempia metsureita, koska he käyttävät kaiken aikansa taitojensa harjoittamiseen", Offerman jatkaa.

"Samalla minä olen täällä hengailemassa teidän kanssa."

Bartlett hymyilee Offermanin vieressä ja pohtii osuuttaan maailmanlopun jälkeisen draaman suurissa pyörteissä.

"Yksi syistä, miksi minusta tuli näyttelijä, oli ettei minun tarvitsisi oikeasti olla hyvä asioissa, joissa teeskentelen olevani hyvä. En ole erityisen kyvykäs käytännön asioissa, mutta luulisin voivani opetella puusepäksi."

Offerman kikattaa maailmankuulua kikatustaan.

"Anteeksi", hän tirskuu. "Satuin kuvittelemaan sinut työkalupakit vyötärölläsi."

Bartlett ja Offerman repeävät nauruun. Tämä toistuu usein haastattelumme aikana. Ei uskoisi, että puhumme yhdestä vuoden synkimmistä draamoista, jossa ihmiskunnan kohtalo on jatkuvasti vaakalaudalla.

"Kyllä sinusta saataisiin hyvä puuseppä", Offerman myhäilee.

"No kiva, arvaa muistanko nyt, mitä olin sanomassa", Bartlett naureskelee. Lopulta punainen lanka löytyy jälleen.

"En ole käytännönläheinen, mutta roolin sattuessa kohdalleni, teen kaikkeni näyttääkseni siltä, että olisin raudanluja ammattilainen. Ei voi sanoa, että olisin kömpelö, mutta taitoni ovat kehittyneet muilla osa-alueilla."

Yksi lempiasioistani tässä työssä on se, että voin esittää ihmisille tarinoita maailmasta, joka on täynnä mahdollisuuksia. Haluan pehmentää trooppeja.
- Nick Offerman

Offerman jatkaa. "Rakastan sitä, että osaan tehdä asioita käsilläni ja ymmärrän, miten ne toimivat. Ainakin valtaosan ajasta. Kotimme Los Angelesissa on varustettu maanjäristyksiä varten, joten vaikka en ole ihan hahmoni Billin tasolla, ymmärrän mistä hänen impulssi sikiää. Mutta minä tulen suuresta ja rakastavasta perheestä. En ole yhtä yksinäinen kuin Bill on. Tiedän miten monta kättä tarvitaan, että valot saadaan päälle. En haluaisi kokea tuota maailmaa yksin. Tiedän myös miltä peilikuvani näyttää, ja mielummin aloittaisin päiväni näkemällä Murrayn esittämän Frankin kaltaisen henkilön kasvot herätessäni."

"Frankin asenne on samanlainen kuin omani", Bartlett sanoo.

"Me molemmat etsimme jatkuvasti yhteyttä toisten ihmisten kanssa. En ikinä pärjäisi yksin samalla tavalla kuin hän. Minun pitäisi etsiä muita ihmisiä ympärilleni."

Ennakkoluuloja murtamassa

Kysymys, joka johti tähän keskusteluun, on moniosainen. Miten herrat näkisivät itsensä maailmanlopun jälkeisessä maailmassa, ja miltä heistä tuntui lähtiessään mukaan tarinaan, joka tietoisesti rikkoo perinteisiä käsityksiä maskuliinisesta selviytyjästä?

Lajityypin stereotypiat eivät ole vieras käsite kummallekaan näyttelijöistä.

"Ensimmäinen keskustelu oli helpoin osa koko jutusta", Offerman avaa. "Käsikirjoitus on mahtava, joten ei nyt piru vie mokata tätä."

Hän hirnahtaa ajatukselle. Sitten hänen kulmakarvansa vääntyvät siihen mutruun, jonka miljoonat katsojat tunnistavat kilometrien päästä. Offerman tekee näin usein keskustelumme aikana. Hän ei ole vihainen, mutta hän ei halua, että asia jäisi epäselväksi.

"Yksi lempiasioistani tässä työssä on se, että voin esittää ihmisille tarinoita maailmasta, joka on täynnä mahdollisuuksia. Haluan pehmentää trooppeja. Minua usein haukutaan maskuliiniseksi mieheksi, mikä aina yllättää minut. Näen itseni kikattelevana ja tanssivana pikku pupuna valtaosan ajasta. Joten aina kun asia tulee esille vastaan samalla tavalla. Miksi sukupuolittaa asioita? Miksi jokin on maskuliinista ja toinen asia taas ei ole? Se, että voin olla osana näiden vanhentuneiden käsitteiden murtamista on yksi niistä syistä, miksi lähdin tälle alalle."

Offerman miettii vielä hetken. "Voisi sanoa, että kuulimme Aristotelen kutsun ja tässä sitä ollaan."

Bartlett, joka tuli ulos kaapista uransa alkutaipaleella, uskoo sarjan luovan uria tulevaisuutta varten.

Tässä jaksossa on kaunista se, että se näyttää miten me emme ole vain yksi aspekti, joka määrittää meidät. Me olemme sarja monimutkaisia vivahteita, joista osa on ristiriidassa toistensa kanssa.
- Murray Bartlett

"Kun luin käsikirjoituksen ensimmäistä kertaa, olin häkeltynyt siitä, että nämä hahmot pystyivät elämään stereotypian ulkopuolella. Se oli todella tärkeää, erityisesti tässä lajityypissä, missä nämä tarinat elävät visusti stereotypian erämaassa. Vaikka se ei ole uusi asia yrittää rikkoa näitä raja-aitoja, minusta se tapa, jolla sarja sanoo nämä asiat tuntuu tuoreelta. Erityisesti sen vuoksi, että Neil Druckmann ja Craig Mazin ymmärsivät roolittaa jakson pääosaan Nickin kaltaisen näyttelijän. Miehen, joka voi tuoda rooliin maskuliinisuutta, mutta samalla paljastaa hahmon koko ihmisyyden kaikessa sen herkkyydessä. Tässä jaksossa on kaunista se, että se näyttää miten me emme ole vain yksi aspekti, joka määrittää meidät. Me olemme sarja monimutkaisia vivahteita, joista osa on ristiriidassa toistensa kanssa."

Sovituksesta irtautuminen

Kumpikaan Offerman tai Bartlett eivät ole pelaajia, eikä The Last of Us ollut heille tuttu entuudestaan. Vertaukset lähdemateriaaliin eivät myöskään hidastaneet tulkintaa.

"Kysyin pelistä muutamilta ystäviltäni, jotka ovat pelaajia", Bartlett kertoo.

"Mutta tässä tapauksessa luotin täysin Neilin ja Craigin visioon. Luotin siihen, että he ymmärsivät milloin irtautua lähdemateriaalista, milloin olla sille uskollinen ja milloin todeta, että jonkin täytyi muuttua."

"Me olemme vain heidän nukkejaan", Offerman lataa virnistellen.

"Elämme erikoisia aikoja. Jos ennen kirjoitin kirjan tai otin osaa TV-sarjaan ja joku ei pitänyt siitä, minun ei tarvinnut tietää asiasta. Jos inhosit jotain, se pysyi omana tietonasi. Yritän seurata sitä ajattelumallia nykypäivänäkin. Jos jokin ärsyttää minua, niin lopetan sen katsomisen tai lukemisen. Ongelma on ratkaistu. Luotan Neilin ja Craigin makuun, mutta tiedostan, että osa katsojista tulee inhoamaan tätä jaksoa, koska se on muutos tuttuun ja turvalliseen. Ymmärrän sen fiiliksen täysin. Jos joku tulee kertomaan minulle, että Legolas tai Lothlorien lausutaan eri tavalla kuin olin kuvitellut vuosia sitten kirjaa lukiessa, niin siitähän vasta tappelu syntyy. Mutta lopulta on vain pakko sanoa, että molemmat näistä tulkinnoista voivat olla totta."

Samalla tarinan huomion kohdistaminen kaksikon lyhyeen yhteiseloon herättää kysymyksen siiitä, onko heidän maailmansa kuvaus utopiasta vai helvetistä, jota he pitävät loitolla kaikin voimin?

[Jaksossa] on hyvin dantemainen kysymys: onko tämä taivas? Ehkä, mutta siinä on ripaus helvettiä.
- Nick Offerman

"Vertaisin sitä Woyzeck-näytelmään", Offerman ehdottaa. "Bill vihaa ihmisiä. Hänessä on niin paljon tuskaa. Joten monella tapaa hän kiittää luojaansa siitä, että on viimein yksin. Ne kiitokset ovat pinnallisia, mutta ne ovat silti olemassa. Mutta kun hänen ulkokuori rakoilee, sen alta paljastuu herkkyyden siemen. Hän on pohjimmiltaan ihminen, joka haluaa rakastaa ja tulla rakastetuksi. Hänen maailmansa kaikkine sääntöineen ja ansoineen voi näyttää paratiisilta, mutta ei se ole sitä, jos hänellä ei ole ketään jonka kanssa jakaa se. Se on hyvin dantemainen kysymys: onko tämä taivas? Ehkä, mutta siinä on ripaus helvettiä. Varsinkin silloin, kun et voi pitää huolta toisesta, eikä kukaan huolehdi sinusta."

Bartlett yhtyy ajatukseen jaetusta onnesta.

"Asia ei ole mustavalkoinen. Ei ole vain utopiaa tai helvettiä. Tämän jakson koko keskustelu käydään siinä välimaastossa, jossa on mahdollisuus toivosta helvetin keskellä. Sen ei tarvitse olla täydellistä ollakseen heille utopiaa. Se rikkoo käsitteen objektiivisesta utopiasta, koska sellaisen tavoittelu vaatii vaikeita ja raskaita päätöksiä. Minusta tarina on pohjimmiltaan hyvin toiveikas. Se uskoo siihen, että me voimme löytää yhteyden vaikka se olisi monimutkaista."

Huomista kohti

Keskustelu kääntyy takaisin siihen tosiasiaan, että tämä lajityyppi on historiallisesti kohdellut sukupuolivähemmistöjä surkeasti. Eivätkä ne ongelmat rajoitu vain kauhuun. Genre-elokuva on monista hienouksista huolimatta vielä vahvasti konservatiivinen suo, joka hakee suuntaa.

"On vaikea puhua tästä jaksosta ja olla käyttämättä mahtipontisia termejä", Bartlett myöntää. "Ehkä siksi, että se on niin tärkeä asia minulle".

"Näyttelijöinä meidän toive on aina rikkoa stereotyyppejä, ei vahvistaa niitä. Tässä tarinassa oli tärkeää näyttää, että pohjimmiltaan jokainen ihminen haluaa samaa asiaa. Me haluamme yhteyttä. Me haluamme, että meitä ymmärretään ja meidät hyväksytään. Minusta Craig tavoitti sen kauniisti tässä jaksossa. Toivon, että se mitä olemme luoneet voi murtaa joiltain katsojilta ne ovet, mitkä ovat kiinni, ja avartaa heidän näkökulmaa maailmasta."

Offerman hahmottaa asian toisen työnsä kautta.

"Kun aloitin puusepänverstaani vuosia sitten, meillä oli vain viisi työntekijää. Neljä heistä oli naisia. Työnjohtajamme oli pieni, mutta mahtava lesbonainen, joka on moninkertaisesti minua taitavampi puuseppä kaikin tavoin. Siitä huolimatta sain jatkuvasti hätisellä pois vastenmielisiä kommentteja siitä, että 'naikkosille' oli annettu työkalut käteen. Vielä tänä päivänä, jos mainitsen omistavani verstaan, ihmiset olettavat sen tarkoittavan jotain, mitä löydetään keski-ikäisten miesten autotalleista. Ne ovat niin vanhentuneita ja typeriä käsitteitä", hän tuhahtaa.

"Näin ollen näyttelijänä rakastan mahdollisuuksia, joissa voin tehdä jotain hahmoilla, jotka helposti voisivat vajota toksisen maskuliinisuuden tai naisvihan suohon. On äärimmäisen palkitsevaa työskennellä projektien parissa, jotka kannustavasti näyttävät naisia ja vähemmistöjä tekemässä asioita, joita mielletään vieläkin 'miesten jutuiksi'. Tämä on erityisen tärkeää näissä lajityypeissä, kuten toiminnassa ja kauhussa. Populistinen viihde on paras mahdollinen paikka alkaa purkaa näitä seiniä. Mitä enemmän me saamme niitä vedettyä alas, sitä parempi."

"Se on huomattavasti terveellisempi oheistuote kuin se, että kerromme vain todella viihdyttävän tarinan."

The Last of Us on nähtävillä HBO Max -suoratoistopalvelussa.

Kirjaudu kommentoidaksesi

Lisätiedot: 
Kiitos haastattelusta HBO Maxille.

Pelikeskustelu