Olen aina salaa ihastellut vähäeleisiä teoksia, joissa kommunikaatio ja juonenkuljetus eivät vaadi rautalangasta vääntämistä tai tuhansien sivujen mittaista käsikirjoitusta, vaan kaikki tarpeellinen kerrotaan liikehdinnän, ilmeiden, eleiden ja äännähdysten turvin. Kauhua ja jännitystä aiheuttava Little Nightmares -tasohyppelysarja on edustanut tätä taiteenlajia ensimmäisestä osastaan lähtien esimerkillisesti, vieläpä uskomattoman mieleenpainuvan ja selkäpiitä karmivan audiovisuaalisen tyylin kera, yhdistäen hyvin suunnitellun pelattavuus- ja pulmakokonaisuuden.
Mutta ei Little Nightmareskaan ole kulkuaan suorittanut täysin ilman kompastumisia. Siinä missä ensimmäinen osa on kokonaisuutena viiden tähden mestariteos, kompasteli kakkososa jonkin verran aavistuksen rasittavien taisteluosuuksiensa kanssa tuoden soppaan jotain sellaista, mitä sen ei ehkä olisi tarvinnut. Audiovisuaalisesti se oli toki vähintään edeltäjänsä tasolla, mutta itselleni oli perin selvää, mitä kolmannelta osalta haluaisin.
Samalla kun Little Nightmares II käännettiin uusimmalle raudalle Supermassive Gamesin avustuksella, vaihtui valtikka ruotsalaiselta Tarsierilta kauhuisista teoksistaan tutulle Supermassivelle kokonaan. Näin ollen kolmososan voisi ajatella olevan kaikkea muuta kuin tuuliajolla, sillä studio osaa totisesti riivata pelkoa herättävillä peleillä fanejaan. Tarsier tietysti työstää edelleen tulevaa Reanimal-nimikettään, jonka on määrä ilmestyä ensi vuoden aikana.
Little Nightmares III on itse asiassa hyvin pian keskuudessamme, sillä se julkaistaan tasan kuukauden kuluttua. Sen kunniaksi pääsimme testaamaan tulevaa mörköteosta, ja noin kolmen tunnin testauksen perusteella kolmososa tuntuu olevan ensiluokkaisissa käsissä.
Otathan nämä seikat huomioon ennen kaverin hankkimista
Aivan ensimmäisenä on otettava esiin testisession olosuhteet. Siinä missä kaksi ensimmäistä Little Nightmaresia ovat puhtaasti yksinpelejä, on kolmonen suunniteltu enemmän kaverin kanssa tehtävään seikkailemiseen ja yhteistyöhön. LN III:n voi kokea toki itsekseen tekoälykumppanin kera, mutta julkaisijan pitämässä esittelytilaisuudessa annettiin ”vahva suositus” matkakumppanille. Tosin: vaikka teos on suunniteltu edeltäjiään enemmän kaverin kanssa koettavaksi, se ei tule harmittavasti sisältämään sohvamoninpeliä.
Verkon yli pelatessa on toki mukava myönnytys julkaisijalta, että kaveripassin turvin vain toisen henkilön täytyy omistaa peli. Mutta sitten taas toisaalta, tallennussysteemi ei salli edestakaisin hyppimistä soolo- ja kaveriseikkailun välillä, vaan se on koettava alusta loppuun saman kaverin kanssa. Alustojen osalta tiimityöskentely onnistuu ainoastaan yhteneväisellä laitteistolla, sillä alustojen tai edes generaatioiden välinen pelaaminen ei tule olemaan ainakaan julkaisussa mukana. Switchillä asiat ovat hieman paremmin, sillä ykkös- ja kakkos-Switchin välinen kanssakäyminen tulee onnistumaan ainakin jossain vaiheessa.
Hazelight Studiosin aikakaudella nämä ovat mielenkiintoisia ratkaisuja, mutta on toisaalta todettava, ettei alustojenvälinen kikkailu ole niin helppoa kuin ihmiset olettavat. Oli miten oli, kaveripassi helpottaa varmasti kaikkien osapuolten tilannetta.
Tulehan kuomaseni, kauhut odottavat
Pelattavuudeltaan ja premissiltään Little Nightmares III tuntuu hyvällä tavalla varsin tutulta. Tarina seuraa tällä kertaa Low-nimistä poikaa sekä Alone-tyttöä. Ensiksi mainitulla on apunaan jousipyssy ja Alonella puolestaan jakoavain, jotka toimivat oivina työkaluina sekä tietysti myös aseina. Audiovisuaaliselta tyyliltään kolmososa näyttää olevan jälleen suorastaan timanttinen, ja demona toiminut Carnivale-kenttä vakuutti allekirjoittaneen ennen kaikkea ulkoasullaan. Taistelua on jonkin verran mukana, mutta sen painottuminen yhteistyöhön teki siitä paljon mielekkäämpää kuin edeltäjässään. Pelattavuus tuntui muutenkin hiotummalta kuin ennen, vaikka julkaisuun on vielä matkaa.
Kenttäsuunnittelu ja pulmat ovat selkeästi suunniteltu yhteistyö edellä, joten oli täysin ymmärrettävää, että teosta demottiin puhtaasti yhteistyön näkökulmasta kahden hengen ryhmissä. Matkakaverikseni valikoitui paikallinen journalisti Tanskasta, ja pääsimme hänen kanssaan hienosti samalle aaltopituudelle, joten terkkuja vain sinne! Jonkin verran aamupäivän aikana keskusteltuamme tulimme molemmat siihen lopputulokseen, että Supermassive Games on todellakin ymmärtänyt sarjan vahvuudet hienosti.
Sanoisin jopa, että Supermassive Games on pistänyt vielä astetta isompaa vaihdetta silmään groteskiuden kanssa. Ruudulla näkyi välillä sen verran karua tavaraa, ettei voinut kuin hölmistyneenä naureskella. Ilokseni huomasin, että testiporukka oli selkeästi mustalla huumorilla liikkeellä, sillä hämmentynyttä naureskelua kuului välillä pitkin poikin pelipistettä. En lähde sen kummemmin spoilaamaan tapahtumia – hurmeudet ovat parhaimmillaan yllätyksien verhoihin tarjoiltuna.
En malta odottaa, että pääsen ”ties minne”
Mikäli Little Nightmares III ylläpitää yhtä laadukasta meininkiä kuin Carnivale-kenttä, on sillä potentiaalia nousta sarjansa parhaimmaksi osaksi. Hieman huolta herätti kuitenkin muutamat bugit sekä yksittäinen kaatuminen, joten toivottavasti särmät saadaan hiottua h-hetkeen mennessä.
Kauaa ei tarvitse enää odotella: Little Nightmares III julkaistaan PlayStation-, Xbox- ja Switch-laitteille sekä PC:lle 10. päivä lokakuuta.
Kommentit
Ensimmäinen ja toinen on
Ensimmäinen ja toinen on pelattu joten kyllä tämäkin täytyy kokea, tosin alelaarista vasta kuten aiemmatkin.
Kommentoi
Kirjaudu kommentoidaksesi