Taattua laatua, mutta samalla niin kovin tuttua

Syksy on täällä ja sitä kautta myös EA Sportsin urheilupelien vuosipäivitykset. Ne tulevat yhtä suurella varmuudella kuin joulu, sähkölasku, lainanlyhennys ja kuolema. Mitään näistä ei pääse karkuun, sillä ne tavoittavat sinut ennen pitkää.

Viime vuoden versio päivitettiin vähän jälkijunassa uusille konsoleille, mutta nyt ensimmäinen aidosti uuden sukupolven FIFA tarjoaa grafiikkapuolellakin mielenkiintoisia juttuja.

Alexander-Arnold keskittää.

Hyperliike = mainosmiesten puhetta vai ei?

Jokainen pelimuoto on päivitetty uudella HyperMotion-teknologialla. Ensimmäistä kertaa kaikki kentän 22 pelaajaa juoksentelevat nurmella liikkeenkaappauksen turvin, minkä johdosta pelaajien liikkeet näyttävät nyt entistäkin realistisemmalta. FIFA 22 sisältää peräti 4000 uutta animaatiota ja sen huomaa, sillä viime vuoden ilmava ja arcademainen ote on ottanut askeleen realistisempaan suuntaan. Niinpä itse pelaaminen tuntuu tänä vuonna sangen miellyttävältä ja pelaajatkin toimivat kentällä pääosin loogisesti.

HyperMotion lupaa paljon, mutta onko se pelkkää mainosmiesten puhetta? Vastaus on ei, sillä kun kansa täyttää katsomon, pelaajat marssivat kentälle ja tuomari puhaltaa pilliin, alkaa mainosmiesten puheet konkretisoitua.

Series S -versiosta sen verran, että ilmeisesti se ei ole ihan yhtä hyvässä kuosissa kuin isoveljensä, ainakaan resoluutionsa osalta. EA on kovasti lupaillut päivityksiä saapuvaksi, jotta optimointi saadaan kuntoon.

Koita tässä sitten vetää vapari.

Kun visuaalinen puoli on saatu pois alta, mainitaanpa sananen myös äänimaailmasta. Biisilista on tänä vuonna poikkeuksellisen pitkä, sillä FIFA 22 sisältää yli 120 kappaletta 27 eri maasta. Suomea edustaa Yeboah Just se -biisillään, joten torilla tavataan, taas kerran.

Stadionäänet ovat puolestaan suhteellisen autenttiset, kun taas heikointa antia edustaa selostus. Se ajaa asiansa, mutta tuntuu, että se polkee vuodesta toiseen paikallaan. Jonkinlainen ravistelu pitäisi käydä kopissa tekemässä. Tai sitten repliikkien äänittämiseen pitäisi varata enemmän aikaa, mene ja tiedä.

Malttia!

Tänä vuonna FIFA nimittäin tuntuu aavistuksen hidastempoisemmalta ja painavammalta, eikä se ole ollenkaan huono juttu. Jotkut saattavat harmistua, ettei ”munaravifutis” ole enää samalla tavalla mahdollista, mutta mielestäni se on vain hyvä asia pelattavuuden ja tasapainon kannalta. Kuten todettua, futaaminen on ennen kaikkea miellyttävää ja pelaajien taitotasolla on aidosti merkitystä aina maalivahteja myöten.

Maalivahdeista puheen ollen, niitä on nyt vaikeampi ohittaa kuin aiemmin. Parempi tekoäly näkyy järkevämpänä sijoittumisena ja pallotkin tuntuvat jäävän paremmin näppeihin.

Tämä kaikki kuulostaa varmaan hyvältä ja sitähän se kieltämättä onkin. Harmi vain, ettei ilman bugeja selvitty tästäkään julkaisusta. Mitään ylitsepääsemätöntä ei ole tullut vastaan, mutta koomisia tilanteita sen sijaan jonkin verran.

Huomaatko kuvassa jotain outoa?

Tuttuja juttuja sekä sujuvampaa valikkosurffailua

Valikot ovat ottaneet tänä vuonna askeleen parempaan ja ennen kaikkea selkeämpään suuntaan. Joukkueita on helpompi vertailla matsin jälkeen kuin aiemmin, minkä lisäksi mukana on perinteisten pallonhallinnan, maalintekoyritysten ynnä muiden lisäksi kattavampaa dataa myös yksittäisiin pelaajiin liittyen. Selkeämmästä ulkoasusta johtuen on myös miellyttävämpää kokeilla eri taktiikoita ihan kaveriakin vastaan.

Pelimuotopuolella ei ole luvassa suuria yllätyksiä. Tuttuun tapaan mukana on yksittäisen matsin, turnausmoodin, harjoittelun ja taitopelien lisäksi lompakkoa kurittava Ultimate Team, uramoodi, manageritila (jossa muuten voi ensimmäistä kertaa luoda täysin oman joukkueen), Mestarien liiga, kausimoodi netissä niin yksin kuin kaverin kanssa sekä tietenkin Volta.

Valikot ovat selkeämmät ja tilastorikkaammat kuin aiemmin.

Isoin ihmetyksen aihe liittyykin siihen, sillä Volta Arcade on uusi pelimuoto, jossa pääsee kisaamaan kolmen muun pelaajan kanssa muun muassa polttopallossa, jalkatenniksessä ja laavadiskossa. Kyllä, luit oikein. Varsin mukavaa hupia, mutta saatavilla vain viikonloppuisin ja pelkästään netissä. Haistan palaneen käryä, joka tuoksahtaa vähän siltä, että Volta Arcade saapuu peliin myöhemmin rajoittamattomana ja todennäköisesti maksullisena lisäsisältönä. Kiitos vaan, EA.

Varsinaista tarinatilaa ei puolestaan ole, vaan ensikäynnistyksen yhteydessä FIFA 22 vie pelaajan matkalle Pariisiin, jossa pelaillaan muutamat minipelit ja tavataan niin entisiä kuin nykyisiäkin maailmantähtiä PSG:n kotikentän ympäristössä. Samalla alkuosio toimii hahmonluontimoodina, jossa päätetään pelimiehen/-naisen nimi ja laitetaan niskaan mieleiset kuteet. Kyseistä hahmoa voi käytellä myöhemmin esimerkiksi Voltassa.

Kohta näytille PSG:n stadikalle, mutta ensin kuteet niskaan.

Suoralla punaisella ulos vai murskavoittoon?

Vastaan tässä poikkeuksellisesti omaan otsikkooni: ei kumpaakaan. FIFA 22 näyttää kyllä kauniimmalta kuin koskaan ja tuo kummallisuuksistaan huolimatta tämän syksyn parhaan jalkapallokokemuksen, joskin vain uudella sukupolvella. PlayStation 4- ja Xbox One -versiot tyytyvät kierrättämään vanhaa joukkueiden vuosipäivityksen kera, kun taas Switch-versio on tuttuun tapaan täyttä roskaa.

Konamin eFootball-fiaskon vuoksi EA Sportsin futailulla ei taida olla kilpailijaa kuningaslajin saralla ihan hetkeen, joten mikäli uusimmalla rosterilla varustettu jalkapallopeli on pakko saada, on FIFA 22 ainoa vaihtoehto.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi