Matkaajan matkassa
Cronos: The New Dawn herätti trailerillaan suuresti mielenkiintoa, kun näin sen ensi kerran. Odotuksiin ei ole tarvinnut pettyä, sillä pienistä puutteistaan huolimatta Bloober Team on saanut aikaiseksi teoksen, jonka pariin ja The Travelerin, eli suomalaisittain Matkaajan saappaisiin tekee mieli palata yhä uudestaan kerta toisensa jälkeen.
Sellaiset julkaisut kuin Dead Space ja The Callisto Protocol sisältävät samantyyppisiä asioita kuin Cronos, mutta uutukaisen etuna on suurelta osin tiivistunnelmaisempi ja mystisempi miljöö, jossa aisteille tarjottavat ärsykkeet kiusaavat kivalla tavalla pääkoppaa etenkin kuulokkeilla pelatessa. Tuliaseisiin ja muihin kykyihin ei siis turvauduta jatkuvalla syötöllä, vaan toiminta on pikemminkin luonteva osa kokonaisuutta liiallisen räiminnän sijaan.
Useille alueille mentäessä pienet pulpahdukset, käytäviltä kantautuvat etäiset äännähdykset tai muut kolahdukset yhdistettynä ahtaisiin ja toisinaan jopa luotaantyöntävän näköisiin tiloihin pitävät kauhupitoisen jännityksen korkealla. Äänimaailmaa on vaikeahkoa kuvailla sanoin, mutta tietynlainen limaisuus sekä ahneutta tihkuvaan moraalittomaan ruokailuhetkeen ja kurahteluun pohjautuvat äänet saavat ihokarvat sopivan jäykiksi. Aina ei toki liikuta näin iljettävän oloisissa paikoissa, ja ympäristön tuoman stressin pääsee purkamaan säännöllisin väliajoin.
Orpojen ahdistamana
Pelin alku vaikuttaa vähintäänkin oudolta, kun järeän oloiseen suojavarustukseen pukeutunutta Matkaajaa testataan eräänlaisella psykologisella testillä, jossa valitaan kahdesta vaihtoehdosta sopivin annetun vihjeen mukaan. Keskusteluja käydään satunnaisesti myös muiden kohdattavien hahmojen välillä, mutta tämä on ennemminkin vain hyvin kevyt lisä tarinaan – vaatisi toisen läpipeluukerran, jotta osaisin yhdistää keskusteluissa saatavilla olevat valinnat paremmin koettuihin asioihin.
Toisenlaisia keskusteluja käydään Orphans-kutsumanimeä, eli suomalaisittain Orvoiksi kutsuttavien otusten kanssa. Niljakkaat kaksijalkaiset ja näiden mutaatiot muistuttavat kokonsa puolesta jossain määrin ihmisiä, mutta sanojen sijaan ne kohdistavat väkivaltaa Matkaajaa kohtaan ja tekevät olon usein tukalaksi, sillä protagonisti ei ole lähtökohtaisesti kovin kestävä sietämään osumia.
Orpoja on kohtalaisen monta eri tavalla käyttäytyvää, mutta ulkoisesti suurin ero niissä nähdään silloin, kun öllit kirjaimellisesti sulauttavat kuolleiden lajitovereiden massat ruhoonsa tehden itsestään hankalammin pysäytettäviä ja vaarallisempia. Tämä tuo kaivattua vaihtelua vihollisrintamaan, mutta harmi kyllä kovin monipuolista settiä ei ole tämän suhteen tarjolla, ja se jättää pienen särön muuten toimivaan kokonaisuuteen. Toisinaan eteen voi kuitenkin tulla erilaisia ja pelottavampia otuksia – näitä saisi vain olla enemmän. Ehkä odotan liikoja siinä mielessä, että pidän haastavasta toiminnasta ja toivon edes silloin tällöin kovemman luokan ryminää, mutta Cronos: The New Dawnin juuret ovat syvemmällä psykologisen kauhun puolella.
Loistavaa tasapainoilua
Lähtökohtaisesti tulin katsoneeksi jossain kohden seikkailua tarinan oletetun pituuden, mutta näin jälkikäteen ihmettelen sitä. Cronos voi hyvinkin olla suoraviivaisesti etenevälle vain sellainen "15 tunnin läpijuoksu", mutta silloin pitää olla myös hieman tuuria lahjakkuuden ja nopeasti oppimisen kaverina. Peli pitelee sen verran käsistä, että resursseja jaetaan aina kohtuullisen annoksen verran, kun taas paremmin nurkat nuohoava ei kompastu ainakaan resurssipulaan. Kuolema voi silti korjata tilanteiden eskaloituessa liian pahaksi.
Pelityylistä riippumatta tasapaino yhteenotoissa säilyy läpi seikkailun erinomaisena, eikä meno ole missään vaiheessa samanlaista kuin esimerkiksi Resident Evil: Villagessa, jossa pääprotagonisti viipotti pelin edetessä kuin yhden ihmisen armeija superkalustollaan. Lisää aseita ja muuta kampetta selviytymisen mahdollistamiseksi jaetaan myös Cronoksessa kauhun tasapainoa kuitenkaan pilaamatta, sillä viholliset ottavat myös kehitysaskeleita vermeiden kehittyessä.
Seikkailun viimeisillä tunneilla vyyhti paisuu harmittavasti hieman yliampuvaksi.. Sen voisi tyhjentävästi tiivistää sanoihin Layers of Fear, joka on siis myös Bloober Teamin julkaisema. Taannoin arvostelemani keskivertoa parempaa kauhua tarjoavan julkaisun elementit tekevät eräänlaisen "cameo-roolin" Cronoksen maailmaan pyrkien värittämään sitä elävämmäksi.
Tavallaan Layers of Fearin tyylisesti esiin tulevat asiat sopivat Cronoksen loppuosuuden kaoottiseen menoon ja paikoin jopa häiriintyneeseen tunnelmaan, vaikka tietynlaista liioittelua etenkin efektien runsaudessa onkin nähtävissä. Pidin Layers of Fearin teeman mukaisesti tehtyjä lisäyksiä hitusen outoina Cronoksen maailmaan, mutta ehkä se kertoo pelintekijöiden arvostuksesta oman kädenjälkensä tuloksiin, sillä molemmat Layers-julkaisut sisältävät keskivertoa parempaa laatua. Suoraan kopiointiin ei ole silti lähdetty Cronosta tehdessä, mikä on hyvä asia.
Ne harminkappaleet
Cronos: The New Dawn on ollut upea kokemus, jonka halusin ahmia läpi useina paloina, aivan kuten seikkailukin on rytmitetty: vuoroin kauhua, välissä toimintaa ja toisinaan hermoja tasaavia hengähdyshetkiä. Pieniä säröjä on silti mahtunut matkaan, joista kenties näkyvimpänä ruudunpäivitys ei ole ollut PlayStation 5:llä pelatessa aivan huippuunsa hiotulla tasolla. Paljon materiaalia sisältävät alueet nimittäin nytkähtelevät ikävästi eri suuntiin katsellessa jopa suorituskyky-tilassa, vaikka tähän tottuikin ajan kanssa.
Peli sisältää paikoin pieniä puzzleja, jotka ikään kuin pakottavat tutkimaan paikkoja hieman tarkemmin. Tavallisesti tutkin paikat todella tarkasti, mutta tunnustan katsoneeni erään ovikoodin netin syövereistä. Turhauduin, sillä en millään löytänyt aluetta, josta numerosarjan olisi saanut. Todennäköisesti jokin pieni lippulappunen tai nurkan varjoissa kyhjöttävä äänitallennuslaite olisi kertonut ratkaisun, vaan eipä löytynyt.
Minkäänlaista karttaa ei myöskään ole, ainoastaan kompassiin voi pyytää halutessaan seuraavan kohteen sijainnin – joka ei siis sisällä esimerkiksi mainitun esimerkin ovikoodia sisältävää asiaa.
Parissa kohdassa jäi myös hieman kaivelemaan tilanne, jossa en ehtinyt tutkia alueen jokaista huonetta, vaan menin (tietämättäni) pääsuuntaan ja välivideon päätyttyä oma lokaatio oli vaihtunut. Suosituksena kannattaa varata viereen vaikka kuppi kuumaa tai pientä naposteltavaa, sillä videot ovat paikoin melko pitkiä tarinan yksityiskohtia täydentäessään. Ei tämä silti ole kuin Death Stranding, jossa videot ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.
Toisinaan automaattitallennuksilla saattaa myös olla hieman pidempi väli, jolloin kipitin suosiolla turvahuoneeseen tekemään tallenteen itse – hyvin tyypillisesti kovan toimintakohtauksen jälkeen. Positiivisena puolena turvahuoneisiin on joskus ilmestynyt ylimääräisiä ammuksia ja muita hyödykkeitä, kun niiden kautta on kulkenut toistamiseen. Tällainen pelisuunnittelu tasoittaa mukavasti tietä, mikäli resursseja on kulunut enemmän.
Jotkut saattavat myös inhota ominaisuutta, jossa pelaajaa juoksutetaan melko usein turvahuoneen tavara-arkulla, kun jo lähtökohtaisesti ahtaaseen inventaarioon ei mahdu enää mitään. Tässä olisi voitu hieman parantaa Resident Evil -julkaisujen tapaan, eli ylimääräistä tavaraa sisältäviä arkkuja voisi sijaita myös turvahuoneiden välimaastossa. Ahneus ja tavarapaljous, mikä karmea yhdistelmä tällaisessa pelissä!
Sekin saattaa hieman häiritä, että Matkaajan suojapuku lähestulkoon tunkee kameraan kiinni ahtaissa tiloissa, joka on toisaalta omiaan lisäämään pelottavuuden tunnetta upeasti tehdyn musiikin paisuessa ja vihollisten ilmaantuessa lähipiiriin, kun näkökenttä on rajallisempi. Harmillisesti näkökenttää eli FOVia ei ole mahdollista säätää, sillä sitä ei ole asetuksissa lainkaan.
Kenties olisin itse kaivannut vielä mässäilevää erityyppisten kuolemien kimaraa Dead Space -julkaisujen tapaan, sillä kuollessaan Matkaaja vain kellahtaa tantereeseen kaikkensa antaneena.
Blooberin parhaimmistoa
Cronos: The New Dawn on erittäin tervetullut julkaisu syksyn pimeään ajankohtaan kauhun ystäville. Se olisi kaivannut vain himpun verran lisää monipuolisuutta ja hienosäätöä, niin viisi tähteä olisi varma. Myös nyt sen parissa viihtyy oivallisesti, ja tämäntyyppiset pienet yllättäjät sekä tietylle kohderyhmälle suunnatut teokset ovat aina positiivinen näky pelimaailmassa.
Julkaisulla on myös uudelleenpeluuarvoa, sillä läpäisyn jälkeen aukeaa New Game+ -moodi, joka on vaikeampi, mutta oman hahmon tietyt ominaisuudet on jo valmiiksi päivitetty täyteen. Tässä tilassa läpäiseminen paljastaa kuuleman mukaan myös piilotetun lopun, jonka näkeminen ei muulla tapaa ole mahdollista.
Vahva suositus etenkin niille, jotka arvostavat enemmän psykologista kauhutunnelmaa, innostuen myös toiminnasta sen lomassa.
