Edes videopelimaailma ei ole välttynyt tanssin taialta. Kyseisen genren ensiaskeleet nähtiin 90-luvun lopulla Dance Dance Revolution -arcadelaitteiden vallatessa maailmaa. Kotikonsoleille saatiin omat versionsa tanssimattojen kera, minkä lisäksi muitakin yrittäjiä riitti. Jopa siinä määrin, että lähes jokaisen pelin mukana julkaistiin oma versionsa tanssimatosta. Kukapa voisi unohtaa esimerkiksi Viidakkokirja – Svengiseikkailua, Dancing Stage -teoksia tai Dance UK -virityksiä?
Jännittävää kyllä, tanssimattopeleihin en ole törmännyt todella pitkään aikaan, vaan ne ovat kadonneet aika lailla kokonaan. Teknologian kehittyessä tanssipelit ovat nähtävästi muuttaneet muotoaan siten, että liikkeentunnistus on tullut pysyvästi kuvioihin mukaan. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta genre on viime vuosina "henkilöitynyt" Ubisoftin Just Dance -peleihin, joista ensimmäinen ilmestyi loppuvuodesta 2009. Sittemmin vuosipäivityksinä jatkunut sarja on myynyt erinäisten lähteiden mukaan yhteensä peräti 90 miljoonaa kopiota, joten tanssahtelu on vedonnut todellakin kansaan. Hauskana kuriositeettina Just Dance menestyi Nintendon Wiillä niin hyvin, että kyseisen konsolin viimeinen JD-vuosipäivitys nähtiin vuonna 2019, eli vasta kuusi vuotta konsolin valmistuksen lopettamisen jälkeen!
Just Dance -sarjaa on viime vuosina syytetty kaavamaisuudesta ja ihmekös tuo: sitä se vuosittainen julkaisutahti voi teettää. Itselläni ei kuitenkaan ole tästä omakohtaista kokemusta, sillä Just Dance 2026 Edition on ensikosketukseni sarjaan, joten arvio on tehty puhtaasti noviisin näkökulmasta. En ole eläessäni myöskään harrastanut tanssia juurikaan edes baarin tanssilattialla, joten en koe olevani kovinkaan otollinen testihenkilö. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, minkä lisäksi olen jo pitkään kaivannut jotain kotona tehtävää liikuntaa arkeeni.
Kaikkeen sitä ryhtyykin.
Tuskin edes huomaat, kun (tanssi)lattialla uudelleen synnyt
Ennen kuin pääsin ottamaan ensimmäistäkään tanssiliikettä, oli alkuvalikoissa pakko ihmetellä hiukan ohjainvalikoiman köyhyyttä, sillä ainakin Switch-versiossa navigointi on mahdollista ainoastaan yhden (oikean käden) Joy-Conin turvin. Tämä tarkoittaa siis käytännössä sitä, ettei pelissä ole mahdollista ottaa omia kuvakaappauksia! Lisäksi teos pakottaa tekemään tunnukset Ubisoft Connect -palveluun, joka on tietysti Ubi-peleissä vakio, mutta rasittaa ainakin itseäni ihan periaatteesta.
Noin muuten käyttöliittymä toimii Switch 2:lla sujuvasti, mutta ymmärtääkseni asiat saattavat toimia hiukan hitaammin alkuperäistä Switchiä käytettäessä. Valikoiden uumenista löytyy muutama perusmoodi, joiden turvin voi tanssahdella joko yksin, netissä tai samalla konsolilla yhteensä viiden kaverin kanssa. Yksi uutuuksista on Party Mode, joka hylkää kokonaiset kappaleet ja tuo ruudulle sattumanvaraisia häiriötekijöitä härnäämään tanssijoita. Loppujen lopuksi homma alkaa kuitenkin ärsyttämään sen verran, että pitäydyin mieluummin kokonaisissa biiseissä, vieläpä paluun tekevän treenimoodin turvin, jossa voi kätevästi seurata kulunutta aikaa sekä kaloreita. Pitkäaikaisfanit ovat varmasti iloisia myös comebackin tekevästä haastemoodista, jossa pääsee näkemään kellä on parhaimmat liikkeet!
Viime vuoden Just Dancessa beetaversiona lanseerattu Camera Controller -moodi on nyt puolestaan mukana niin sanotusti 1.0-muodossaan. Toistaiseksi ainoastaan yksinpelaajalle tarkoitettu tila antaa pelaajille mahdollisuuden käyttää älypuhelimen kameraa koko kehon tunnistamiseen. Systeemin tarkoituksena on poistaa turhat kapulat käsistä ja tarjota tanssijoille entistä tarkempi tapa liikehdinnän tunnistamiseen. Itse tosin olen sen luokan kanki-Kaikkonen, että tunnistamisen epätarkkuus on vain hyvä asia – moodi rokottaa nimittäin armotta vajavaisista liikkeistä. Ja kannattaa myös muistaa, että sen käyttämiseen tarvitaan tarkoitukseen tehty Just Dance -äppi sekä puhelin, joka tukee vähintään iOS 14.4:ää tai Android 9:ää.
Tämän vuoden biisilista tarjoaa kaikkiaan 40 kappaletta, joihin lukeutuu muun muassa Lady Gagan Abracadabra ja Zombieboy, Ed Sheeranin Azizam sekä Sabrina Carpenterin Feather. Setti on koluttu melko nopeasti läpi, mutta palvelupelimäisestä jatkumostaan johtuen Ubisoftilla on tarjolla erikseen kuukausimaksullinen Just Dance +, joka tuo lisää tanssittavaa useamman sadan biisin edestä aina Disney-klassikoista lähtien. Biisien lataaminen konsolin muistiin onnistuu myös, mutta lähtökohtaisesti softa kannustaa pitämään laitteen verkossa kaikkina aikoina.
Perusversion mukana "plussapalvelun" saa käyttöönsä kuukaudeksi, ja Ultimate Editionin turvin peräti vuodeksi eteenpäin. Jos serviisin haluaa hankkia myöhemmin, kustantaa yksittäinen kuukausi pyöreästi neljä euroa, kolme kuukautta yhdeksän ja vuositilaus 25 euroa. Mielestäni potentiaalinen lisäinvestointi ei tihkaise mitenkään älyttömästi, sillä hinnoittelu on ainakin toistaiseksi biisivalikoimaan nähden varsin kohtuullisella tasolla. Ubisoft myös lupaa, että kaikki hankittu "kontsa" vuosiversioiden 2023-2026 välillä pelittää myös uusimmassa teoksessa.
Tanssii itsensä kanssa
Millainen uusi Just Dance on sitten kokemuksena tanssinyypän silmin? Noh, ensinnäkin kaikki on iloista, pirteää ja värikästä, joka nyt ei välttämättä ole sitä ominta kauraa, mutta kaikkeen tottuu. Toisaalta kaikki toimii sujuvasti, ja kokemus on ollut sen verran mukava, että aion ehdottomasti hikoilla jatkossakin tanssin pyörteissä. Sen sijaan isompi harmituksen aihe koskee mielikuvituksen puutetta ennen kaikkea moodeissa, sillä meno on mielestäni turhan riskitöntä, kun potentiaalia olisi vaikka mihin. Tiedä sitten, sanelevatko levy-yhtiöt Ubisoftille, mitä saa ja ei saa tehdä, mutta olisi mukava saada vaikkapa jonkinlainen juonimoodi tai Mario Party -tyylisiä, biisiteemaisia minipelejä.
Tällaisenaankin homma toki sujuu ja miksipäs sitä rikkoa hyväksi havaittua kaavaa, kun JD printtaa vuosittain rahnaa. Perusominaisuudet, kuten liikkeentunnistus, verkkomoninpeli ja omien suosikkilistojen teko ovat toki sen verran hyvin reilassa, että noviisin kokemus jää ehdottomasti plussan puolelle. Sekin on samalla pakko myöntää, että aiemmin tässä taloudessa tanssittajana toiminut Samba de Amigo: Party Central saa nyt väistyä pysyvästi, sillä Just Dancessa on älyttömästi enemmän sisältöä, erityisesti plussapalvelun turvin. Segan marakassikinkereissä kun ei uusia biisejä edes juuri saa paria pientä DLC-pakettia lukuun ottamatta.
Lähdenkin tästä olohuoneeseen tanssimaan. Sorit kumppanille ja koiralle jo etukäteen.
KonsoliFINin edelliset Just Dance -arviot:
