Disneyland: Far Cry
Toiminta on aiemmista osista tuttua jouhevaa ensimmäisen persoonan räiskintää. Hope County on kuin yksi suuri räiskintäteemainen huvipuisto, mutta toki hiippailuunkin tarjotaan mahdollisuus, mikäli kärsivällisyys riittää. Mukaan saa myös tekoälyn ohjastamia kavereita, joista osa on eläimiä.
Päätarina jakaantuu kolmelle suuremmalle alueelle, joita jokaista hallitsee yksi Seedin sisaruksista. Tavoitteena on vastarintaa avustamalla täyttää mittaria, jonka päässä odottaa yhden pahisperheen jäsenen kohtaaminen. Kun kolme aluetta on hallussa, saa haastaa itse pääjehun.
Mittarin täyttämiseen tarjotaan neljä eri keinoa, jotka joissain tapauksissa sekoittuvat myös keskenään. Tehtävien teko sekä vihollispesäkkeiden valtaus tuovat suurimmat pisteet pottiin. Pikkupurtavana tuhotaan kultin omaisuutta ja pelastellaan panttivankeja. Lisäksi oheistoimintana voi muun muassa kalastella, osallistua taitolentokisaan tai vaikkapa metsästää. Tekemistä riittää runsaasti siis vielä vajaan 20-tuntisen tarinan jälkeenkin.
Hope Countyn maisemissa viihtyy mukavasti. Räiskintä soljuu erinomaisesti ja grafiikka hivelee silmiä, vaikkakin kasvusto pomppii välillä ikävästi silmille. Audiovisuaalisen toteutuksen kruununa komeilee menevä soundtrack, joka sisältää hittejä menneiltä vuosilta sekä varta vasten sävellettyä materiaalia. Kauniin kuoren alla piilee kuitenkin kolme suurempaa häiriötekijää sekä tukku pieniä pelikokemusta verottavia ongelmia.
Kuulutsä Ubiclubiin?
Lisätunteja voi kartuttaa yhteistyömoodissa sekä Far Cry Arcadessa, joka pitää sisällään kilpailullisen moninpelin ja kenttäeditorin. Yhteistyöpeli ei ole täydellinen, sillä jostain käsittämättömästä syystä vain toisen pelaajan tarina etenee. Siitäkin huolimatta kaverin kanssa räiskiminen on hauskaa. Arcade puolestaan ei ainakaan vielä tarjoa mitään mullistavaa. Perinteisten tappomatsien lisäksi haastetta tarjotaan erilaisilla tavoitteellisilla tehtävillä, jotka eivät sisällä välttämättä edes ampumista. Kenttäeditorin käyttö vaatii sen verran taitoa, että vastaan tulleet viritelmät olivat enimmäkseen karmeita. Ajan kanssa käyttäjien luomasta sisällöstä voi kuitenkin vielä kehkeytyä jotain todella hienoa.
Mainittakoon, että nettipeli vaatii Ubisoft-tunnukset sekä erillisen Ubi Club -sovelluksen. Moiseen typeryyteen on PC-maailmassa jo tottunut, mutta konsoleilla salasanarumballe ei ole sijaa. Nettipeliin täytyy päästä parilla napin painalluksella, ilman kikkailuja.
Ongelmia paratiisissa
Ongelmista ensin mainittakoon epämääräinen tallennus, jossa ei tunnu olevan mitään logiikkaa. Valikossa on jopa manuaalitallennus, mutta siltikään peli ei aina jatku siitä mihin jäätiin. Edes tehtävien läpäisy ei aina tarkoita, että olisi turvallista lopettaa. Toinen paikoitellen häiritsevä asia liittyy tekoälyn toimintaan. Vihulaiset nimittäin näkevät pelaajan supernäöllään satojen metrien päästä, mutta tämän tekoälykumppani voi käppäillä huomaamattomasti tiellä muina miehinä. Myös ajomallinnuksen toivoisi olevan realistisempi, sillä nykyinen malli ei tunnu kovinkaan hauskalta. Tämä on sangen ikävää, kun ottaa huomioon maalaismiljöön tarjoamat mahdollisuudet kaikenlaiseen rälläämiseen. Yllä olevat ovat kuitenkin vain aiemmin mainitsemiani pieniä ongelmia.
Maailman vihamielisyys on yksi suurimmista häiriötekijöistä: pelaajalle ei anneta hetken rauhaa. Hieno soundtrack hukkuu jatkuvan tuliaseiden paukkeen alle, eikä edes kalastaminen onnistu ilman että karhu tai ahma puraisee persauksesta. Tuttuun Far Cry -tyyliin osa vihollisjoukkioista tietysti syntyy uudelleen heti, kun pelaaja katoaa näköpiiristä. Homma tosin rauhoittuu, kun alueen pääpahis on kukistettu, mutta siinä vaiheessa haluaa jo siirtyä seuraavaan mestaan.
Kohtasin läpipeluun aikana tukun pienempiä sekä neljä etenemisen estävää bugia, jotka oikenivat vasta, kun tehtävän aloitti alusta tai latasi edellisen tallennuksen. Bugien suuri määrä tuntuu hämmentävältä, kun kyseessä on näin ison studion teos.
Edellä mainittujen ikävyydestä huolimatta suurimmaksi ongelmaksi muodostuu kuitenkin heikko tarina. Tuntuu kuin käsikirjoittajat olisivat olleet lomalla kehitysprosessin ajan. Juoni koostuu oikeastaan vain irtonaisista tehtävistä, jonka lisäksi katsotaan välivideoita tietyin väliajoin. Tehtävänannot ovat niin puuduttavia ja yhdentekeviä, että loppuvaiheessa lässytykset haluaa vain hypätä yli. Onneksi niin voi tehdä, eikä joutavia jorinoita ole pakko kuunnella.
Siellä täällä yritetään vedota tunteisiin, mutta anti jää kovin laihaksi, mikä johtuu mykästä ja persoonattomasta päähenkilöstä. Sankarillamme ei ole edes nimeä ja häntä puhutellaan vain ”Deputyksi” tai ”Rookieksi”. Vuorovaikutus maailman kanssa jää pahasti puutteelliseksi, kun päähahmo ei puhu puhu eikä pussaa. Pääpahiksetkin ovat tuttua huttua sarjaa aiemmin pelanneille, eivätkä onnistu vakuuttamaan kuin hetkittäin.
Far Cry 5 on hieno räiskintäkokemus, joka olisi kaivannut kunnon tarinaa sekä perusteellisempaa viimeistelyä. Sarjan hektisen menon ystävät viihtyvät Hope Countyssa loistavasti, mutta muiden kannattaa odottaa roimaa alennusta.
