Kun kuulin, että Sonic the Hedgehogin ja Nights Into Dreamsin ohjelmoija Yuji Naka on tekemässä uutta peliä, se sai korvani hörömoodiin. Innostuin entistä enemmän, kun trailerin nähtyäni pelistä vaikutti tulevan henkinen jatko-osa Nightsille. Nyt demon testaamisen jälkeen olen ärtynyt, turhautunut ja kyyninen. Alla aiheesta lisää.

Naka-sanin saaga

2000-luvulla pelituottajana kunnostautunut Yuji Naka on ollut mukana tekemässä lukuisia mainioita videopelejä. Aiemmin mainittujen lisäksi hän on vastuussa sellaisista nimikkeistä kuin Sonic Adventure, ChuChu Rocket, Samba De Amigo, Billy Hatcher and the Giant Egg ja niin edelleen. 2010-luvulla haasteita riitti, sillä julkaisulimboon jääneen Rodea the Sky Soldierin kehityshistoria on pitkä ja kivinen. Rodean lisäksi Naka oli mukana lähinnä pienemmissä projekteissa, kuten tuottajana StreetPass-peleissä, joten Balan Wonderworld on hänen isoin projektinsa vuosikausiin. Tällä kertaa hän nimittäin toimii itse ohjaajana. Liekö tämä sitten syy siihen, miksi peli on kauniisti sanottuna ongelmallinen.

Älä innostu mistään. Ikinä.

Tunnustan tehneeni aloittelijan virheen: hypetyin pelistä, josta en ollut nähnyt lainkaan pelikuvaa. Niin ei saisi ikinä tehdä.

Mistä tämä sitten johtui? Puhtaasti siitä, että Nights on uniikki. Henkisen jatko-osan saaminen kyseiselle pelille on meidän seitsemän fanin (KonsoliFINin toimituksesta löytyy niistä kaksi) ikuisuustoive, jota ei tunnu koskaan tapahtuvan. Kun näin Balanin trailerin, kaikki viittasi siihen, että nyt se tapahtuu!

No eihän se tapahdu nytkään. Balan Wonderworldissa ei lennellä itse, vaan kohtaukset Nightsia muistuttavan hattupään kanssa ovat täysin automatisoituja, yliyksinkertaistettuja quick time eventtejä. Järkyttävää.

Tämä hattupäinen kaveri on Balan.

Kontrollit ovat naurettavan simppelit. Pelissä on tasan yksi toimintanappi. Kyllä, yksi. Pelin ydinmekaniikka on asujen vaihtelu, joka tapahtuu olkapäänappeja painelemalla. Eri asujen kautta sinulla on aina vain yksi liike, jonka voit tehdä. Ideana ihan kiva, mutta pukuihin on myös sidottu sellainen perusominaisuus kuin hyppiminen. Esimerkiksi lohikäärmepuvussa voit syöstä tulta, mutta hyppiminen ei onnistu. Miksi hemmetissä? Tämä on kivikautista pelisuunnittelua, sillä se tuo vain ylimääräisen rasitteen, jonka ansiosta pelaaminen on entistä tympeämpää.

Paskat kontrollit koskevat jopa valikoita, sillä joka napilla on sama toiminto eli vahvistus. Takaisin pääset vain scrollaamalla vaihtoehtoon, joka sallii peruuttamisen. MIKSI?

Kaikki on yhdentekevää. Viholliset elelevät vailla tekoälyä, pulmat on suunniteltu aivokuolleille eivätkä edes pomotaistelut piristä kaavaa, sillä nekin ovat naurettavan helppoja. Kelloggsin muropakettipeliä muistuttava ulkoasu ei sekään erityisesti säväytä, minkä lisäksi kaikki maailmassa elelevät tanssivat karvakamut katoavat heti, kun pelihahmo liikahtaa tarpeeksi lähelle. Tanssahtelu tuo hymyn huulille, joten miksi ihmeessä nämä karvaturrit suorittavat pelaajan nähdessään katoamistempun? MIKSI?!

Takaisin piirrustuspöydän ääreen?

Suosittelisin herra Nakaa ja kumppaneita menemään takaisin piirustuspöydän ääreen. Pelin julkaisun on määrä tapahtua tämän vuoden maaliskuussa, mutta demoa pelatessa tuli sellainen tunne, että julkaisu olisi vasta parin vuoden päästä. Jos tekijätiimi haluaa vielä pelastaa kasvonsa, pelin julkaisun siirtäminen ei olisi lainkaan huono vaihtoehto.

Uskon aidosti, että Balan Wonderworld on vielä pelastettavissa. Ryo Yamazakin sävellykset ovat oikeasti pääosin miellyttäviä, ja pelin tyyli sekä estetiikka tuovat yksinkertaisesta ulkoasusta huolimatta ajoittain mieleen esikuvansa Nightsin. Naoto Ohshiman konseptitaide herättää sekin mukavia muistoja 90-luvulta. Nyt vain pitäisi nöyrtyä ja myöntää, että pelillisesti ajettiin metsään ja pahasti. Sitä seikkaa ei pelasta edes luvatut 80 eri asua.

Jos haluat kiduttaa itseäsi, kuten alla oleva herrasmies, pelattava demo on ladattavissa nyt joka alustalle. Balan Wonderworld julkaistaan (näillä näkymin) PC:lle, Xbox-konsoleille, PlayStation 4:lle ja 5:lle sekä Switchille 26. maaliskuuta 2021.

Ihan oikeasti, jätä Balan omaan arvoonsa ja tsekkaa mieluummin Jaakon retromuistelo Nightsista tai KonsoliFINin ensimmäinen retropodcast. Tai vielä parempaa, pelaa Nightsia tai sen oikeaa jatko-osaa Journey of Dreamsia! Esikoinen on ladattavissa taaksepäinyhteensopivana esimerkiksi Microsoftin latauspalvelusta tai Steamista, kun taas jälkimmäinen löytyy toistaiseksi ainoastaan Wiille.

Galleria: 

Kirjaudu kommentoidaksesi